”Success is not final, failure is not fatal: it is the courage to continue that counts.”

-Winston Churchill

Eduskuntavaalit lähestyvät ja aikaa niihin on enään noin puolivuotta. Ehdokkaita ilmoittautuu ja moni haluaa päästä vaikuttamaan maan asioihin. Vai haluaako?

En ole lukinnut vielä ns. vastausta eli sitä ketä aion äänestää tulevissa vaaleissa. Aikaa päättää on vielä paljon ja kaikkia ehdokkaita ei ole vielä edes tiedossa. Puolueen tiedän, mutta henkilöä en. Tässä kirjoituksessa haluankin vähän käsitellä sitä, miten valitsen sen, ketä aion äänestää.

Poliittiset mielipiteet. Allekirjoittaneen täytyy tietää mitä henkilö ajattelee nyt! Ennen vaaleja. Jos ei henkilöllä ole julkisia mielipiteitä asioihin nyt niin miksi niitä olisi myöhemminkään? En aio äänestää siis ”tyhjää takkia”.

Moraali. Henkilön moraalin täytyy kestää aikaa ja se ei saa heilua tuulen ja muodin mukana. Moraali on mielestäni tai ainakin itse näen asian siten, että se on osa syvintä sisintä olemusta. Mihin kaikki ajatukset ja mielipiteet törmäävät ja jossa ne jalostuvat. Mielestäni on hyvin tärkeää, että ihminen tuntee moraalinsa ja sen rajat.

Luotettavuus. Henkilön täytyy olla luotettava. Mielipiteet saa vaihtua faktojen muuttuessa ja tarkentuessa, mutta ei sen vuoksi, että mielipidettä vaihtamalla saa henkilökohtaista etua. Edustajan työ on otettava vakavasti.

Kansan, ei rahan asialla. Kansanedustajan tehtävä on luottamustoimi; kutsumus. Sitä ei tule tehdä lihavamman palkkapussin vuoksi, vaan siksi, että taustalla on halu tehdä Suomesta parempi ihmisille, jotka siellä asuvat. Näen, että valtio on kansaa varten, eikä kansa valtiota.

Tuossa on muutama asia, joita itse pohdin, kun teen päätöstä siitä ketä aion äänestää. Puolueen valinta on huomattavasti helpompi. Riittää kun lukee puolueohjelmia ja äänestää sitä puoluetta, jonka puolueohjelma kolahti eniten. Toki tässäkin täytyy olla itselle rehellinen ja realistinen. On puolueita, joiden ohjelmat ovat kääritty kauniiseen käärepaperiin, jonka alta löytyy todellinen Pandoran lipas. Kröhöm vih***t…

Asioita täytyy pohtia, analysoida ja miettiä. Eikä aina edes sen mukaan mikä on oma etu, vaan mikä on lasten ja tulevien sukupolvien etu. Niiden etu, jotka eivät voi vielä äänestää. Kaikesta huolimatta päätöksen loppujen lopuksi tekee yksilö itse.

Iso asia olisi ylipäätään, että ihmiset äänestäisivät ja haluaisivat vaikuttaa asioihin. Ei se muutoksen aikaansaaminen aina tunnu onnistuvan äänestämälläkään, mutta ainakin on yrittänyt tehdä sen muutoksen saamisen eteen jotakin. ”Nukkumalla” antaa äänensä vain ”viholliselle”. Se on luovuttamista; häviämistä. Periksi antamista ennen ”taistelua”.

Sitten nämäkin yksilöt miettivät, kun ”mikään ei ole muuttunut ja muutu”. Sellainen ajatusmaailma ei johda mihinkään, että luovutetaan ennen taistelua. Päätän tämän Winston Churchillin sanoihin:

”Never, never, never give up.”

-Winston Churchill