RKP ja arkkipiispat älähtivät kehitysapuleikkauksista. Suomessa on vasemmalla lapsellinen kulttuuri, jossa voidaan miettimättä ottaa velkaa eli rahaa jälkipolvilta.

Jotta tulisi paine miettiä, täytyy kysyä, mistä se otetaan 20 vuoden päästä. Sitä ennen korot ehtivät syödä joka vuosi elintilaa auttamiselta, mistä se otetaan? Keinotekoinen korottomuuden aika lienee ohi, ellei sitten tekohengitystä edelleen jatketa, ja nyt täytyy oppia maksamaan korko.

RKP oli ensin toteamassa, että meillä on sama tilannekuva ja se on velkaantumisen takia vakava. Nyt puolue on lisäämässä rahan jakamista ulkomaille velaksi. Kauan kesti muisti, vai tuliko luvattua liikaa?

Suomi ei voi pelastaa maailmaa. Yritämme sitä liikaa, jos yritämme sitä velaksi. Siinä on merkki meidän mahdollisuuksien rajapyykistä. Sen ohi on marssittu kauan sitten. Nyt on kotiinpaluun aika. Tuotetaan ensin vaurautta itsellemme. Se valuu verraten tasaisen tulonjaon maassa köyhemmille myös. Töitä ja tuloja työttömille. Siihen kaikki huomio.