EU:n Elpymisrahasto

Ratkaisu: ”Rahaliiton voisi siis pelastaa, jos keksimme mekanismin, jolla siitä pääsee ulos tarvitsematta kuitenkaan erota unionista. Se voisi pelastaa rahaliiton ja EU:n myös poliittisesti. Yksi mekanismi lienee juuri se, että emme mene mukaan EU:n Elvytyspakettiin ja eroamme rahaliitosta perustaen oman valuutan, mutta samalla pysymme yhä EU:ssa.”

Johdanto

EU:n Elpymisrahaston puolesta äänestäminen on sarkastisen ironisella ja satiirisella tavalla jopa demokratian juhlaa, sillä EU:ssa saa äänestää myös omaa etuaan vastaan. Kirjailija Mark Twain: ”Aina kun huomaat olevasi enemmistön puolella, on aika pysähtyä ajattelemaan.”

EU:n elvytyksessä oleellinen kysymys on, että miksi EU:n elvytys olisi tehtävä tappiollisesti ja yhteisvelkana EU:n hyväksi koettuja periaatteita rikkoen ja budjettivaltaa Brysseliin siirtäen. Vuorineuvos Gustaf von Hertzen: ”Moraalipääoma on kansantalouden tärkein ja jopa välttämättömin menestystekijä.”

Kuntavaalit liittyvät EU:n elvytysrahastoon ja EU:n suuntaan tulevaisuudessa, jos ei ihan kaikessa täysin suoraan, niin epäsuoraan aivan varmasti jo pelkästään sen takia, että kunnat muodostavat keskeisen osan valtiota ja rahaliikenne kuntien ja valtion välillä kulkee molempiin suuntiin. Toisin sanoin, ei voi olla kuntia ilman valtiota, eikä valtiota ilman kuntia.

Lisäksi EU:n elvytysrahasto joka tapauksessa jaetaan saajamaiden kuntien eri yrityksille ja projekteille, kukin ko. valtion hallinnon otettua siitä ensin siivunsa. Aivan vastaavasti Suomen saama osuus elvytysrahastosta tullaan jakamaan. Lienee jo itsestään selvää, että täten myös EU:n suunta tulevaisuudessa määrittyy pitkälti elvytysrahaston pohjalta ja siten kuuluu vähintäänkin epäsuorasti kuntavaaleihin.

Joulukuussa 2019 kiinalaisesta Wuhanin kaupungista alkanut Covid-19- eli koronavirus-pandemia toi esiin jälleen EU:n rahaliiton ongelmat. Vuonna 2008 alkanut globaali talouskriisi toi viimeksi esiin näitä samoja rahaliiton ongelmia.

EU:n elvytysrahasto pähkinäkuoressa

EU:n elpymissuunnitelma (taustatietoa)

https://www.consilium.europa.eu/fi/policies/eu-recovery-plan/

Elpymis- ja palautumistukiväline hyväksytty. Neuvosto hyväksyi elpymis- ja palautumistukivälineen 11. helmikuuta 2021. Välineen koko on 672,5 mrd. €, ja se on keskeinen osa 750 mrd. €:n suuruisen Next Generation EU -välineen puitteissa toteutettavia poikkeuksellisia elpymistoimia, joista EU-johtajat sopivat heinäkuussa 2020. https://www.consilium.europa.eu/fi/press/press-releases/2021/02/11/eu-recovery-package-council-adopts-recovery-and-resilience-facility/

EU:n elpymispaketti: neuvosto hyväksyi elpymis- ja palautumistukivälineen

Asetus elpymis- ja palautumistukivälineen perustamisesta

Teknisesti ja mekaanisesti EU:n elpymispaketin kaavat on hyvin tehty, siis talousmatemaattisesti oikein; ilmeisesti EKP:n ja komission talousalan ammattilaiset ovat ne tehneet.

Missä sitten oikein mättää ja pahasti?

Ongelma on siinä, että parametrit on vedetty hihasta ja laskentametodit täysin keksittyjä

1) EU:n perussopimukset ja erityisesti niiden artikloiden 310 ja 125 heittäminen roskakoriin.

Rahaliitolla oli selvät säännöt: markkinakuri ja no-bailout. Se tarkoitti, että jäsenmaiden velkoja ei saanut siirtää toisten jäsenmaiden tai instituutioiden vastuulle (artikla 125), eikä EKP saisi rahoittaa euromaita (artikla 123).

2) Paketin laskemismetodit:

A) Rahoitustuki ja lainatuki lasketaan 2018 hintoina, jotka diskontataan nykyarvoon 2021. Tämä palvelee tuen nettosaajia, muttei nettomaksajia.

