Tietojen kirjaa lukien – Suomettunut Nato vaiko natoutunut Suomi.

30.06.2022

Olen lueskellut kesälukemisina vanhoja tietokirjoja. Viimeisin on aikanaan Annikki Tähden omistuskirjoituksin varustettu yleistietoteos jatko-opitoja varten vuodelta 1947. Toimituskunnassa maisterit Aarno Jalas, Yrjö Karilas, Antero Manninen sekä tohtori Aaro Niini, yliopettaja E.A. Saarimaa ja kouluneuvos Gunnar Sarva. Ei siis ketä tahansa tietojen kirjan kokoajia WSOY:n kustantamana. Parhaillaan luen teoksen neljättä osaa ja sen toista painosta, sivuja komeat 867.

Samaan aikaan seuraan Suomen ja Ruotsin yhteismarssiksi kutsuttua media-antia globaalina ilmiönä ja myös sosiaalisen median sisällä hellekesänä 2022. Muistan, kuinka Donald Trump kertoi presidenttinä vielä ollessaan, kuinka hän voi tehdä mitä tahansa, ampua keskellä Viidettä avenueta jonkun ihmisen menettämättä yhtään ääntä. Se kun tuo mieleen Venäjän, Vladimir Putinin, ja hänen kannattajansakin. Suomettumisen ajat ja talvisodan, Suomen yksin suurvaltaa vastaan sekä tänään Ukrainan ja samaisen Venäjän.

Pysähdyin vanhaa kirjaa lukien kohdalle, jossa käsitellään Suomen itsenäisyyttä ja maamme historiaa alkaen vuosituhannen takaa. Kirjoitustyyli on tiedemiesmäinen, tuon ajan tapaan tietokirjalle sopivaa ja kuhunkin lukuun on haettu parhaat alansa ammattilaiset. Se muistuttaa oman aikamme parhaita medioita ja niiden käyttämiä asiantuntijoitamme.

Kun historiasta kirjoitetaan, ei ole sopivaa lähteä sillä spekuloimaan niin mielenkiintoista ja luovaa puuhaa kun se nykyisin tahtoo ollakin. Pienen asian muuttaminen menneessä muuttaa kaiken muunkin kuten perhosen siiveniskut saavat aikaan taifuuniin. Taifuunin poistaminen perhonen hävittäen on melkoinen muutos historiassa.

Madridin kokous kesäkuun 2022 lopulla Naton pitämänä tulee olemaan Suomelle ja Ruotsille yhteistä historiaamme, sen jatkumoa. Taustalla kummittelee Venäjä ja Ukraina, nyt myös Turkki omine vaatimuksineen Naton jäsenmaana ja myös samalla Yhdysvaltoja painostaen. Sillä on oma lehmä ojassa.

Sota Ukrainassa käynnisti kuitenkin Suomen ja Ruotsin jäsenneuvottelut Naton kanssa. Sitä Venäjä ei varmaan kiellä. Turkki käytti tätä vain omana keinonaan saada huomiota osakseen ongelmissa, jotka eivät liity Itämereen ja Balttiaan, pikemminkin lähemmäs Balkania. Yhdysvalloissa nämä helposti sotketaan keskenään, Balttia ja Balkan. Olen tästä kirjoittanut ennenkin luennoiden Yhdysvalloissa maantieteestä, geopolitiikastamme.

Heitä kun Balkan on kiinnostanut kohteena lomailla enemmän kuin Balttia. Itämeri on nimenäkin tuntematon. Pohjola on omituisella tavalla vierasta, ellei sitten ole maantieteen professori ja aiheena juuri Euroopan pohjoiset alueet ja usein Jäämeri.

Kun kerron taksinkuljettajalle tulevani Suomesta kerron samalla tulevani Ruotsista ja Norjasta, ehkä myös Kööpenhaminasta samalla. Pariisin kautta välilaskun tehden. Vasta silloin Euroopan kartta alkaa avautua mutta ei kovin täydellisenä ellet mainitse myös Venäjää ja Pietaria siinä samoilla suunnilla.

Kun jatkan lentäen joko Kaliforniaan tai St Louisin suuntaan ja pidän luentoni sen kuuluisassa Gateway Archin kaaren museossa, sinne saapuvat amerikkalaiset ympäri laajaa maataan haluavat, että luennoin lisää suomalaisen arkkitehdin töistä heidän maassaan ja myös samalla Yhdysvaltain historiastakin.

Siinä ei ole mitään kummallista. Yhdysvallat on kuitenkin kohtuullisen suuri Eurooppaankin verrattuna, 50 osavaltiota ja kaikki mahdolliset kulttuurit edustettuina ilmastosta nyt puhumattakaan.

