Suomen päälehti Helsingin Sanomat valitsi uutisoida ruokakasseja jakavia järjestöjä epäedullisessa valossa. Uutinen Eduskunnan jakamasta ruoka-aputyön ”joululahjarahasta” oli tarkoituksen hakuinen ja journalismin irvikuva. Hetkessä laupiaan samarialaisten maine mustattiin. Järjestöt jaettiin vuohiin ja lampaisiin.

Itsekin sain lietteestä osuuteni. HS toimittaja Paavo Teittisen kirjoittama uutinen viestii, että olisin ohjannut ruoka-aputyötä verukkeena käyttäen, väärin perustein, rahaa lähipiirilleni. Minun tai Samarian ry:n toimittajalle antamia faktatietoja ja kommentteja ei uutisessa julkaistu lainkaan.

Siksi onkin tarpeen kirjoittaa auki koko prosessi taustoineen kaikille niille, joita vähänkin kiinnostaa tietää, mitä eroa on Helsingin Sanomien journalismilla ja totuudella. Ainakin Perussuomalaisten äänestäjäkunta on totuudesta kiinnostunut. Epäilemättä muutkin.

Seuraavat järjestöjä koskevat tiedot on koottu Samarialta, Ruoka-apu yhdistysten liitosta ja osalta toimijoista.

Ruoka-aputyön avustamispäätöksen tausta

Kaikki alkoi, kun eduskunta ensimmäistä kertaa konkreettisesti muisti ruoka-aputyötä vapaaehtoisesti vuosikymmenestä toiseen pyörittäneitä toimijoita.

Sovimme joukon valtiovarainvaliokunnan kansanedustajien kanssa jo viime vuoden marraskuussa siitä, että pyrimme osoittamaan v1,1 milj euroa ruoka-apuun ja vähävaraisten lasten harrastusten tukemiseen.

Tahtotilana oli suunnata apua niille, jotka jakavat kaupoista ja tehtailta saatua hävikkiä ja jotka eivät saa juurikaan muuta yhteiskunnallista tukea. Tähtäimessä olivat ennen kaikkea ne toimijat, joilla ei ole mitään taustaorganisaatiota, ja joiden työ sitä kautta on suurimmassa riskissä loppua.

Minun tehtäväkseni jäi kertoa joillekin ruoka-aputoimijoille tästä STM kautta jaettavasta eduskunnan joulurahasta. Soitin tuntemilleni toimijoille, kuten Heikki Hurstille. Kerroin, että nyt teillä on vihdoin konkreettinen mahdollisuus hakea ja saada tukea työllenne. Tämä vaatii kuitenkin toimijoilta yhteen liittymistä, sillä avustusta ei myönnetä yksittäisille toimijoille. Hakemus tulee tehdä vähintään viiden järjestön ryhmänä. Tässä oli neuvontaroolini.

He viisaina toimijoina soittelivat toisille saman alan toimijoille ja saivat nopeasti kasaan kaksikymmentä ruohonjuuritason toimijaa. He perustivatkin Ruoka-apu Yhdistysten Liiton. ViaDia ei halunnut liittoon toistaiseksi liittyä, eikä tietääkseni muutama muukaan suuri toimija.

Ruoka-apu Yhdistysten Liitto ja sen jäsenet tekivät yhteisen hakemuksen. Monilla ruohonjuuritason toimijoilla ei ole resursseja eikä osaamista paperityöhön. Sininauhaliitto lupautui toimimaan kätilönä, joka kokoaisi alkuperäisten ruoka-aputoimijoiden hakemukset yhteen nippuun ja hoitaisi hallinnoinnin ministeriön suuntaan. Viime hetkellä kätilö muutti mielensä. Se ei aikonutkaan toimittaa Ruoka-apu Yhdistyksen Liiton jäsenien avustuksia ministeriöön asti.

Ruoka-apu yhdistysten liitto kääntyi Samaria ry:n puoleen. Samaria lupautui jatkamaan kätilön tehtävää: hoitamaan hakemukset ja kommunikaation ministeriöön päin. Tästä tehostamisesta hyötyisivät sekä ministeriö että alkuperäiset ruoka-aputoimijat.

