Tänään oli sivistysvaliokunnan julkinen kuuleminen ns. pakkoruotsin poistamiseksi, ruotsin kieli valinnaiseksi oppiaineeksi kaikilla kouluasteilla. Kansalaisaloitteen tekijät esittivät vapaaehtoisen ruotsinkielen opiskeluksi vahvoja perusteluja ja niin esitti puolustajatkin, riippuen keneltä kysytään.

Aloitteen tekijöiden mukaan Suomessa ei kaikilta osin sovelleta yhdenvertaisuuslakia. Yliopistosta ei valmistu ilman pakkoruotsia ja vastaavasti Ahvenanmaalla ei ole pakkosuomea. Uralla eteneminen ei saa olla ruotsinkielisyydestä kiinni kuten nyt on. Ruotsin kielen asemaa ei voi perustella perinteellä, koska maailma on muuttunut. Sadassa vuodessa tuttavuuden kasvu on kymmenkertaistunut teknologisin keinoin. Teknologinen kehitys ei ole ruotsin kielestä kiinni. Suomen viennistä 11% menee Ruotsiin, joten pakollinen ruotsi sivuuttaa 89% maailman markkinoista. Maailman valtakielten heikko osaamisen taso haittaa Suomen kansainvälistä kilpailukykyä.

Parannusehdotuksiakin kuultiin, kuten alueellinen ratkaisu pakkoruotsin vaihtoehdoksi, (esimerkiksi Itä-Suomessa ja alueilla jossa ei ruotsia juuri puhuta). ”Ihmisiä laitetaan opiskelemaan kieltä jota ei haluta opiskella, tulokset eivät ole hyviä oppimisen kannalta. Monelle on vaikea oppia edes yksi kieli.” Heikki Orsila Vapaa Kielivalinta ry:stä

Pakkoruotsin kannattajien argumentteja esitti Paavo Lipponen, Markus Österlund ja  Pekka Halberg.

”Kaikkien kielten opiskelu on hyödyllistä ja ruotsinkielen oppiminen tulisi nähdä sijoituksena. Ruotsin kielen oppiminen ei ole muista kielten opiskeluista pois. Ruotsinkieli rikastuttaa suomalaista kulttuuria ja luo tasa-arvoa. Ruotsin kielen osaaminen antaa kilpailuetua” (Pohjoismaissa kaupankäyntiin vaikka kauppakieli yleensä on englanti)

Lopputuloksena ruotsin kielen vaatimusten lieventämisen suhteen puolustajat esittivät, että ruotsin kielen opetusta tulee vahvistaa, jotta kaikille tarjotaan yhtäläiset mahdollisuudet työmarkkinoille Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa. Lisäksi vedottiin perustuslakiin kaksikielisyydestä.

Osaltani sain esittää asiantuntijoille kolmea kysymystä. 

1. Voisiko ruotsinkielen vapaaehtoisuus näkyä edes lastenkasvatuksessa, sillä ei ole tavatonta, että ruotsinkielisissä kouluissa lapsia kielletään rangaistuksen uhalla puhumasta suomea keskenään, edes välitunnilla. ( Ei vastausta)

2. Virkamiesruotsi on pakollista kaikkialla Suomessa. Miksi sitten joitain Valtion laitoksia siirretään kielipoliittisin perustein ruotsinkielisiin kuntiin, kuten pääpoliisiasema Seinäjoelta Vaasaan. (Ei vastausta)

3. Voisimmeko siirtyä tulkkauksen käyttöön niiltä osin, jossa kunnissa ruotsinkielisiä on vähän tai ei juurikaan (edullisempaa yhteiskunnalle). (Suomalaisliiton vastaus; Olisi mahdollista ja edullista toteuttaa nykytekniikalla.)

Mitä julkisesta kuulemisesta jäi käteen? Ilmapiiri siitä, että ruotsin kieli ja asema suomalaisessa yhteiskunnassa on sen verran pyhä asia, ettei myönnytyksiä ole luvassa. Asian käsittely jatkuu asiantuntijakuulemisin valiokunnassa ja nähtäväksi jää, saadaanko valiokunnasta mietintö, joka tuodaan eduskunnalle äänestettäväksi.

Joka tapauksessa kansalaisaloite on merkittävä, sillä julkisessa keskustelussa arvioidaan ruotsinkielen pakko-oppimisen haitat ja hyödyt, eikä muutosvaatimusta voida enää vaientaa! Perussuomalaiset tulevat jatkamaan aktiivista politiikkaa sen suhteen, että ruotsinkieli vielä joskus  on vapaaehtoista niin opiskelun kuin puhumisenkin suhteen.