Alkaneen vuoden teatterisensaatio ”Sodanuhka” saa uusia, laajennettuja näytöksiä esitettäväksi. Huomenna, keskiviikkona 16.2 on USAn presidentti Bidenin mukaan ihan suunnitteilla kunnon hyökkäys Venäjältä Ukrainaan. Teatterihäirikkönä toimii taas Ukrainan presidentti Zelensky, joka haluaa Bidenilta todisteita tästä ja jonka turvallisuusneuvoston sihteeri ehdottomasti kiisti mitään hyökkäystä suunniteltavan lähipäivinä. Kuitenkin Zelenskyn kanssa riitautunut, atlanttisen lännen erikoista tukea nauttiva Kiovan pormestari Klitško haluaa jo ryhtyä evakuointeihin kaupungissaan päinvastoin hallituksen linjaa.

Neuvottelut, niin julkiset kuin kulissientakaiset jatkuvat kuitenkin entistä vauhdikkaammin. Ensin Zelenskyn, sitten tänään Putinin pakeilla käynyt Saksan liittokansleri Scholz näki puolestaan Venäjän ilmoittaman joukkojenvähennyksen raja-alueilla hyvänä merkkinä (gutes Zeichen). Ukraina ja Valko-Venäjä ovat eilen myös sopineet molempien sotilastarkkailijoiden pääsystä puolin ja toisin kohuttuihin sotaharjoituksiin, joita pidetään niiden alueella liittolaisten kanssa.

Niin että sitten kumpaa uskoa, Bidenia vai Zelenskyä? Minä ainakin ehdottomasti Zelenskyä! Ei turhaan hän ole joitakin viikkoja sitten korostanut, että hän tuntee nämä asiat paremmin kuin kukaan toinen presidentti! Zelenskyllä on myös vastuullaan oma kotimaansa, eikä jokin valtamerten takainen vieras pikkuvaltio.

Mutta, yllätys-yllätys, tai sitten ei, oma suurmediamme angloamerikkalaisine kummisetätietotoimistoineen uskoo mieluummin Bideniin ja jättää systemaattisesti kertomasta Zelenskyn kriittisistä lausunnoista.

Mutta annetaan huomisen näyttää, kuka oli oikeassa, ja pidetään se hyvässä muistissa kauan! Aisopos jo kertoi saduissaan paimenesta, joka huusi piloillaan kyläläisille ”Susi tulee!” Parin kerran jälkeen kyläläiset kyllästyivät ”asiantuntijansa informaatioon” ja sitten aikanaan, kun susi tosiaan tuli, eivät myöskään uskoneet. Kuten tehtiin myös Stalinin Neuvostoliitossa. Ennen pakkokollektivisointia ja terroriaaltoja aina manattiin esiin sodanuhka ”kapitalistisen yhteisen sotarintaman” taholta. Sitten kun hyökkäys lopulta tosiaan tuli -eikä suinkaan minkään kapitalistisen yhteistoiminnan kautta- olivat kaikki, itse Stalinkin, ällikällä ja alkupäivinä kärsittiin tyrmääviä tappioita.

Kirjoitin tästä sodanuhkateatterista jo 29.1 ensimmäisen kerran ( https://blogit.perussuomalaiset.fi/pekka-kauppala/sodanuhka-uutena-vetonaulana-suurvaltateatterissa/ ) eikä mikään siinä ole osoittautunut korjauksentarpeiseksi. Eikä kukaan, ole minun tai jonkun muun kysyessä Venäjän väitetysti tulossa olevan hyökkäyksen strategisista päämääristä, ole saanut järkevää vastausta. Eikä tämä ole yllättävää, koska mitään tällä hetkellä järkevää yksittäiskohdetta ei voikaan osoittaa. Koko Ukrainan valloittamiseen puolestaan ei 100 000 miestä alkuunkaan riittäisi, kuten pätevät suomalaiset sotilasasiantuntijat vahvistavat ( https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000008593883.html?fbclid=IwAR3-ikGbH_vWrXaYUo1dxoK63XdlU0GMv1-V7nObue0UYsVZiWZntN1_jWs ) –saati, että Ukrainan hallinnointi miehitysalueena kuluttaisi Venäjän sekä taloudelliset että sotilaalliset voimavarat pahemmin kuin Vietnamin sota USAn.

