Suomessa nykypäivänä valitettavan yleinen poliittinen ”kansallismielisyys”, joka hyväksyy Suomen jäsenyyden Euroopan Unionissa on tosiasiassa kaikkea muuta kuin todellista kansallismielisyyttä ja siten myös harhauttavaa sekä älyllisesti epärehellistä.

Sellaisia ”kansallismielisiä”, jotka kuvittelevat voivansa tehdä kansallismielistä politiikkaa Euroopan Unionin sisällä, voisi verrata vaikka sellaiseen kapitalistiryhmään edesmenneen Neuvostoliiton sisällä, joka olisi uskotellut itselleen voivansa tehdä kapitalistista politiikkaa pitkäjänteisesti ja menestyksellisesti kommunistivaltion sisällä.

EU on kaiken kansallismielisyyden vastainen hanke

Neuvostoliitto oli keskitetysti johdettu kommunistinen liittovaltioprojekti, joka pohjimmiltaan oli nimenomaan suunnattu kapitalismin hävittämiseen, kun taas Euroopan Unioni on keskitettyyn vallankäyttöön pyrkivä ylikansallinen uusliberaaliin talousjärjestelmään tukeutuva suurvalta- ja liittovaltioprojekti, jonka perimmäinen tavoite on kansallismielisyyden kitkeminen juurineen sen jäsenvaltioista.

Aivan kuten kapitalismin harjoittaminen oli mahdotonta sille perusteiltaan vihamielisen kommunistisen järjestelmän sisällä, niin samoin menestyksellisen kansallismielisen politiikan harjoittaminen on pitkäjänteisesti mahdotonta Euroopan Unionin sisällä, koska EU:n järjestelmä on perusteiltaan kaiken kansallisen vastainen ja sille vihamielinen. Juuri tässähän on koko EU:n valtakoneiston perimmäinen syy ja tarkoitus.

Rauhanomainen rinnakkainolo mahdotonta

Uskomatonta kyllä, silti monet ”kansallismieliset” ja kansallismielisinä esiintyvät hyväksyvät EU-jäsenyyden joko ymmärtämättömyyttään taikka välittämättä tästä tosiasiasta.

”Kansallismielinen”, joka haluaa Suomen olevan osa EU:ta on siis yhtä sokea kuin kapitalisti, joka Neuvostoliitossa olisi tukenut sen kommunistista järjestelmää ja luottanut rauhanomaiseen rinnakkainoloon sen kanssa.

EU:n jäsenenä olevan kansallisvaltion nationalisteilla ja heidän kansallishenkisyydellään ei tosiasiassa voi olla poliittisesti rauhanomaista ja luottamukseen perustuvaa suhdetta EU:n valtakoneistoon taikka unionisteihin koska näiden kahden ryhmän tavoitteet ja maailmankuvat ovat täydellisen jyrkässä ristiriidassa.

EU-jäsenyyden hyväksyessään nationalisti siis hyväksyy järjestelmän, joka pyrkii hänen itsensä edustaman poliittisen linjan ja arvomaailman hävittämiseen.

Voisi kysyä, että mitä järkeä on pyrkiä rinnaikkainoloon järjestelmän kanssa, joka haluaa hävittää meidät poliittiselta kartalta sekä käyttää kaikkia keinoja kansallismielisten mustamaalaamiseen ja oman maamme suvereniteetin heikentämiseen; miksi ihmeessä hyväksyä se?

Ei pidä olla passiivinen ja odotella

Tosiasia, joka kaikkien kansallismielistä politiikkaa päämääränään pitävien pitäisi ymmärtää, on se, että EU on meidän kansallisille eduillemme erittäin vihamielinen ja vahingollinen ja siksi ainut oikea tavoite on tämän vuoksi pyrkiä aktiivisesti ja aloitteellisesti EU:n valtajärjestelmästä eroon mahdollisimman nopeasti.

Jos kansallismieliset vain passiivisesti odottelevat ihmeitä ja EU:n mahdollista hajoamista sen omiin heikkouksiinsa, niin tämä prosessi voi kestää nopeimmillaankin vuosikymmeniä.

Tähän Suomella ei kansakuntana ole missään tapauksessa varaa, sillä näiden vuosikymmenten odottelu passiivisesti EU:n hajoamisen toivossa tulee maksamaan suomalaisille hirvittävän hinnan.

Jo nämä ensimmäiset kaksikymmentä viisi vuotta EU:n järjestelmän sisällä ovat olleet Suomelle mittava sekä taloudellinen että moraalinen katastrofi. Lisäksi EU-jäsenyyden myötä Suomi on menettänyt nopeasti myös niin sisäisen kuin ulkoisen turvallisuutensa.

Voi vain todeta, että ensimmäisten vuosikymmenien hinta EU:n jäsenenä on ollut suomalaisille raskas ja seuraavien tulee olemaan monista eri syistä vieläkin raskaampi.

Passiivisuus ja odottelu väärää taktiikkaa

On ymmärrettävä, että passiivisen EU:n hajoamisen odottelun hinta tulee olemaan valtava ja tulokset epävarmat. Varmaa tulosta passiivisuudesta on vain se, että sen seurauksena me tulemme jättämään tuleville sukupolville köyhtyneen, heikentyneen ja itseluottamuksensa menettäneen maan, aivan samaan tapaan kuin monet neuvostotasavallat olivat raunioina sekä taloudellisesti että henkisesti NL:n hajoamisen jälkeen.

On siis täysin väärä ja tuomittava strategia, että odotellaan ensin, että EU:n järjestelmä raunioittaa maamme ennen kuin aktiivisesti pyritään takaisin itsenäiseen kansallisvaltioon.

On meille suureksi häpeäksi ja väärin tulevia sukupolvia kohtaan, jos me vain passiivisesti odottelemme, että joku muu ulkoinen meistä riippumaton syy taikka tekijä heikentää tai hajottaa EU:n ja siten saisimme vapautemme takaisin kuin lahjana.

Kansainvälinen politiikka on armottoman kovaa peliä ja pois annettua itsenäisyyttä ei pienille kansakunnille takaisin lahjoina annella, vaan itsenäisyyden saavuttamiseen tarvitaan vahvaa omaa tahtoa, selkeää linjaa sekä aktiivista, rohkeaa ja päättäväistä toimintaa.

Mihin me itsenäisyyttä tarvitsemme

Me suomalaiset tarvitsemme valtiollista itsenäisyyttä voidakseemme rakentaa itsellemme omilla päätöksillämme sellaisen maan ja valtion kuin haluamme, riippumatta siitä miten muut Euroopan ja maailman kansat kulloinkin haluavat elää tai joutuvat elämään.

Pitää ymmärtää, että me suomalaiset tarvitsemme valtiollisen itsenäisyytemme omista syistämme, riippumatta muista.

Vain itsenäisyys ja kansanvaltaan perustuva kansallisvaltio mahdollistavat vauraan ja turvallisen sekä omillaan toimeentulevan Suomen.

Tämä itsenäisyysasia on siis otettava rohkeasti omiin käsiin Augustin Ehrensvärdin ohjeen mukaan: ”Jälkimaailma, seiso täällä omalla pohjallasi äläkä luota vieraaseen apuun.”