Maantieteen professoreilla riittää töitä menit mihin tahansa suuntaan oman aikamme geopolitiikasta saarnaten ja netin kautta heille tutuksi tulleena kirjoineni. Edes suomalainen kaunainen kollega ei kykene niitä hävittämään tekoälyn aikana.

Natolla on kolmekymmentä jäsenmaata ja kaikilla ovat myös omat lehmät parressa ja paimennettavana. Jotkut ovat vain suurempia tai paikka on geopoliittisesti laiduntamiselle hankalampi. Suomella on rajaa Venäjän kanssa enemmän kuin muulla Euroopalla yhteensä.

Suomen presidentti ja ulkoministeri sekä sotaministeri ovat joutuneet melkoiseen tulitukseen pääministeristä nyt puhumattakaan. Maailmalla Suomi mainitaan tänään suurimpana uutisena yhdessä Ruotsin kanssa. On hyvä tuntea myös yhteistä historiaammekin. Kiinalaiset kun kirjoittavat meistä kovin eri tavalla kuin japanilaiset tai Yhdysvalloissa toisin kuin Venäjällä.

Eurooppalaiset uskovat tuntevansa Suomen ja Ruotsin kuin omat taskunsa. Ovat ylpeitä omasta Euroopastaan. Itämerestä ja pohjolan viikingeistä. Presidenttimme ehti vierailla monta kertaa tapaamassa Yhdysvaltain kollegaansa ja taisi soittaa Putinillekin. Kiireinen viikko siinä missä muillekin ministereillemme. Hyvää työtä ovat tehneet myös diplomaattimme.

Oma syntymämme on vaatinut joltisenkin tarkallaan ja täsmälleen tapahtumien ajoittumista kohdalleen, jotta juuri se oikea siittiö voitti kisansa miljoonien ja taas miljoonien joukossa. Se kun oli edellytys juuri sinun syntymällesi. Älä ikinä väheksy sen kisan voittoasi. Pienikin yskäisy isältäsi tai äidiltäsi väärään paikkaan ja sinä et olisi sitä kisaa voittanut.

Jörn Donner pohti omassa dokumentissaan Mannerheimista mitä Helsingissä olisi muuttunut, jos Mannerheimia ei olisi syntynyt lainkaan. Hän päätyi kahteen muutokseen. Mannerheimintien olisi saanut toisen nimen ja ratsastajapatsas sieltä puuttuisi sekin.

Itse lisäisin sinne lisäksi kokonaan muut ihmiset ja heidän jälkensä olisi varmaan jotain vallan muuta kuin mitä nyt kokemamme ja näkemämme. Mannerheim kun oli kuitenkin jotain vallan muutakin kuin perhonen siiveniskuineen. Harvinaisen merkittävä muuttaja omana aikanaan ja Jokisoissa olevan kartanon kasvattina. Toki siellä käyskenteli myös Forssan kaupungin perustajakin.

Hänkin jätti jälkeensä muutakin kuin veistoksen rintakuvanaan ja joitakin punatiilirakennuksia. Niitä tapaa runsaasti myös Tampereella. Suomen syntyyn vaikutti kovin monet suvut ja nimeä muutettiin ruotsalaiseksi ja sitten taas takaisin suomalaiseksi. Venäläisiä meistä ei kuitenkaan koskaan tullut ja ruotsalaisuus on sekin rapautunut suomalaisuuden tieltä. Natohakemus yhdessä ruotsalaisten kanssa on ihan paikallaan ja venäläistäminen tämän maailman Euroopassa on menneitten vuosisatojen historiaan jämähtäneen kansakunnan huonon itsetunnon mukanaan tuomia kouristeluja. Suomi pysyy jatkossakin hyvin suomalaisena.

Sama pätee tänään vaikkapa Putiniin Venäjän johdossa tai omaan tapaasi viettää tuleva heinäkuu. Älä vähättele itseäsi perhosen ja Putinin rinnalla. Syntymäsi vaati kaiken sen mitä nyt menneen maailman kohdalla olemme kokeneet. Historian tutkija ei saa sillä spekuloida. Se kun poistaisi myös hänet pohtijoitten joukosta. Historialle ja maantieteelle me emme voi mitään.

Sota-ajan tutkijat ja tiedemiehet, kirjojen laatijat eivät ole oppineet vielä tietokonetta, digiaikaa ja tekoälyä. He eivät pohtineet liittyäkö Natoon ja jos liittyä, miten se voisi vaikuttaa kansakunnan kohtaloihin Itämeren sydämessä ja maailmaa monella tapaa muuttavina Pohjolan kansalaisinamme.

