Forssa sai mainetta lotta -patsaasta. Mediakeskustelu liitettiin myös Forssan hallitukseen ja sen päättäjiin. Siellä aiheesta ei juurikaan keskustelu. Se oli puun takaa tullut ja muistutti mitä tahansa hallituksen saamaa kymmeniä valtuustoaloitteitamme. Veistoksen suunnittelijastakaan ei ollut tietoakaan. Ei myöskään aiemmista lottien muistoksi pystytetyistä lukuisista muistomerkeistä ympäri maatamme.

Se oli hoitamatta jätetty aloite, heitto, joka kertoi taitamattomuudesta ja keskustelu käytiin lehdessä kansalaiskeskusteluna mielipidepalstoilla. Tällaisia aloitteita tulee hallitukselle tuhkatiheään ja ne siirretään valmisteluun. Hallitus ei niitä valmistele. Saati että alkaisi ottaa kantaa mediakeskusteluun, johon liittyi myös Helsingin Sanomat. Poliittinen keskustelu käytiin siellä, ei toki hallituksessa.

Lotta järjestöllä ja perinneliitolla erikseen on kymmenien miljoonien varallisuus. Televisiomme uutisoi siitä ja usein hieman samaan tapaan kuin sotaveteraanien järjestöistä. Miljoonat eivät tahdo mennä sinne, missä rahalla olisi käyttöä jo yli 90-vuotiailla ja sadan vuoden korkeaa ikää lähestyvillä lotilla ja sotiemme veteraaneilla. Heitä ei ole enää kuin muutama kunnassaan.

Jos tässä kömpelössä toiminnassa on jotain hyvää Forssan kohdalla, niin keskustelun avaaminen vielä elossa olevien lottien asemasta ja lottien sekä sotaveteraanien liittojen varainkäytöstä miljoonineen siihen tarkoitukseen, johon ne kuuluvat. Ei veistoksiin ja julkikuvan kiillotteluun puuhakkaiden nuorten uusien toimijoiden ”aktiivisuutta” tässä asiassa näin korostaen.

Kunnatkaan eivät elä johtajineen vain kunnan vaakunaa kiillotellen. Pelko siitä kyllä elää maakuntahallinnon ja sotesopan keittäjien toimesta. Maahan puuhataan henkiin vanhoja läänejämme, niiden lukumäärää vain lisäten ja sekavaa soppaa hämmentäen keskushallinnon ja muutaman maakuntakaupungin voimalla, metropolipolitiikan ja Helsingin hakiessa itselleen maakunnat tyhjentävää avaintehtävää. Verotus palautetaan, jälleen kerran, valtiolle ja kruunulle. Yksityinen kilpailutus vie pääomat maamme rajojen ulkopuolelle.

Varmaan nämä perinnejärjestöt elävät vielä vuosisadan sotiemme jälkeenkin, mutta juuri nyt varoja olisi käytettävä järkevällä tavalla elossa olevien hoitoon ja tukemiseen. Heitä ei ole enää montaakaan pitäjässään. Moni varmaan kaipaa myös apua ymmärtämättä, miten sellaista voisi saada ja mistä. Päämajat ovat Helsingissä.

Tästä kansalaiset Suomessa ovat varmasti samaa mieltä, siinä missä elossa olevat sotiemme veteraanit niin naisina kuin miehinäkin. Kun viimeinenkin veteraani ja lotta on poistunut joukostamme, perinnejärjestöt voivat keskittyä arvokkaan perinnön vaalimiseen miljoonineen. Nyt on vielä muutakin hoidettavaa kuin veistokset ja patsaat, perinnetyö sekä läänityslaitoksen palauttaminen ja kansakunnan jakaminen kahtia, varattomiin ja varakkaisiin palvelujen käyttäjiin lääniemme sisällä ja ilman itsenäistä verotusoikeutta. Malli on demokratian irvikuva myös vaaleineen.