B) 70% avustuksista jaetaan väestömäärän, asukasta kohden mitatun bruttokansantuotteen sekä vuosien 2015-2019 työttömyysasteen mukaan ja 30% jakokriteereistä työttömyysaste korvautuu vuosien 2020 ja 2021 inflaatiokorjatun BKT:n pudotuksen mukaan. Nämäkin palvelevat tuen nettosaajia, muttei nettomaksajia.

C) Ylipäätään jako 70/30, joka myös palvelee tuen nettosaajia, muttei nettomaksajia.

D) Jäsenmaiden olemassa olevien valtion velkojen huomioon ottamatta jättäminen eli voimassa olevat jäsenmaan velat. Tämä palvelee tuen nettosaajia, muttei nettomaksajia.

E) Jäsenmaiden olemassa olevien valtion varallisuuden huomioon ottamatta jättäminen eli voimassa olevat jäsenmaat varat; kuten esim. jäsenmaan keskuspankin varallisuus ja jäsenmaan kultavarannot. Tämä palvelee tuen nettosaajia, muttei nettomaksajia.

F) Tämä laskentamalli on prototyyppi tuleville yhteisille fiskaalisille instrumenteille; tosin huono sellainen. Joten se tulee palvelemaan tuen nettosaajia, muttei nettomaksajia.

3) Muita ongelmia, jotka palvelevat tuen nettosaajia, muttei nettomaksajia:

A) Velan takaisinmaksu, 360 mrd. euroa, tapahtuu jäsenmaakohtaisesti.

B) Lainoista maksetaan EU:lle 1,15 prosentin korkoa, tästä syntyy lainatappioita mm. Suomelle.

C) Lainan takaisinmaksuaika alkaa 2028 ja päättyy 2058 ja siitä syntyy Suomelle huomattava korkotappio.

D) Paketista muodostuu EU:lle rakenteellinen budjettialijäämä ja koska jäsenmaat takaavat velan, jäsenmaat takaavat myös EU:n budjettialijäämän.

E) Tällä hetkellä Suomen maksuosuus (maksut + takuut) on noin 13 mrd. euroa ja saanti vaihtelee noin 2,1 – 2,7 mrd. euron välillä. Luonnollisesti nämä luvut vielä elävät.

Saksalla on Euroopan suurin kultavaranto, Italialla toiseksi suurin ja Ranskalla kolmanneksi suurin. USA:n kultavaranto on maailman suurin. Marssijärjestys kultavarantojen suhteen maailmalla on seuraava; 12 suurinta: USA, Saksa, Italia, Ranska, Venäjä, Kiina, Sveitsi, Japani, Intia, Hollanti, Turkki ja Taiwan. Espanja on sijalla 19. Vuoden 2020 lopulla yhden kultaunssin, noin 28,35 grammaa, keskimääräinen hinta oli 1769,64 USD eli 1475,74 euroa.

Esimerkiksi Italian kultavaranto on noin 2451,80 tonnia eli noin 2 451 800 000,00 grammaa eli noin 86 483 245,15 unssia. Täten Italian kultavarannon arvo on noin 127 626 784 197,66 euroa eli noin 127,6 mrd. euroa, joka riittäisi melko varmaan Italian elvytykseen, mikäli Italia myisi kultavarantonsa.

https://www.usfunds.com/investor-library/frank-talk-a-ceo-blog-by-frank-holmes/top-10-countries-with-largest-gold-reserves/

https://www.statista.com/statistics/267998/countries-with-the-largest-gold-reserves/

Keskuspankkivarannot

Saksan keskuspankin tase nousi 2472,30 miljardiin euroon helmikuussa 2021. https://tradingeconomics.com/germany/central-bank-balance-sheet

Ranskan keskuspankin tase nousi maaliskuussa 1791,66 miljardiin euroon maaliskuussa 2021. https://tradingeconomics.com/france/central-bank-balance-sheet

Italian keskuspankin tase nousi 1456,24 miljardiin euroon maaliskuussa 2021. https://tradingeconomics.com/italy/central-bank-balance-sheet

Espanjan keskuspankin tase nousi 1053,54 miljardiin euroon maaliskuussa 2021. https://tradingeconomics.com/spain/central-bank-balance-sheet

Euroopan keskuspankin (EKP) tase oli 6979,32 miljardia euroa vuoden 2020 lopussa. https://www.ecb.europa.eu/pub/annual/balance/html/ecb.eurosystembalancesheet2020~0da47a656b.fi.html