Tietojen kirjan kirjoittajat ovat loikkimassa vuosisadasta seuraavaan kovin perinteisin tulkinnoin ja kouluopettajan tapaan silmiämme avaten alkaen 1200-luvun Pohjolasta ja päätyen Suomen kohdalla kouluopetuksessamme tuttuihin kertomuksiin.

Pitäydytään Ruotsissa ja Ruotsin ja Suomen yhteisessä tiessä ja sen pohdinnoissamme. Historia on samalla eliitin historiaa. Suomalaiset eivät olleet vielä lukeneet Väinö Linnan luomaa näkökulmaa tai katsoneet sotakuvaa Tuntemattomasta sotilaasta iisalmelaisen ohjaajan työnäytteenä. Se oli parilla kameralla ja tuon ajan lavasteilla huikeaa työtä.

Tuossa romaanissa ja elokuvassa, itsenäisyyspäivänä toistettavassa, historian näkökulma muuttui tavallisen rivimiehen elämän kuvaamiseen ja havaittiin, kuinka historia on muutakin kuin eliitin elämää. Ensimmäisessä luokassa matkustava ei ole välttämättä rautateitten rakentaja likimainkaan.

Vaadittiin uusi teknologia ja näkökulma, joka syntyi muusta kuin eliitin elämän seuraamisesta. Tarvittiin välineitä, jotka havainnoivat perhosen siiveniskut ja niiden merkityksen. Tarvittiin tietokoneet ja tekoäly, kyky operoida miljardeilla rinnakkaisilla tapahtumilla samaan aikaan ne oivaltaen ja niitä käsitellenkin.

Tuon ajan tiedemiehet vaikuttavat olevan vahvasti sitä mieltä, ettei meillä itsenäisyys suinkaan käynnistynyt joskus 1900-luvulta, vaan pikemminkin heti kun ruotsalaisten kiusaaminen vähänkin antoi periksi. Kiusa sieltä suunnalta oli ollut ankaraa, joskin ei puskurivaltiolla ole ollut helppoa venäläistenkään kanssa, päinvastoin. Näin geopolitiikka käsitteenä oli tuttu mutta vain hyvin kapeana marginaalina historiaa kuvattaessa.

No nyt sitten haetaan Naton siunausta yhdessä ja mukana on myös norjalainen Naton byrokraatti. Turkkilaisen osuus tässä Suomen asiassa on tosi kaukaa haettu. Ruotsalaisten suurvalta-ajat ovat nekin toki paljolti suomalaisten ansioita. Suomalaisten itsenäisyyspäivän voisi hyvinkin siirtää tuhat vuotta tuonnemmas. Sata vuotta ainakin olisi kohdallaan lisätä itsenäisyytemme ikään. Olemme siten hyvinkin iäkäs valtiona laitoksineen.

Olen varma, että etenkin Ruotsissa se tänään myönnetäänkin. Venäjä ja Putin hakee taas vauhtia Pietari Suuren ajoista alkaen. Sekin sopii meille. Olemme olleet olemassa jo silloinkin. Tosin meitä oli huomattavan vähän mutta niinpä koko maapallon väkiluku oli vain murto-osa nykyisestä, joku sata miljoonaa nykyisten miljardien rinnalla.

Ei niitä tule vertailla toisiinsa. Sanat, joilla viestitettiin ja ajateltiin, nähtiin unemmekin, olivat kokonaan muuta kuin tänään. Vai oliko Venäjällä käytössä oman aikamme teknologia jo 1400-luvulla? Ettei vaan osa suuresta maasta elä tänäänkin ikään kuin 1400-luvun välineillä?

Ainakin kun lukee 1940-luvulta tehtyä kuuden maisterin ja tohtorin tekemää tietokirjaa. Toki suomalaisia on pyritty ruotsalaistamaan ja jonkun aikaa myös venäläistämäänkin, mutta aikana, jolloin käsite oman aikamme itsenäisistä ja asiansa osaavista sivistyskansoista oli täyttä hepreaa.

Ei Suomi suotta ole maailman onnellisin valtio myös sitä objektiivisesti historiaa selaillen ja kouluoppejamme tarkkaillen. Taustat ovat kiistattomat. On vaikea löytää toista näin pitkältä ajalta kulttuurinsa rakentanutta ja myös kielellisesti fiksua valtiota suurempien puristuksessa.

Työrauha neuvottelijoille etenkin Yhdysvaltain kanssa, joka on KAUKANA Suomen tasosta ja Venäjä vielä kauempana. Rajojen vartiointi ja sokea väkivalta ja aggressio on joidenkin ”kansakuntien” elämää ja siltä on hyvä suojautua yhdessä.

