Kaksi arvokkaasti harmaantunutta miestä vastatusten. Valo leikkii jo tovin aikaa ajamattomina olleilla hopeisilla parroillla. Hikipisarat helmeilevät molempien ohimoilla, hiki saa myös hopean kimaltelemaan. Välissään heillä on shakkilauta ja molemmat seisovat kainaloita myöden ulkoilmassa olevassa rikkivesialtaassa. Pelipöydän tehtävää hoitaa veteen pistävä suuri marmorikivi. Hien tuottaa lämmin ja ihoa hivelevä vesi, ei Matin pelko. Molemmat tuntevat toisensa ja kunnioittavat toisiaan, unkarilaisia herrasmiehiä.

Istun syvällä samassa vedessä ja veikkailen herrojen siirtoja. Vieressäni lukee puolalainen mies kirjaa, vedessä istuen. Hänen ja vanhuksen välissä unkarilainen isä viittoo innokkaana, vettä pärskytellen, kuuromykälle ja ilmeisen iloiselle tyttärelleen. Vappusunnuntain aika on pysähtynyt ja voin kuvitella, että voisin elää onnellisena myös Unkarissa. Unkari on hieno maa ja täällä asuu kovaan elämään tottuneita ja mukavia ihmisiä.

Olin varhain aamusta lähtenyt metrolla kohti alkuperäistä metroa, metrolinjaa ”keltainen 1”. Halusin ennen Suomeen paluuta kokea 1900 luvun vaihteen tunnelmaa. Linja 1 on vain noin 10 metrin syvyydessä ja valmistui 1896, ollen maailman kolmanneksi vanhin linja. Vanhin löytyy Lontoosta ja toiseksi vanhin muistaakseni Chicagosta. Keltaisen 1:n asemat ovat alkuperäisessä asussaan. Metron lipunmyyntikojuista ja tunnelin teräsniittipilareista haikuu yli 100-vuotinen historia, Unkarin tuska ja onni. Keltaisella pääsee Meksikoon asti, joka on päätepysäkki. Olin matkalla kuitenkin kolmanteen kylpylääni tällä reissulla,, Schechenyihin, ja pysäkki on juuri ennen Meksikoa. Pitää joskus kysyä, miksi se on Meksiko.

Metrossa istuessani tulee mieleen helsinkiläisten pakkomielteet ja sekoilut metronsa suhteen – huijaukset, vedätykset ja väärinkäytökset. Budaan on rakennettu neljä pitkää metrolinjaa samalla hinnalla, kuin ovat tällä hetkellä Hesan metron kustannukset. Kun Budan metro avattiin, asukkaita oli puolet siitä, mitä Helsingissä tällä hetkellä. Ihmiset kulkevat jo tottuneesti ja olen joka kerta huomannut, että metro on varsin stressitön tapa liikkua. Muistuu mieleen lievä stressitapaus vuodelta 1996, kun sain kaksi taskuvarasta nalkkiin metron ovella ja vedin heidät mukanani sisään. Toisen käsi oli puvun taskussa vielä ja molemmat ranteensa tiukassa otteessani. Muistan kyseisen ystävän ilmeen ikäni, kun hän huomasi rinnallani roikkuvan natolätkän. ”Väärä uhri”, huusivat silmät. Siitä seurasi oma tarinansa, joka nyt muistui pelkästään hupaisana mieleen.

Keltaisella pääsee aivan suoraan Budabestin Ooperan ovelle. Opera on siis pysäkki, jota minua sivistyneemmät käyttävät. Päätin ottaa takaisin tullessa kuvan asematunnelista, eli junttura joutuu sen verran itseään parempaan miljööseen. Kylpyläpysäkiltä ylös ja kolmas kylpyläni näkyy 100 metrin päässä, sisäänpääsy 15 euroa ja tässä kylpylässä erikoista ovat suuret ulkoaltaat. Uimareiden 50 metrin altaassakin veden lämpö 27, hiki tulee jo kelluessa. Menen sisälle ja huljuttelen asiantuntevasti, jo ennestään hyvin hautunutta ukkovarvasta, eri altaiden vedessä… Tuonne… Liha valuu ihanaan lämpöön ja samantien suunnan vaihto. Marmorikulmassa johon olin suuntaamassa, oli nuubialainen ja aijajaijai – tooodella isokokoinen musta nainen. Asiantuntemukseni loppui yllättäen ja kuin hylje…mursu…hylje luikahdin vastakkaiseen kulmaan tumman ja tuiman katseen seuratessa. Viileästi rento asento ja ihailemaan kansainvälistä kylpemistä roomalaiskulttuurissa… seurasin likkumiseni aiheuttaman aallokon tyyntymistä.

Reilu tunti vierähti. Palasin keltaiselle. Istuin vanhalle metron penkille ja vastapäätäni istui joukko nuoria aikuisia. Silmäni jumittuivat farkkuihin, jotka olivat käyneet vähintäänkin haialtaassa. Eieiei… Missioko tästä tulee? Juuri ennen ylösnousua ja siirtymistä ulos punaiselle linjalle, ojensin nuoren naisen kämmenselälle 200 HUF:n kolikon ja sanoin jälleen pilke silmäkulmassa: ”Here…for Your new jeans!” Kaverit vieressään olivat nopeampia ja tajutessaan remahtivat nauruun. Olin jo ulkona ja näin poisliikkuvan metron ikkunasta muitakin nauravia kasvoja.

Palasin hotellille. Matkalla otin päättämäni kuvat Operasta ja nousin käymään Oopperan kupeellakin, söin oopperan seinustalla gulassin ja hanaolusen 7 eurolla! Unkari! Nyt edessäni on kolmen vartin pullo sampanjaa nimeltä ”Hungaria”. Itselleni otin ja nostan maljan teille, suomalaiset ystävät. Tiedän, että siellä tulee vappuna lunta – täällä Unkarissa se on vain unta. Hauskaa Vappua! Pullo tyhjenee ennen lentokenttätaksia hyvinkin, täältä tullaan kylmä ja sohjo.