Euroopan keskuspankin tase oli 7567,95 miljardia euroa 30.4.2021. https://www.ecb.europa.eu/press/pr/wfs/2021/html/ecb.fst210504.en.html

Nämä kovat eri Euroopan keskuspankkien taseet pistävät väkisinkin miettimään, että tarvitaanko ylipäätään EU:n Elpymis- ja palautumistukivälinettä. Jos tarvitaan, niin miksi 750 miljardia euroa, kun kultavarannot ja keskuspankkien taseet ovat erittäin hyvässä kunnossa; jäsenmaiden keskuspankit voisivat aivan hyvin likvidoida omistustaan elvytykseen. Lisäksi eiköhän EKP:n taseen 7567,95 miljardia eurosta löytyisi aivan varmasti jotain likvidoitavaa elvytykseen.

Korot

Tällä hetkellä korot on pidetty keskuspankkien toimesta erittäin alhaisina ja niitä pidetään yhä jatkossakin alhaisina, ainakin toistaiseksi. Ohessa Interbank korot: https://tradingeconomics.com/country-list/interbank-rate

Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että jäsenmaat saisivat omaan jäsenmaakohtaiseen elvytykseensä halvempaa lainaa kuin mitä EU:n Elvytyspaketista. Jälleen herää kysymys EU:n Elvytyspaketin mielekkyydestä.

Rahamäärän suhteellisuus

Toisen Maailmansodan jälkeen Yhdysvallat antoi Euroopan jälleenrakennukseen tukirahaa noin 747 – 750 miljardia euroa (diskontattuna nykyarvoon) ranskalaisen historoitsijan ja entisen ammattisotilaan Michael Estèven mukaan. Mielenkiintoiseksi asian tekee fakta, että summa on likipitäen sama kuin koko EU:n Elvytyspaketti 750 miljardia euroa. Toki 1/5 Yhdysvaltojen antamasta tuesta maksettiin takaisin USA:lle, eli noin 149 – 150 miljardia euroa. Summien samankaltaisuus lienee vain sattumaa, mutta kukin voi mielessään miettiä sitä, että minkälaisessa kunnossa tuhottu Eurooppa oli toukokuussa 1945 ja kuinka paljon kuolleita oli, valitettavasti.

Covid-19 pandemia on kiistatta aiheuttanut paljon kuolemia, tuhoa ja kärsimystä, mutta sitä ei voi kuitenkaan millään mittarilla verrata tuhoon, kärsimykseen ja kuolemiin, mitä oli koettu Toisen Maailman Sodan aikana ja mikä tilanne oli sodan päätyttyä.

Joten oleellinen kysymys on, että mihin oikeasti tarvitaan nyt yhtä paljon rahaa kuin Euroopan jälleenrakentamiseen toukokuusta 1945 eteenpäin. EU:n Elvytyspaketin 750 miljardia euron summa on suhteettoman suuri verrattuna Euroopan jälleenrakentamisen tukeen 1945.

Mitä EU:n Elpymispaketti ei ole

EU:n elpymispaketti ei ole kertaluonteinen. Pelkästään yllä olevat paketin laskemismetodit osoittavat sen, myöskään mitään rahoitusmetodia ei luoda kertaluontoiseksi ja kaiken lisäksi useat tahot ovat jo todenneet ettei se ole kertaluontoinen https://blogit.perussuomalaiset.fi/marko-joensuu/eun-koronaelvytysrahastosta/

EU:n elpymispaketti ei ole tarkkarajainen. Kaiken lisäksi koko ongelma juontaa juurensa jo Maastrichtin sopimukseen (The Maastricht Treaty) aka sopimus Euroopan Unionista (The Treaty on European Union), joka solmittiin 7.2.1992 ja se astui voimaan 1.11.1993 ja joka määritteli ja sopi yhteisvaluutalle, eurolle, toiminnan edellytyksen yhteiset kriteerit ns. “convergence criteria”. https://blogit.perussuomalaiset.fi/marko-joensuu/markkinakuri-ja-moraalikato/

EU:n elpymispaketti ei ole poikkeuksellinen. EU:ssa on ollut jo useita kriisejä, kuten esim. globaali IT-alan kriisi 1999-2001, globaali Subprime- aka Finanssikriisi 2007-2009 ja Kreikan kriisi 2009 – joka jatkuu yhä. Useat kriisit ovat symmetrisiä kriisejä siinä mielessä, että ne ovat globaaleja, mutta reaalikäytännössä eri maihin tapahtuvan ja eri aikaan olevan vaikutuksen takia, ne ovat epäsymmetrisiä kriisejä ja niitä tulee 100% varmasti myös tulevaisuudessakin. Kaikki kriisit ovat tarvinneet jonkinasteista elvytystä. https://blogit.perussuomalaiset.fi/marko-joensuu/euroopan-integraation-taloustiede/

Lisäksi joulukuussa 2020 Brysselissä neuvoteltu budjettisopu avaa tien EU-verotukselle. Julkisuuteen siitä on kerrottu muovivero, mutta komissio on kertonut myös tulevista suunnitelmista; yhtiövero ja finanssitransaktiovero vuonna 2024.