Mutta mitä uutta? Asiallisesti ei paljonkaan, suurmedian volyymiä vain on lisätty entisestään. Venäjän reaktioista voi havaita, että he sinänsä ovat tyytyväisiä monilla foorumeilla pidettävistä erilaisista neuvotteluista. Mutta tyytymättömyys siihen, että aika vain kuluu neuvottelupöytien ääressä ilman selvää tulosta samalla kun mediamutapaini ja erilaiset joukkojensijoittelut eri puolilla jatkuvat täydellä höyryllä. Putinin myös teatraalinen kysymys ulkoministerilleen televisiokameroiden ääressä, että kannattaako neuvotella, jos vastapuoli haluaisikin vain loputtomia keskusteluja, sai ministerin myönteisen vastauksen. Sen Putin vahvisti omalla hyväksynnällään. Merkki on selvä: neuvotteluja jatketaan täysillä, mutta aletaan vaatia selvää aikataulua niiden päätökselle.

Lännestä kuuluu kaikilta osapuolilta sama sanoma, että neuvotella kannattaa ehdottomasti. Siihen saakka, kunnes neuvottelut ovat saavuttaneet ratkaisuvaiheensa ja siinä on selvinnyt joko periaatteellinen onnistuminen tai epäonnistuminen, ei minkäänlaista sodanvaaraa ole. Tässä ei myöskään voi olla kyseessä lyhyt prosessi vaan pikemminkin kuukausia kuin viikkoja tarvitaan.

Mitä sen takaa hahmottuu, on asia, johon palaan myöhemmin. Tällä hetkellä ajankohtaisempi kysymys on, mitä jatkuvilla sodanuhkarenkutuksilla on vaikutusta omaamme ja fokuksessa olevan Ukrainan elämään. Selvimmin kyseessä on talouden destabilisointi. Jo nyt on Helsingin pörssissä havaittu kurssien nopeaa laskua. Vauhti saattaa myös kasvaa eksponentiaalisesti paniikki-ilmiöiden levitessä yhä laajemmalle reunaryhmistä vakaviin päätöksentekijöihin. Juuri tähän ei Suomessa, Euroopassa, eikä maailmantaloudessa ole missään tapauksessa varaa. Korona-aikana keinotekoisesti lisättyjen rahamäärien ja velkaantumisen jälkeen on muutenkin taloudellisesti kriittinen hetki, josta joka puolella nouseva inflaatio antaa yksiselitteisen vaaranmerkin.

Ukrainassa tilanne on pahin, sillä sieltä uhkateatteri karkottaa ensimmäisenä sen muutenkin niukat pääomat ja rahavarat. Tässä on todellinen uhka Ukrainalle, jonka kansalaisten ostovoima on Euroopan niukin ja yleinen tyytymättömyys joka puolella havaittavaa. Levottomuuksia torjuu vain poliittisen kentän ja ajattelun pirstoutuminen. Todellista putinilaistyyppistä ”vertikaalia” eli ylhäältä alas meneviä käskytysverkkoa ei edelleen kuin Jeltsinin aikaa elävässä Ukrainassa ole. Mutta ennemmin tai myöhemmin jokainen massatyytymättömyys löytää yhteistyökanavansa.

Näin voi Ukraina ei aivan heti, mutta jo suhteellisen lyhyellä aikavälillä vajota sisäiseen kriisiin, jota mitkään suurvallat eivät pystyisi suitsimaan. Ja joka sitten helposti leviäisi oikeasti vaaralliseksi kansainväliseksi sellaiseksi. Toissapäivänä Ukrainan vanhapresidentit Kravtšuk, Kutšma ja Juštšenko antoivat täynnä katkeruutta olevan julkilausuman Budapestin sopimuksella 1994 vastineena atomiaseita luopumiseen Ukrainan turvallisuuden taanneille suurvalloille Yhdysvallat, Venäjä, Iso-Britannia ja Ranska: « Me olemme joutuneet taloussaarron näköalan eteen –energeettisen pohjoisesta ja merellisen etelästä. … Mitä me kuulemme vastauksena tällaisiin toimenpiteisiin sopimuksen osanottajilta, joiden suojelukseen ja päättäväisyyteen meidän pitäisi luottaa? Vain kutsuja heidän kansalaisilleen ja diplomaateilleen paeta mahdollisimman pian vaarallisesta Ukrainasta.»