Tänään vietettävä asunnottomien yö muistuttaa päättäjiä siitä, ettei kaikkien ihmisoikeudet asuntoon nähden toteudu. Asunnottomuus heikentää itsetuntoa ja estää yhteiskuntaan osallistumisen työn, koulutuksen ja muun osalta. Asunto on perusoikeus, joka kuuluu kaikille.

Olen aiemminkin ihmetellyt sitä, miten hallitus kykeni käytännössä yhdessä yössä majoittamaan ja ruokkimaan ja 32.000 turvapaikanhakijaa, mutta ei kykene pitämään huolta yöpaikkaa vaille olevista omista kansalaisistaan?

Asunto- ja ympäristöministeri Tiilikainen tänään antamassaan MTV:n haastattelussa ei esittänyt mitään konkreettista toimenpidettä asunnottomien nopeaan auttamiseen.

Tiilikainen toistaa edeltäjiensä tapaan samaa mantraa asunnottomien tilanteessa, mutta ei ratkaise sitä. Miksi jäädä historiaan ministerinä joka ei käyttänyt valtaansa asunnottomien poistamiseksi, kun se kuitenkin on mahdollista?

Suomen 7000 asunnottomasta viidennes on täysin tyhjän päällä. Heillä ei ole ystävää tai sukulaista jonka sohvalla voi yönsä viettää. Heidän asuttamisensa on ensisijaista.

Välittömän asunnon tarpeessa olevat saadaan autettua ottamalla mallia vastaanottokeskustoiminnasta. Vanhat tyhjäksi jääneet vastaanotto keskukset tulee ottaa käyttöön ja tarjota jokaiselle asunnottomalle hätämajoituspaikka. Tiloja olisi nyt tarjolla. Huippuaikana turvapaikanhakijoiden vastaanottoyksikköjä oli noin 230 ja tällä hetkellä 63.

Näin toimien Ministeri Tiilikainen voisi tänään pidettävien juhlapuheidensa sijasta päästä satavuotisen Suomen historian tekijäksi. Asunnottoman näkökulmasta juuri tekijöistä kun on huutava pula.

————————–

ps.

Yksityiset asuntosijoittajat ja vuokralaiset tekevät miljoonia asunnottomuuden kustannuksella. Vielä joitain vuosia sitten Helsinki, Espoo ja Vantaa osti yksistään Forenomilta tilapäistä majoitusta kymmenellä miljoonalla vuodessa. Forenomin vuokra on hyvinkin tuhannesta tuhanteen viiteensataan kuukaudessa.

Miten kunnilla on varaa vuodesta toiseen maksaa ylisuuria vuokria asuntokeinottelijoille? Miksi kunnat eivät yhdessä valtion kanssa itse ratkaise asunnottomuutta, vaikka vanhoja vastaanottokeskuksia hyödyntäen?

Vastaanottokeskuksissa kiinteistökulut ovat noin 20 % kokonaiskustannuksista eli noin 300 €/kk/hlö (2014, hakijapiikissä syntynyt kiire nosti myös yksikkökustannuksia). Jokainen voi tästä päätellä, kuinka mahdollista vastaanottokeskusten käyttö olisi verrattuna nykyisiin vaihtoehtoihin.

Asunnottomuus on poistettavissa, jos hallituksella tahtoa riittää. Nähtäväksi jää.