Tänään vietettiin eri puolella Suomea YK:n kansainvälistä köyhyyden poistamisen päivää ja asunnottomien yötä. Suomi-niminen yhteiskunta kykenee asuttamaan, ruokkimaan, vaatettamaan ja lääkitsemään 32.000 vierasta yhdessä hetkessä. Vastaavasti suomalaisen asunnottomuuden poistamisessa emme ole onnistuneet koskaan.

Vaikka Suomi on hyvinvointiyhteiskunnan parhaimmistoa maailmassa, meillä on virallisten tilastojen mukaan noin 7000 asunnotonta. Helsingin tienoolla asunnottomuus on suurinta. Kaksi kolmesta asunnottomasta elää pääkaupunkiseudulla.

Hallinto- ja turvallisuusjaoston puheenjohtajana jouduin ministeriön esityksestä useamman kerran nuijimaan lisää rahaa meille saapuneiden vieraiden ylläpitoon. Maahanmuuttoviraston ja sen 200 vastaanottokeskuksen kulut olivat 500 miljoonaa pelkästään elokuun 2015 ja heinäkuun 2016 välisenä aikana. Piikki oli täysin selällään. Kukaan ei ottanut vastuuta, vaikka vastaanottokeskusten ylläpitoon tehtiin 200 miljoonan euron edestä ylihinnoiteltuja sopimuksia.

Toki me voimme saivarella siitä, että Suomi joutui noudattamaan kansainvälisiä sopimuksia ja perustuslakiamme. Tämän taakse kätkeydyttiin ja tätä osasi naapurimme käyttää lievästi sanottuna hyväkseen. Näin nimittäin itse omilla silmilläni syksyllä 2015 kuinka Tukholmassa punainen risti ja muut toimijat organisoidusti ohjasivat keskusrautatieasemalla parveilevat pakolaiset Tornioon menevään linja-autoon.

Silminnäkijäkertomukseni ei tehnyt mitään vaikutusta hallituksen ministereihin. Muutama sana varmaan vaihdettiin naapurin kanssa, mutta yhtä kaikki. Vieraita virtasi yhä enemmän. Ehkä vaatimukseni asiaan puuttumiseen ja rajan väliaikaiseen sulkemiseen katsottiin huonoksi vaihtoehdoksi. Naapuria ei saa ärsyttää. Kansainvälisiä sopimuksia ei saa tulkita uudella tavalla. Merkkel voisi suuttua.

Tänään vieraillessani Tampereen Adventtikirkon Jesus Cafessa ja Tuusulan Mutterimajan järjestämässä tilaisuudessa tulin seuraavaan johtopäätökseen. Jos me haluamme, me voimme yhdessä yössä päättää Suomessa asunnottomuuden. Meillä on siihen valmius ja kokemustakin riittää.

Kysymys on poliittisesta tahdosta. Osa poliitikoista ehkä ajattelee, että asunnottomuus on pääosin omaa syytä. Useat luulevat, että päihdeongelmien syytä se asunnottomuus on. Tämä on varmaan totta, mutta ei todellakaan kaikilta osin.

Suurin syy asunnottomuuteen on asuntojen vähyys yhdessä taloudellisten vaikeuksien ja maksuhäiriömerkintöjen kanssa. Päihde- ja mielenterveysongelmat edustavat sitä toista puolikasta. Tämä tulee esille myös ruokajonoissa. Sata tuhatta suomalaista tarvitsee hävikkiruokaa elääkseen.

Eduskunta voisikin ensitöikseen päättää, että sata vuotta täyttävä Suomi poistaa asunnottomuuden ensi vuonna kokonaan. Se on helppoa, kunhan tehtävä annettaan kolmannelle sektorille. Tyhjentyneet vokit saisivat suomalaisia asukkaita. Ne eivät keinottele vuokrien ja palvelujen kanssa ja ne saavat tuloksia.

Valtiovarainministerin valmistelua ja sisäministerin esitystä odotellessa hallinto- ja turvallisuusjaosto voi asiasta omalta osaltaan tehdä periaatepäätöksen. Hyväksytään. Kunhan ministeri yhdessä valtiovarainministerin kanssa osoittaa rahat. Helppoa. Eikö olekin.