Tällainen kirjoitettu paperi seinällä kohtasi meitä mennessämme ambulanssitehtävälle erääseen asuntoon. Asunnossa oli vanha pariskunta, joista kumpikaan ei muistanut yhtään mitään, ei edes sitä että toinen oli tilannut ambulanssin. Paikan päällä ei ollut mitään terveydellistä ensihoitoa vaativaa hätää, mutta varsin pian haastateltuamme pariskuntaa kävi ilmi, että tilanne näiden kahden muistamattoman ihmisen asuessa kotona kahdestaan, oli varsin katastrofaalinen.  Paikalle tulikin sitten pariskunnan tytär, jonka kanssa kävimme läpi tilannetta. Suurta huolta aiheutti luonnollisesti mm. ravitsemukseen ja paloturvallisuuteen liittyvät seikat. Tytär kertoi, että he olivat perhepiirissä yrittäneet tehdä kaikkensa, jotta vanhemmat saataisiin palveluasumiseen, mutta turhaan. Kaupungilla ei ollut paikkoja ja rahat eivät riittäisi kalliisiin palveluasuntoihin.

Sosiaali- ja terveysministeri Laura Räty kirjoitti blogiinsa vaatien rahoitusta kotihoitoon. Valitettavasti kotihoito ei ole kaikkeen ratkaisu. Miten kotihoidon lisääminen auttaisi näitä ihmisiä? Silti he olisivat noin 23 tuntia vuorokaudessa asunnossaan kahdestaan, siis omilla armoillaan. Kuka huolehtii hygieniasta, siivouksesta, lääkityksistä, ruokailuista tai siitä ettei nämä ihmiset lähde ulos tai jätä hellaa päälle?

Me tarvitsemme välimuotoista asumista, joka on turvallinen eikä ole kiinni vanhuksen rahapussin paksuudesta. Mitä jos katsoisimme taaksepäin, miten nämä asiat ennen hoidettiin? Oliko sittenkin vanhainkodit hyvä ratkaisu? Mitä jos meillä olisikin senioritaloja, joissa olisi samaan integroitu vahvasti kaupungin tuottamia vanhusten palveluja?

Palveluasuminen ei ole kaikkeen ratkaisu, sillä kaikilla ei ole varaa maksaa tarvitsemiaan palveluita. Lisäksi ongelmaksi muodostuu myös näiden palveluiden kilpailutus, joiden palvelutasoa ei valvota. Eräs ambulanssiyksikkömme kävi tehtävällä palvelutalossa, jossa asuu liikuntarajoitteisia ihmisiä. Kello 20 jälkeen kyseisessä talossa ei ole henkilökuntaa ja seinällä lukee lapussa ohje: ”Tulipalon sattuessa pelasta itsesi”. Ja kyseessä on siis yksikkö, jossa osa liikkuu pyörätuolilla ja osa keppien varassa.

Tyhjän saisi pyytämättäkin.