Kun Nato nyt on sitä varten olemassa. Ukraina joutui yksin ja suomalaiset talvisotaansa. Jos nämä kokemukset vievät meitä lähemmäs pysyvää rauhaa, hyvä niin. Elämme vuonna 2022 kesällä hyvin merkittävää aikaa. Haemme ruotsalaisten jo vuosisataiselle rauhalle myös suomalaista takaajaa ja rajaa, jota Venäjä myös kunnioittaa.

Suomen merkitystä Ruotsin suurvaltakaudelle on lukemassani kirjassa ehkä hiven liioiteltu mutta aivan olematon se ei ollut. Suomen merkitystä toisen maailmansodan tapahtumille on sen sijaan turha lähteä vähättelemään. Se, miten heikosti itäinen suurvalta oli varustautunut pian käynnistyvään suursotaan, näyttäytyi juuri Suomen talvisodassa. Tästä ja tsaarin ajan vaikutuksesta Suomen itsenäisyyteen, omaan historiaamme, kirja vaikenee.

Se on ymmärrettävää, kun muistaa mitä 1940-luvulla ja talvisodan jälkeen Suomessa tapahtui ja miten siitä oli myös vaiettava. Oli laadittava toinen painos. Alkoi kylmän sodan ja suomettumisen aika. Se on ollut ohi jo iät ajat. Venäjällä tämä ymmärretään siinä missä Yhdysvalloissakin. Itämeri tunnetaan ja Pietari ei voi jäädä 1400-luvulle sekään. Ei edes 1940 luvulle.

Onko jatkossa hetkiä, jossa suomettumisen kaltainen aika toistuu, jolloin historiamme kirjoitetaan ja sitä muutetaan syntyneitten tilanteitten mukaan tulevaisuudessa? Olisiko mahdollista, että tekoäly kykenee poimimaan meitä monin verroin paremmin oleelliset muuttujat ja tapahtumat, miksi meille kävi niin kuin sitten lopulta kävi, tekemättä koko ajan uusia tulkintoja ja painoksia riippuen siitä, kuka on vallassa ja kenen kanssa me pelaamme pelimme?

Tänään kuitenkin maailman mediat kirjoittivat Suomesta ja Ruotsista matkalla Natoon ja näin myös Itämeri tunnetaan entistäkin paremmin. Nämä lainaukset ovat aikamme medioista maailmalla kesällä 2022. Tällaisia otsikkoja ei nähty talvisodasta vuonna 1939. Silloin emme eläneet mediayhteiskunnan ja tekoälyn, internetin aikaa eikä lukijoita olisi ollut kuin murto-osa nykyisestä.

Poikkeus säännöstä on tapa kirjoittaa omalle yleisölle. Se on luettavissa etenkin Yhdysvalloissa, Kiinassa ja toisaalta Venäjällä aiheesta kirjoittaen. Totta kai myös Turkissa Erdoganilla on oma mediansa. Kiintoisaa on, että myös Venäjä viestittää Putinin lausuntoina tavalla, joka on pikemminkin diplomaattinen kuin aggressiivinen.

Lisäksi kirjoittajan henkilökohtainen persoonallisuus ja asema vaikuttavat luettaviin viesteihin. Ei pelkästään kulttuuri ja paikka, josta viesti on hankittu. Erityisen kirjavaa viestintä on sosiaalisen median sisällä, jossa mukana on runsaasti myös robottien ja tekoälyn tuottamaa viestintää, hybridivaikuttamista ja kyberturvallisuuteen liittyvää, aiemmin kuvaamaani ”Hybridiyhteiskunnan kouristelua” (Kirja vuodelta 2011).

Oleellisempaa kuin viestin sisältö onkin sen määrä ja paikka medioissamme globaalisti sitä seuraten. Sen analysointi on sekin viisaampaa jättää valtavan määrän vuoksi tekoälyn ja robotiikan tehtäväksi.

Se että robotit keskustelevat keskenään on oman aikamme ilmiö eikä sellaisenaan enää mitenkään uutta ja omituista. Etenkin silloin kun kyseessä on globaali viestintä ja sen seuranta sekä analysointi. Ilmiön tulkinta oli nähtävissä jo varhain ja kuvattu kirjassani ”Social media economy and strategy”.

Klusterirakenteisiin ja mediayhteiskunnan toimintaan (Cluster Policy, Cluster Economy, Cluster Art, Cluster Articles jne.) kulttuurisesti merkittävät muuttajat, kuten Nato globaalina toimijana, ovat luonnollisesti näkyviä (Klusteri politiikan, talouden ja taiteen välineenä – Cluster Policy, Economy and Art – Cluster Articles 2021, part 2 ).