Lopulta ministeriöön saapui kymmenkertainen määrä hakemuksia myönnettävään avustussummaan nähden. Sininauhaliitto päätti sittenkin ajaa vain jäseniensä etua, jossa joukossa myös ViaDian hakemus oli.

Avustuspäätös

Alkujaan valtionvarinavaliokunnan sosiaali- ja terveysjaosto päätti tuesta ruoka-aputyöhön. Painoarvona oli työn vaikuttavuuden ja jatkuvuuden näkökulmat huomioiden kohdistaa tuki niille, jotka eivät sitä muualta saa, siis Hurstin kaltaisille alkuperäisille ruoka-avun toimijoille.

Itse osallistuin kahteen jälkimmäiseen päätöselimeen. Valtiovarainvaliokunnan ja eduskunnan päätökseen. STM toimeenpani päätöksen julkisen haun kautta päättäen siitä, keille hakijoille avustusta myönnetään. Päätökseen vaikutti eduskunnan tahtotila, sillä rahat tulivat valtiovarainvaliokunnan ns. joulurahoista.

Ruoka-apu Yhdistysten Liiton jäsenet jakavat paljon kylmätilaa vaativia einesruokia ja muita tuoretavaroita, eikä EU-kuivamuonaa. Kaupoista haettu einesruoka tarvitsee tiukentuneen elintarviketurvallisuustulkinnan johdosta aina kylmäkuljetuskalustoa. Ilman tätä einesten saanti usealla toimijalla talven jälkeen loppuisi kokonaan.

Minulle tutut toimijat

Se että Helsingin Sanomat syyttää minun ohjanneen rahoitusta tuntemilleni toimijoille on törkeän tarkoituksenhakuista. En ymmärrä logiikkaa, jonka mukaan järjestötoimijoiden pitkään jatkuneen hyvän työn mitätöisi se, että tunnen heidän työtään.

Ruoka-avustuksen saajien joukossa on useita tuttuja toimijoita. Se ei ole ihme, koska olen itse toiminut kaksikymmentä vuotta järjestöjen kanssa. Lähes kymmenen vuotta olen ollut yhteistyössä myös Sininauhaliiton kanssa ja saman verran itsekin tehnyt ruoka-aputyötä. Vaikka tiedotin avustuksen haun mahdollisuudesta kaikkialle jo viime joulukuussa, suurempi määrä on kuitenkin niitä tuntemiani toimijoita, jotka eivät saaneet avustusta.

HS nosti tikun nokkaan Joosua Missio ry:n ja Takaisin Elämään Ry:n minulle tuttuina toimijoina. Jos kyseiset yhdistykset saavat myös avustusta on se ainoastaan hyvä asia. He ovat sen pitkällä työllään osoittaneet.

Joosua Missiota vetävä Timo Valtonen on järjestänyt mm. Vantaan suurinta työttömien joulujuhlaa jo yli kahdenkymmenen vuoden ajan. Täysin ilman palkkaa ja muuta merkittävää tukea. Se, että hän on auttanut minua vaalityössä, ei voi olla syy evätä häneltä oikeutta hakea itsenäisesti samaa tukea kuin kaikki muut. Avustuspäätös on 35.000.

Sen lisäksi, että Takaisin Elämään Ry on erityisnuorisotyötä tekevä ruohonjuuritason ammattilainen, on se myös Vantaan toiseksi suurin ruoka-avun toimija. Järjestön vapaaehtoiset jakava ruokaa Koivukylässä kahdesti viikossa. Lisäksi he ruokkivat nuoria viisi kertaa viikossa olevissa nutailloissa. Ruoka-aputyötä järjestö on tehnyt vuodesta 2000 saakka. Avustuspäätös on 52.000 euroa kylmäkuljetusajoneuvon ja pakastimien hankintaan.

