Suomessa on kaksi virallista kieltä. Virallista kieltä suomea äidinkielenään käyttävät Suomen kansalaiset ja virallista vähemmistökieli ruotsia äidinkielenään käyttävät Suomen kansalaiset.

Muita vähemmistökieliä Suomessa ovat muun muassa:

Vähemmistökieli saamea äidinkielenään käyttävät Suomen kansalaiset, vähemmistökieli venäjää äidinkielenään käyttävät Suomen kansalaiset, vähemmistökieli englantia äidinkielenään käyttävät Suomen kansalaiset, vähemmistökieli arabiaa äidinkielenään käyttävät Suomen kansalaiset ja niin edelleen.

Ja sitten kuviteltu tapausselostus:

Euroopan Unionin korkea virkamies on kutsunut Suomen ja Ruotsin edustajat puheilleen. Virkamies toteaa: ”Tiukan taloudellisen tilanteen takia Euroopan Unioni on päättänyt vähentää Euroopan Unionin virallisten kielten määrää, joten joko suomen tai ruotsin kieli putoaa pois virallisten kielten listalta. Nyt on päätettävä, kumpiko kieli jatkaa Euroopan Unionin virallisena kielenä.”

Tähän Ruotsin edustaja toteaa: ”Suomessa vähemmistökieli ruotsilla on virallisen kielen asema ja sitä opiskellaan pakollisena kielenä Suomen kouluissa, joten suomalaiset osaavat ruotsin kielen. Tästä johtuen on luonnollista, että Euroopan Unionin virallisena kielenä jatkaa ruotsin kieli.” Korkea virkamies kysyy Suomen edustajalta: ”Onko tilanne tällainen?” Suomen edustaja vastaa: ”Kyllä. Suomessa vähemmistökieli ruotsilla on erityisasema.” Korkea virkamies tekee päätöksensä: ”Asia selvä. Ruotsin kieli jatkaa Euroopan Unionin virallisena kielenä ja suomen kieli ei jatka.”

Suomen kieli pysyy elinvoimaisena vain, jos sitä velvoitetaan käyttämään niin puhuttuna kuin erityisesti kirjoitettuna kielenä. Esimerkiksi:

– Suomessa ammatteihin on oltava mahdollisuus opiskella ja valmistua suomen kieltä käyttämällä.

– Suomessa kuluttajille myytäviin laitteisiin ja tuotteisiin on oltava suomenkieliset käyttöohjeet laitteen ja tuotteen mukana kirjallisesti.

– Suomen oman julkisen valllan on suojeltava suomen kieltä ulkopuolelta tulevasta painostuksesta välittämättä.