Perussuomalaiset

Marko Joensuu

Kansallinen veteraanipäivä 27.4.2021

Tänään Kansallisena veteraanipäivänä 27.4.2021 en voi olla ajattelematta edesmennyttä isääni, sotaveteraania, ja lukuisia muita sotaveteraaneja, joista suurin osa on jo mennyt pois.

Tällä hetkellä ei ole enää montaakaan sotaveteraania elossa.

Mietin myös sitä, että vasta aikuisiällä, varmaankin oman asepalveluksen jälkeen, reservissä kouluttaessani muita suomalaisia ja eestiläisiä, aloin todella käsittämään kokonaisuuden; sen mitä isäni sukupolvi, kaikki naiset, miehet ja lapsetkin olivat joutuneet uhraamaan Suomen ja suomalaisuuden puolesta.

Juuri sotaveteraanimme ja erityisesti he, jotka nyt lepäävät lukuisissa sankarihaudoissa uhrasivat elämänsä Suomen ja Suomen kansalaisten puolesta. Heitä me kaikki saamme kiittää olemassa olostamme ja vapaudestamme, suuri kiitos heille!

Näin Kansallisen veteraanipäivän kunniaksi, kuva osasta edesmenneen sotaveteraani-isäni mitaleista ja kuntoisuusmerkeistä (mm. konepistooli, kivääri- ja konekivääri ampumamerkit) sodasta sekä Ruotsi-Suomi Maaottelumarssin neulamerkistä 1941, talkooneulamerkeistä sodan ajalta ja sotaveteraanimitaleista sodan jälkeen. https://www.facebook.com/photo?fbid=151083683623084&set=a.109470017784451

Huomioni näissä kiinnittyy teksteihin, kuten esim. ”Vapaaehtoisesti Isänmaan Hyväksi”, ”Kunnia Isänmaa” ja ”Veljeä Ei Jätetä”.

Voitaneen hyvin todeta, että tuolla sukupolvella oli ainakin etiikka, moraali ja kansallinen, Suomen, yhteenkuuluvuuden halu- ja tahtotila voimakkaasti olemassa ja vielä vapaaehtoisesti. Nenä näytti yhteen suuntaan ja kaikki suomalaiset toimivat yhdessä kansallisen Suomen ja suomalaisten puolesta ja hyväksi – veljeä ei jätetty missään tilanteessa ja olosuhteessa.

En voi olla pohtimatta, että mitä meille suomalaisille on tapahtunut tuon jälkeen. Onko meiltä hävinnyt etiikka ja moraali? Ja ennen kaikkea, onko meiltä hävinnyt vapaaehtoinen halu- ja tahtotila kansallisen Suomen ja suomalaisten vapauteen – Veljeä ei jätetä

Mikäli näin on, Suomi on jo menetetty.

En kuitenkaan itse usko, että Suomi on vielä menetetty. Enkä luonnollisesti toivokaan sellaista.

Uskon yhä suomalaisiin ja kansalliseen Suomeen.

Uskon yhä suomalaisten etiikkaan ja moraaliin.

Uskon yhä suomalaisten vapaaehtoiseen halu- ja tahtotilaan kansallisen Suomen ja suomalaisten vapauteen.

”Vapaaehtoisesti Isänmaan Hyväksi”

”Kunnia Isänmaa”

”Veljeä ei jätetä”

Hyvää Kansallista veteraanipäivää 27.4.2021 itse kullekin!

Tekstin aiheet:

Osallistu keskusteluun!


3 kommenttia
Nimetön
#1

Minunkin jo vuosikymmeniä sitten kuolleet isäni ja setäni taistelivat molemmissa sodissa.Niin talvi kuin jatkosodassa:kin.Isäni ja hänen kaksosveljensä=setäni,haavoittuivat molemmat vakavasti.Ja molemmat saivat kärsiä vammoistaan kuolemaansa saakka.Setäni haavoittui jo talvisodassa niin vakavasti,että hänet vapautettiin mahdollisesta asepalvelusta.Mutta kun kesäsota=jatkosota syttyi kesällä 1941,niin setäni oli mennyt isäni mukana joukkojen kokoontumis paikalle.Häneltä olivat komppanianpäällikkö ja komppanianvääpeli kysyneet,että mitäs sinä teet täällä.Sinuthan on jo vapautettu vakavan haavoittumisen takia.Setäni oli vastannut=kun tuo velimieskin joutuu lähtemään,ja on perheellinen.Niin minäkin haluan lähteä isänmaata puolustamaan,että”ryssä”ei tänne tule….jatkuu….

Lue koko kommentti Tämä kommentti on ilmoitettu asiattomaksi Näytä kommentti

Sulje

Ilmoita asiaton kommentti

Nimetön
#3

Jatkuu….Setäni oli perheetön poikamies koko elämänsä ajan.Edellämainitut komppanianpäällikkö ja komppanianvääpeli olivat sanoneet sedälleni=laita nimesi tuohon paperiin,että lähdet mukaan omasta vapaastatahdostasi,niin olet omalla vastuullasi reissussa.Eikä meidän ole vastuu,jos sinulle tapahtuu jotain.Setäni haavoittui jatkosodassa niin vakavasti,että henki meinasi mennä.Mutta kauan viruessaan elämän ja kuoleman rajamailla,selvisi kuin ihmeen kaupalla,ja eli 70 vuotiaaksi tehden välillä raskaitakin töitä.Tuo edellä kuvailemani oli isänmaallisuutta jos mikä.Mutta ei setäni ollut ainoa esimerkki,tällaisia miehiä oli suomessa todella paljon sotien aikana.Isäni kuului myös tuohon edellämainitsemaani joukkoon,mutta hän haavoittui heti jatkosodan alussa kesällä 1941 niin vakavasti,että vapautettiin asepalveluksesta.

Lue koko kommentti Tämä kommentti on ilmoitettu asiattomaksi Näytä kommentti

Sulje

Ilmoita asiaton kommentti

Nimetön
#2

Veteraanin iltahuuto – kaikkien pitäis osata tän laulun sanat.

Lue koko kommentti Tämä kommentti on ilmoitettu asiattomaksi Näytä kommentti

Sulje

Ilmoita asiaton kommentti

Ota kantaa

Heräsikö ajatuksia? Ota kantaa. Muista kuitenkin, että lyhyet ja napakat kommentit menevät paremmin perille kuin polveileva tajunnanvirta. Pitäydy asiassa ja salli muille keskustelijoille mielipiteenvapaus. Tutustuthan pelisääntöihin.

Haluatko mielipiteellesi kasvot? Rekisteröityminen mahdollistaa keskustelun oikealla nimellä ja oikeilla kasvoilla. Rekisteröityneenä käyttäjänä saat myös automaattisen ilmoituksen aina, kun kirjoittamaasi kommenttiin vastataan. Rekisteröidy tai kirjaudu sisään.

Kommenttisi

1000 / 1000