Se että olen yksi Takaisin Elämään yhdistyksen perustajajäsenistä ja työskennellyt siellä kymmenen vuotta, vuoteen 2010 asti, ei voi olla perustelu siihen, ettei se saisi hakea avustusta. Perustelu olisi järjetön ja kaikkien lakien vastainen.

Toimittaja listasi synnikseni myös sen, että Ruoka-apu yhdistysten liiton yksi perustajista on Nina Havia. Hän on liitossa vapaaehtoinen koordinaattori eikä tietääkseni ole edes liiton hallituksessa. Nina Havia on töissä Takaisin Elämään Ry:ssä. Itse näen kuitenkin vain positiivisena ja normaalina asiana sen, että jostain yhdistyksestä joku lähtee keräämään ruoka-aputoimijoita yhteen. Minä en ole ollut Takaisin Elämään ry:ssä töissä yli kuuteen vuoteen, enkä ole osa sen hallintoa.

Se että liitto saa 47.000 euron avustuksen jäseniensä auttamiseen on myös hyvä asia, koska ruoka-aputoimijoiden yhteistyössä on todella kehittämis- ja koordinointimahdollisuuksia. Ottaisin kunnian siitäkin, mutta en ole oikeutettu. En ole missään hallintosuhteessa liittoon, kuten en myöskään mihinkään edellisistä järjestöistä. En ole myöskään osa STM:n päätöselintä. Ministeriö valvoo, että kaikki myönnetyt rahat käytetään sovitusti.

Hyvä, että vähävaraiset saavat jatkossa enemmän ja parempilaatuista ruokaa uuden kaluston ansiosta.

Samarian rooli ruoka-aputyössä

Samaria on yksi Suomen suurimmista ruoka-aputoimijoista. Heidän jakamien ruokakassien ja tarjottujen aterioiden määrä oli viime vuonna yhteensä 148.583 kappaletta. HS logiikan mukaan se, että tunnen Samarian toimijoita ennestään, tulisi olla riittävä peruste myöntämättä ”Niikon lähipiirille” avustusta on myös järjetön. Uutisen antama kuva siitä, että Samaria ei tekisi juurikaan ruoka-aputyötä on siis virheellinen.

Toisekseen. Samaria ry on Sininauhaliiton jäsenjärjestö. Tätä ei toimittaja tietenkään halunnut lukijoille mainita. Ei myöskään sitä, että useat Samarian hakemuksessa olevista järjestöitä ovat myös Sininauhaliiton jäseniä.

No. Miksi toimittaja Paavo Teittinen ei moittinut Veikko ja Lahja Hurstin laupeudentyötä? Tunnenhan myös Heikki Hurstin ja he saavat peräti 80.000 euron avustuksen. Totuus taitaa olla se, etteivät he uskaltaneet moittia laupeudentyön kirkkainta tähteä. Moite 403.200 ruokakassia vuodessa jakavaa toimijaa kohtaan olisi ollut lähes pyhäinhäväistys.

Siitä Helsingin Sanomat ei olisi selvinnyt ilman kansalaisten lauantain aamukahvihetken pilaamista. Syynä lienee se, että Hurstin työtä arvostetaan Tasavallan Presidentin linnasta asti.

HS sai faktat

HS tiesi niin Samarian, Joosua Mission, Takaisin Elämään ja Hurstin työn tulokset ruokakassin ja asiakasmäärän tarkkuudella. Siitä huolimatta he esittivät kolmen ensimmäisen toimijan siinä valossa, ikään kuin ne eivät tekisi todellisuudessa ruoka-aputyötä lainkaan.

Lisäksi vastasin kaikkiin toimittajan esittämiin kysymyksiin. Riviäkään ei julkaistu. Sähköpostilla toimittamani kommentit sisälsivät nähtävästi sellaista ristiriitaista tietoa uutisen tarkoitukseen nähden, ettei niiden käyttämistä katsottu tarpeellisena:

”Olen toiminut kaksikymmentä vuotta järjestöjen kanssa, joten ei ole ihme, että ruoka-avustuksen saajien joukossa on useita tuttuja toimijoita. Suurempi määrä on kuitenkin niitä tuntemiani toimijoita, jotka eivät saaneet avustusta

Tiedotin avustuksen haun mahdollisuudesta kaikkialle jo viime joulukuussa. Se, että Ruoka-aputyön liiton jäsenet saivat avustuksia on mielestäni hyvä asia. Avustukset menevät tarpeeseen.