EU:n Elvytyspaketin lisäksi EU:lla on EU:n SURE-tukiväline

EU:n SURE-tukivälineen puitteissa liikkeeseen laskemia joukkolainoja pidetään sosiaalivaikutteisina. Tämä antaa näihin joukkovelkakirjoihin sijoittaville takeet siitä, että niiden avulla kerätyt varat edistävät sosiaalisia tavoitteita.

Euroopan komissio laskee liikkeeseen vuoden 2021 ensimmäisen SURE-joukkolainan: https://ec.europa.eu/commission/presscorner/detail/fi/ip_21_209

Neuvosto on hyväksynyt SURE-välineestä yhteensä 90,3 miljardia euroa rahoitustukea 18 jäsenmaalle. Komissio suoritti vuonna 2020 maksuja yhteensä 39,5 miljardia euroa 15 jäsenmaalle, jotka ovat Italia, Espanja, Puola, Kreikka, Kroatia, Liettua, Kypros, Slovenia, Malta, Latvia, Belgia, Romania, Unkari, Portugali ja Slovakia.

Komissio pyrkii vuoden 2021 aikana hankkimaan vielä 35 miljardia euroa laskemalla liikkeeseen SURE-joukkolainoja.

Eurobondi

Eurobondi tarkoittaa euromaiden yhteistä joukkovelkakirjaa, eli lainaa, jossa lainanottajina ja sen takaisin maksajina olisivat kaikki euromaat yhdessä. EU:ssa on jo esitetty Eurobondien liikkeellelaskua. https://www.uusisuomi.fi/uutiset/italia-nosti-eurobondit-poydalle-mario-draghilta-viesti-myos-suomelle-turha-kuvitella-liikoja-ennen-kuin-tama-ongelma-on-korjattu/d215855f-fa46-45d3-83d7-18e26e602a7a

https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000001721089.html

Eurobondeja on perusteltu sillä, että ne turvaisivat kaikkien euromaiden rahoituksen saatavuuden. Toisaalta niitä on kritisoitu siitä, että ne vähentäisivät ”euroalueen tuhlarimaihin” kohdistuvaa markkinapainetta, jolloin heikommat taloudet voisivat nauttia paremmin talouttaan hoitaneiden maiden vahvemmista luottoluokituksista ja alhaisemmista lainakoroista – ikään kuin vapaamatkustajina.

EU:n elpymisrahastossa kysymys on rahaliiton epäonnistumisien korjaamisesta

Joka tapauksessa elpymisrahastossa ei ole kysymys koronasta, vaan korona tarjosi tilaisuuden kasvattaa komission valtaa korjaamaan rahaliiton epäonnistumisia. EU:n elpymispaketilla yritetään pelastaa rahaliittoa ja valtaosa paketin rahasta (70%) käytetään talouksien rakenteellisiin ongelmiin. Liittyessään euroon valtiot luovuttivat raha- ja valuuttakurssipolitiikan päätöksenteon Euroopan keskuspankille ja niille itselleen jäi finanssipolitiikka.

Samoin Suomelle eurojäsenyys tarkoitti sitä, että sen myötä Suomi menetti itsenäisen valuuttakurssipolitiikan. Euroalueen kaltaisessa yhteisvaluutta-alueessa valuuttakurssiriskin poistuminen tuo markkinakorot lähemmäs toisiaan, minkä pitäisi tehostaa investointeja, tosin korporatiiviset työmarkkinat omalta osaltaan estävät tämän vaikutuksen. Näin ollen Suomi ja muut euromaat ovat yhteisellä valuutalla poistaneet valuuttakurssiriskin, mutta valuuttakurssiriski korvautui velkaantumisriskillä.

Suomen vuosien 1990-93 talouskatastrofin jälkeen piti olla selvää, että kiinteän valuuttakurssin politiikkaan ei Suomessa enää pitäisi palata. Suomen 90-luvun lama oli ennen näkemätön. Työttömyysaste nousi lähes 17 prosenttiin.

