Viime aikoina on puhuttu paljon vanhuudesta, hoidosta ja hoivasta. Suomi vanhenee ja harmaantuu, se on fakta. Tämä tuo omat ongelmansa, kun yhtälöön aletaan lisätä muita komponentteja.

Tällaisia ”komponentteja” voitaisiin sanoa olevan ainakin seuraavat:

– Lasten määrä vähenee = Tulevien veronmaksajien määrä vähenee.

– Pienipalkkaiset työt lisääntyvät = Verojen ja eläkkeiden maksukyky pienenee.

– Hoidon ja hoivan kustannukset kasvavat vuosi vuodelta.

– Keskimääräiset eläkkeet nousevat.

Tuo yhtälö on jo yksin sellainen, että sen hoitaminen ei ole ihan yksikertaista. Rahoituspohja pettää helposti tulevaisuudessa alta. Kokoomus ja monet muut ovat puhuneet työllisyysasteen nostamisesta nykyisestä 72% > 80%: n. Se on valtava nosto ja kun miettii niitä toimenpiteitä, joita jouduttiin tekemään parin prosentin noston eteen, niin jokainen voinee arvata, että tuo nosto on vaikea ja ennen kaikkea kipeä niille kymmenille tuhansille pienipalkkaisille tai tulonsiirtoja saaville. Paljon on myös merkitystä, millainen se ”nosto” ylipäätään on.

Nyt ollaan jätetty kertomatta mitä nostolla tosiasiallisesti on saatu aikaiseksi? Pelkkä prosenttiluku ei auta. Sen taustalla täytyy olla tuottavuutta ja toimeliaisuutta, mutta myös veronmaksukykyä. Siitä ei ole iloa, että ihmisiä tempputyöllistetään. Yhteiskunta maksaa ”palkan” ja henkilö on paperilla työssä tai kurssilla. Tosiasiallisesti henkilö on vain pois tilastoista. Verojen maksukyky on ratkaiseva juttu, kun puhutaan elättämis- ja palveluiden maksukyvystä.

Meillä on pienimuotoinen pommi käsissä, joka odottaa laukeamista, jos sitä ei saada puretuksi. On valitettavaa, että kärsijöiksi joutuvat niin vammaiset, mielenterveyskuntoutujat kuin vanhuksetkin. Ylipäätään ihmiset, jotka käyttävät yhteiskunnan maksamia ja tarjoamia palveluita enemmän ja vähemmän. Jotka ovat siis riippuvaisia yhteiskunnasta tavalla tai toisella.

Jokainen sukupolvi on arvokas ja jokainen sukupolvi rakentaa omalta osaltaan yhteiskuntaa ja vie sitä eteenpäin. Yhtään sukupolvea ei voi uhrata ja asettaa toisen edelle. Ei voida sanoa, että ”TÄMÄ sukupolvi on rakentanut Suomen” ja ansaitsee sen vuoksi enemmän. Yhteiskunnan on kyettävä huolehtimaan kaikista ihmisistä parhaan kykynsä ja resurssiensa mukaan myös tulevaisuudessa. Yhteiskunnan on turvattava kuitenkin oma jatkuvuutensa ja tulevaisuutensa, joka rajoittaa sitä miten ja mistä voidaan ottaa rahoitus kasvavaan huoltosuhteen epäsuhtaan. Emme voi lopettaa lapsiperheiden palveluita ja koulutusta, jotta rahaa voisi siirtää elämän ehtoopuolella eläville. Tämä pahentaisi huoltosuhdeongelmaa tulevaisuudessa entisestään.

Emme voi korottaa kokonaisveroastetta määrättömästi, koska tuottavuus ja toimeliaisuus kärsii jo nykyisestä veroasteesta ja tulos olisi pitkässä juoksussa todennäköisesti huomattavan negatiivinen. Suomi kärsii ”aivo- ja tekijävuodosta” ulkomaille. Osaajat ja tulevaisuus muuttavat muualle, maihin joissa palvelut ovat Suomen tasoa, mutta kokonaisveroaste kannustavampi ja eläminen edullisempaa. Verojen korottaminen ei siis ole yliverotetussa maassa oikein hyvä ja kestävä ratkaisu. Emme voi lainata myöskään tulevaisuudesta ja lapsiltamme määrättömästi. Ei ole oikein jättää laskua tulevien sukupolvien maksettavaksi.

Suomi ottaa syömävelkaa parin miljardin vuosivauhtia. Sosiaali- ja terveyssektori sekä eläkkeet syövät suurimman osan kuntien ja valtion tuloista. Miten siis huolehdimme tulevaisuudesta lähes 100% suuremmasta, yli 75 vuotiaiden määrästä? En todellakaan tiedä. Ei ole helppoa tehdä päätöksiä, koska resurssit ovat rajalliset ja käytettävissä olevan rahan määrä ei tule kasvamaan 100%. Ongelmaan ei ole yhtä toimivaa ratkaisua.

Jonkinlainen ratkaisu siihen varmasti löytyy tulevaisuudessa, jos ei muutoin niin pakon sanelemana. Se ovatko ratkaisut hyviä, jää tulevien sukupolvien arvioitavaksi ja tuomittavaksi. Varmaa on, että kukaan ei tule hommasta kuivin jaloin selviämään. Kärsijöitä on aina.

Itse on tullut paljon mietittyä vanhuutta, vaikka siihen vielä matkaa onkin. Varmaa on se, että en haluaisi viettää sitä kituen jossain hoitolaitoksen sängyssä, ”helpoksi” lääkittynä.

En odota, että oma sukupolveni tai nuoremmatkaan sukupolvet pääsisivät nauttimaan vanhuuden päivistä siinä iässä, että olisi vielä terve, ja voisi vain nauttia kylmistä pakkaspäivistä ja lämpimistä kevätpäivistä. En odota suuria eläkkeitä, edes sellaisia mitä olen itse maksanut. Uskon, että tulevien eläkeläisten etuuksia leikataan vielä rajulla kädellä, ja eläkeikä karkaa yhä kauemmas monen ulottumattomiin.

Tulevaisuus on harmaa, sanotaan ja sen ennustaminen on vaikeaa. Enkä tiedä tarvitseeko sitä edes ennustaa. Sanoisin, että asioilla on tapana ratketa aina jotenkin.