Jos Joosua Missio Ry myös saa avustusta on se ainoastaan hyvä asia. Valtonen on järjestänyt mm. Vantaan suurinta työttömien joulujuhlaa jo yli kahdenkymmenen vuoden ajan, täysin ilman palkkaa ja muuta merkittävää tukea.

En kuitenkaan ollut päättämässä avustuksen saajista. Eduskunta päätti 1,1 milj avustuksesta tähän tarkoitukseen, mutta päätöksen avustuksen saajista teki stm eikä eduskunta.”

Se, että HS vastaavasti julkaisi tekstiviestistäni yhden kommentin vastoin nimenomaista kieltoani, rikkoo myös journalismin sääntöjä. Viestitin siis toimittajalle, että en anna lupaa julkaista viestittelyämme, koska en tiedä asiayhteyttä. Viestin osan julkaiseminen uutisessa, vaikuttaa tarkoituksenhakuiselta. Haluttiinko miljoonalle lukijalle antaa kuva, että Helsingin Sanomat on vasta-argumentin pyytänyt ja myös sen saanut.

Mitä tästä HS toiminnasta pitäisi yhteenvetona vielä sanoa?

On valitettavaa, jos maamme johtava sanomalehti alentuu lukijoiden toivossa toistuvasti julkaisemaan harhaanjohtavia juttuja toimijoista ja kansanedustajista, vaikka todelliset faktat on toimittajalle nimenomaan toimitettu.

Helsingin Sanomien tapa toimia on häpeäksi vapaalle lehdistölle ja journalismille ylipäätään. Jos valtakunnan päälehti ei itse poliittista tai arvosyistään johtuen kykene pysymään puolueettomassa uutisoinnissa, muun mediankysyntä jatkaa kasvuaan.

En ole huolissani siitä, että punavihreä media on kimpussani kerran jos toisenkin. Sitä he ovat tehneet aina viimekauden avioliittolakikeskusteluista alkaen aina viime päivien äitiyslakikeskusteluihin asti. Olenhan lisäksi ”persu”, joka jo yksistään riittää useimmille toimittajille tuomion antamiseen. Arvostelukyvyn omaavat tukijani tunnistavat tämän.

Yhdestä asiasta sen sijaan olen huolissani. Miksi media ei halua uutisoida positiivisia uutisia lainkaan? Miksi yksikään toimittaja ei halunut tehdä positiivista uutista ruoka-aputoimijoiden saamasta tuesta? Ainoastaan ”maahanmuuttokustannukset vastaan roposia köyhille” nähtiin toimittajista järkevinä uutisina.

Miksi Hurstin, Ice Heartsin, Romifoorumin tai vaikkapa Ruoka-apu yhdistysten liiton kommenttipuheenvuorot eivät mediaa kiinnostaneet uutisrivinkään verran? Miksi, vaikka kaikki Suomen mediatalot saivat kutsun tiistain eduskunnan tiedotustilaisuuteen.

Toimittajat heräsivät eduskunnan ruoka-aputyön tukipäätökseen vasta Perussuomalaisten veren haistettuaan. Vihreiden varapuheenjohtaja, köyhyystutkijan roolia tapauksessa hyväksi käyttävä, Maria Ohisalo tarjosi tähän polttoainetta. Kaikki kelpasi. Myös Ohisalon ohilaukaus, sillä negatiivisen uutisen ainekset olivat jo keitetty.

Älkää kuitenkaan painako maamme laupeudentekijöitä alas. Lopettakaa heidän työnsä vähättely. Se ei palvele ketään. On todella hyvä, että maamme köyhiä auttavat järjestöt saavat kipeästi kaipaamiaan resursseja.