Taloustieteiden yksinkertainen sääntö

Yhteistä rahapolitiikkaa ei voi harjoittaa ilman yhteistä talouspolitiikkaa, sillä taloustieteissä on hyvin yksinkertainen sääntö, nimittäin tämä:

Samalla ei voi olla yhtenäistä rahapolitiikkaa (one monetary policy), yhtenäistä valuuttakurssipolitiikkaa (fixed exchange rates) ja vapaata pääoman liikkumista (freedom of capital flows); ilman että on myös yhtenäinen talouspolitiikka (one fiscal policy). Eli toisin sanoin voi olla vain kaksi kolmesta ilman yhtenäistä talouspolitiikkaa. EU:ssa on sen perustamisesta saakka yritetty harjoittaa yhtenäistä valuuttakurssipolitiikkaa (fixed exchange rates) ja vapaata pääoman liikkumista (freedom of capital flows).

Kun EU:ssa on yritetty yhdistää yhtenäiseen valuuttakurssipolitiikkaa ja vapaaseen pääoman liikkumiseen yhtenäistä rahapolitiikkaa, ilman yhtenäistä talouspolitiikkaa, tämä yhdistelmä, rahaliitto eli euro, on epäonnistunut täysin.

Yhtenäinen rahapolitiikka, yhtenäinen talouspolitiikka, yhtenäinen valuuttakurssipolitiikka ja vapaan pääoman liikkuminen yhdistettynä tarkoittavat federalismia eli liittovaltiota, jota ei ole yhdenkään EU:n jäsenmaan kansa ole tahtonut eli sille ei ole löytynyt eurooppalaista poliittista tahtoa. Tämä integraatio olisi pitänyt kehittää ennen yhteistä rahaa, euroa ja siten rahaliittoa, sillä nyt sitä on vaikeaa tai mahdotonta korjata. https://blogit.perussuomalaiset.fi/marko-joensuu/euroopan-integraation-taloustiede/

Musta aukko

Kuten edellä on jo tuotu esille, kyse on EU:n systeemin keskeneräisyydestä ja rahaliiton aiheuttamasta kriisistä, sen epävakaudesta, markkinakurin puutteesta ja moraalikadosta. Periaatteessa EU on pitkälti lykännyt ongelmaa eteenpäin rahapoliittisella elvytyksellä, joka on tehty löysällä rahanjaolla ja koitetaan paikata EU:n Elvytyspaketilla, EU SURE-tukivälineellä ja kenties vielä Eurobondeilla.

Usealla tapaa tämänhetkinen EU on kuin musta aukko. Musta aukko kun imee kaiken lähellä olevan puoleensa eikä päästä mitään pois, ei edes valoa tai toisin sanoin imee kaiken rahan itselleen olemattoman markkinakurin ja moraalikadon avulla päättymättömiin rahaliiton kriiseihin; näin myydään ja ostetaan vain odotuksia. Ei voi olla kysymättä, että onko tämä kaikki vain kuin ison luokan pyramidihuijaus.

Mustiin aukkoihin on tarjolla vain menolippuja…

Ratkaisu

Huomion arvoista on, että kaikkien EU-maiden on ratifioitava paketti, että se voi mennä läpi. Suomi voi siis periaatteessa kaataa sen. Politiikka, joka ei ota huomioon uhkatekijöitä ja riskejä, vaan yksinkertaisesti lykkää ongelmia eteenpäin, on täysin vastuutonta.

Mikäli EU:n rahaliitto hajoaa – ja melko varmasti se nykyisellä suuntauksella ja kehityksellä ennen pitkää joka tapauksessa väistämättä hajoaa – ja jos olemme tuolloin korviamme myöten yhteisvelassa, tilanteemme on hyvin vakava; itse asiassa tuolloin Suomi on todennäköisesti konkurssissa.

EKP:n suunnalta tulleet toiveet finanssipolitiikan integraation lisäämisestä kertovat omalla tavallaan tilanteesta. Kun EKP:lta ovat loppumassa eväät, se tarjoaa nyrkkisääntönä liittovaltiokehitystä ja vallan keskittämistä. Koronan aikana se on nähty selvästi, ja äänenpainot ovat vain vahvistuneet. On voitava keskustella siitä, kuinka paljon rahaliitto saa maksaa ja kuinka epätoivoisesti sitä kannattaa pitää koossa.

Rahaliiton voisi siis pelastaa, jos keksimme mekanismin, jolla siitä pääsee ulos tarvitsematta kuitenkaan erota unionista. Se voisi pelastaa rahaliiton ja EU:n myös poliittisesti. Yksi mekanismi lienee juuri se, että emme mene mukaan EU:n Elvytyspakettiin ja eroamme rahaliitosta perustaen oman valuutan, mutta samalla pysymme yhä EU:ssa.