Tylsää asiaa, hankintalaki
Suomen hallituksen tämän syksyn yksi tärkeimmistä asiakokonaisuuksista ei liity suvaitsevaisuuteen, sukupuolineutraaleihin liikennemerkkeihin, natsijahtiin, eikä mihinkään muuhunkaan lööppiaiheeseen vaan se koskee erittäin tylsää kokonaisuutta nimeltään hankintalaki. Se on laki jolla säädellään kuntien ja valtion ostotoimintaa ja niiden kilpailutuksia siltarummuista päiväkotien kynttilöihin.
Miksi se on meille tärkeää? Mitä väliä on sillä mistä kunnat siltarumpunsa ostavat? No kyse on rahasta. Hyvin suuresta määrästä rahaa jonka käyttötapoja on syytä ohjeistaa uudelleen. Kunnat ja valtio ovat millä tahansa mittarilla valtavan kokoisia ostajia. Kuntien hankinnat vuonna 2013 olivat yhteensä vajaat 19 miljardia (Suomen kuntaliito). Valtion vastaava on yli 6 miljardia vuonna 2014 (Valtiovarainministeriö). Tämän kokoiset ostot vaikuttavat suoraan erittäin moneen yritykseen ja valtavaan määrään niiden työntekijöitä.
Ostaminen on viisas tapa tukea kotimaista teollisuutta yllä. Paljon viisaampi kuin suorat yritystuet jotka aina perustuvat jonkinlaiseen suosikkijärjestelmään eivätkä motivoi yritysten toiminnan kunnolliseen kehittämiseen samalla tavalla kuin kilpailtu ja voitettu tarjous. Vertailun vuoksi suoria yritystukia maksettiin yrityksille Yleisradion mukaan 2013 lähes miljardi ja siitä käsittääkseni puuttui vielä kuntien maksamat palvelut yrityksille. Eli suurista summista siinäkin puhutaan vaikkakin valtion ja kuntien ostot ovat n 25-kertaiset.
Nykyisen hankintalaki on osoittautunut melkoiseksi kiviriipaksi ja suojamuuriksi jonka taakse virkamiehet pakenevat tekemiään laiskoja päätöksiä. Virkamiehet hyvin herkästi torjuvat hankintapäätöstensä arvostelun vetoamalla lakiin joka ”edellyttää sitä ja edellyttää tätä”. Useimmiten se ei kuitenkaan ole ihan näin. Arvostelu ja ostojen julkinen tarkastelu on tehnyt virkamiehistä ylivarovaisia. Ei uskalleta tehdä kokonaistaloudellisesti järkeviäkään hankintaratkaisuja jos ne eivät ole halvimpia. Käytännössä useimmiten virkamiesten ainoa argumentti on hinta. Näin esim veronmaksajien rahoilla toimivat Helsingin Yliopisto ja Helsingin Kaupunki voivat puhtain omintunnoin tehdä ostoksensa Baltiasta koska se on veronmaksajille kaikkein taloudellisinta…siis oikeasti. Sairaalavaatteiden pesulapalveluita myöten ovat virkamiehet ympäri maata siirtäneet suomalaisia työpaikkoja Balttiaan.
Virkamiesten pelkurimaisuus on siis ollut aika iso ongelma. Yllättävää kyllä. TEM:n taholta ollaan oikeasti tarttumassa tähän.
https://www.tem.fi/kuluttajat_ja_markkinat/julkiset_hankinnat/hankintalain_kokonaisuudistus
”Hankintalainsäädännön kokonaisuudistuksen tavoitteena on muun muassa yksinkertaistaa hankintamenettelyjä. Uudistuksessa kehitetään sitä, että esimerkiksi työllisyyteen, terveyteen ja sosiaalisiin näkökohtiin liittyvät tekijät otetaan paremmin hankinnoista huomioon.
Lisäksi tarkoituksena on parantaa pk-yritysten osallistumista tarjouskilpailuun, tarkastella kansallisia kynnysarvoja sekä luoda hankinnoille valvontamekanismi.”
Näyttää lupaavalta, ainakin paperilla. Myöskin Työ- ja oikeusministeri Jari Lindströmin kommentit asian tiimoilta PS:n puoluekokouksen toisena päivänä olivat asiallisia ja vastuullisia.
Pidän pk-sektorin huomioimista lainvalmistelussa ensiarvoisen tärkeänä koska niitä viedään julkisissa hankinnoissa usein kuin litran mittaa. Ääriesimerkkinä on valtion ostojen kilpailutuksia pitkälti hallinnoiva Hansel joka suosii johdonmukaisesti puitesopimuksissaan suuria yrityksiä. Toki he julkisuudessa väittävät muuta mutta se ei pidä paikkansa.
Oikeasti hankintalaki on tähänkin asti mahdollistanut ammattitaitoiselle virkamiehelle mahdollisuuden suosia lähiteollisuutta sen sijaan, että olisi pakko tilata Kiinasta orjatyövoimalla teetettyjä tavaroita. Tästä esimerkkinä Sari Essayhin ”löytämä porsaanreikä”
Tämän voisi laajentaa ihan kaikkeen muuhunkin hankintaa ilman sen kummempaa lainmuutosta. Vähennetään vaikka hiilijalanjälkeä lähihankinnoilla. Varmistetaan työläisten kunnolliset olot ja luonnonsuojelupykälien noudattaminen. Edellytetään toimittajalta niin nopeaa vasteaikaa ettei siihen pystytä ulkomailta vastaamaan (kikka jota on hyvällä menestyksellä oikeasti käytetty) jne jne. Mutta koska se jättäisi pallon virkamiehille pidän nykyistä ratkaisua hankintalain täysremontista parhaana vaihtoehtona. Ja siinä on silloin tehtävä selväksi, että verorahojen käyttäjällä on suuri vastuu kotimaan teollisuuden tilasta. Uskooko joku, että esim Italiassa oltaisiin niin hölmöjä, että siellä saa suomalaiset yritykset tasavertaisen kohtelun italialaisten kanssa?
Tekstin aiheet:
Osallistu keskusteluun!
0 kommenttia