Suomi tarvitsee rakennemuutoksia
Suomi tarvitsee rakennemuutoksia
Nykyinen hallituksen on ajanut maan taloustilanteen niin huonoon kuntoon, että suomalaista työtä ja työllisyyttä edistäviä haasteellisia rakennemuutoksia on tehtävä välittömästi.
1990-luvun lamasta selvittiin devalvoimalla Suomen markka, mutta nyt ollaan eurossa ja tilanne on toinen. Kansainväistä noususuhdannetta ei kannata odottaa nyt pelastajaksi, sellaista ei ole nyt näköpiirissä.
Teollisuudestamme katoaa työpaikkoja hurjaa vauhtia, kun monikansalliset vientiyrityksemme siirtävät toimintojaan ulkomaille. Syynä on yritys- ja investointiystävällisen ilmapiirin puuttuminen ja tietenkin verotuskäytäntöjen, jotka eivät ole yrityksiä kannustavia.
Arvonlisäverotus on monesti uuden yrityksen kompastuskivi, siksi sen alarajaa tulisi pikaisesti nostaa. Perintöverokin tuhoaa monen kasvuyrityksen. Verotus varsinkin on ollut hyvinkin epävakaata ja mitä milloinkin.
Verotus kaipaa uudistamista
Veropolitiikkamme on mennyt viime vuosina väärään suuntaan. Mielestäni tavoitteena tulisi olla mahdollisimman laaja veropohja ja samalla alhaiset verokannot. Verovähennykset ja huojennukset tulisi minimoida, koska niistä saatava hyöty on useimmiten minimaalinen, jos ollenkaan. Kustannukset uusien systeemien luomisesta unohtuvat. Tulonsiirrot ja tuloverotus ovat halvempia ja tehokkaampia vaihtoehtoja tulojen tasaukseen, kuin esimerkiksi arvonlisävero (ALV).
Progressiivisella tuloverotuksella tavoitellaan tuloerojen tasaamista. Liian jyrkkä progressio kannustaa palkkatulojen siirtämiseen pääomatulojen puolelle, koska tavoitteena on saada kokonaisveroprosenttia alhaisemmaksi. Palkkatulojen verokannan alentaminen pitäisi olla siksi tavoitteena. Pääomaverojen pienehköillä veroprosenteilla niin sanotusti ketkuilevat ne joilla tämä mahdollisuus on ja kun rahoja vielä samalla siirretään veroparatiiseihin tai ainakin ulos omasta maastamme, voi vain kysyä isänmaallisuuden astetta. Kaikilla on oikeus nauttia hyvinvointivaltiomme palveluista tasavertaisesti, vaikka kustannukset tulevatkin toisille.
Julkisen talouden menojen suhteellinen osuus BKT:ta lähenee jo 60 prosenttia, kun menoihin lasketaan kaikki tulonsiirrot mukaan. Tavoiteltava tila olisi 40-50 prosenttia. Jatkuvasti pienenevä yksityinen sektori ja pienenevä vientiteollisuus eivät pysty pitämään tämän hetkistä julkista sektoria ja hyvinvointivaltiotamme pystyssä.
Neuvottelujärjestelmäkin kaipaa muutosta
Miksi Suomi ei sitten pysty työllistämään meitä suomalasia? Yksi syy on työmarkkinoissamme, jotka ovat Pohjoismaiden raskaimmat. Meillä on kolmikanta neuvotteluissa ja työsopimusten yleissitovuuksia, joita ei ole muissa maissa. Esimerkiksi Ruotsissa ja Tanskassa asioita valmistelevat asiantuntijoista muodostuvat ryhmät ja etujärjestöjä kuullaan, mutta niiden kanssa ei työvoima poliittisista asioista neuvotella.
Kotimaisen uusiutuvien energiamuotojen kehittäminen on ollut tuuliajolla. Hallitus on onnistunut saamaan jäihin lähes kaiken kotimaisen energian käytön innovatiivisen kehittämisen. Nyt tulisi satsata teknologian kehittämiseen esimerkiksi juuri energiatalouden kehittämiseen, jossa meillä on todella paljon osaamista kuten biodiesel. Samalla tulee tarkistaa energia-alan verotusta. Verotuet tuskin ovat oikea ratkaisu, mutta esimerkiksi yritykselle suunnattu kertaluontoinen investointituki olisi hyvä idea, sillä saataisiin lisättyä työllisyyttä, tärkeää huoltovarmuutta ja kotimaisuusastetta. Energiaomavaraisuuden kohottaminen nykyisestä 30 prosentista 50 prosenttiin parantaisi energiasektorin kauppatasettakin.
Euroalueen valuuttakriisi ei ole vielä ohi. Onko oikea ratkaisu kasvattaa euromaiden yhteisvastuuta toistensa veloista ja riskeistä? Meillä on nyt jo kymmenien miljardien vastuut euroalueella. Mikä pahinta euroaluetta kehitellään kohti liittovaltiota Tämän jälkeen meillä ei ole juurikaan enää mitään omaa päätäntävaltaa. Olisi syytä miettiä, mitä meille tarkoittaa esimerkiksi yhteen sovitettu sosiaalipolitiikka. Hallituskin on taas näyttänyt oikein ammattitaitonsa. Muste ei ole ehtinyt kuivumaan oman maan neuvonantajan Himasen raportissa, kun jo pyydetään naapurimaasta Ruotsista neuvoa.
Maarit Markkula
Köyliö
agronomi, opettaja
Tekstin aiheet:
Jotakinhan tässä on keksittävä joutuin kun kaikki firmat on jo kohta ulkomaille myyty ja Arhinmäki kävi Kreikassa lupaamassa Velat anteeksi ,jotka on meille velkaa,jollakihan nekin on maksettava ! vai mennäänkö me vastaavasti Kiinaan lakki kourassa pyytämään etteihän meidän tarvi maksaa vai pitäskö tehdä samoin kuin Kreikka että ne ilmoitti vaan ettei ne maksa enään…
Sulje
Ilmoita asiaton kommentti
Ensimmäinen keino rakennemuutoksiin ja niiden esteiden purkuun on hyväveli herra järjestelmän purku !
PERSUT NYT NYRKKI PÖYTÄÄN JA STOPPI VALTION YHTIÖIDEN HALLINTONEUVOSTOJEN PALKKIOIDEN KOROTUKSILLE (JUURI PAHIMILLE HYVÄVELI HERROILLE) Jotka on samaa porukkaa ammattiyhdistys,eläkeyhtiöiden.valtion virkamies johdon kanssa,valtion yhtiöiden johdon kanssa joiden etuja ajaa kaikki 3 muuuta 4 suuresta puolueesta jotka kannattaa myös poliittisia virka nimityksiä.
PERSUJEN PITÄÄ TEHDÄ PESÄ ERO TÄHÄN PORUKKAAN JA TÄMÄ PORUKKA ON HAJOITETTAVA MUUTEN SUOMEN ONGELMIA EI VOI KORJATA KOSKAAN !
Sulje
Ilmoita asiaton kommentti
Samalla kun mietitään veropohja ja -syvyysasioita, niin voitaisiinko myös miettiä rahan käyttöä? Veronmaksajat siirtyvät muualle maksamaan kun sietokynnys on ylitetty. Sietokynnys tarkoittaa siis verotuksen oikeudenmukaisuuden tunnetta ja jos sitä ei ole, niin luonnollinen tie on vähentää veronmaksua. Vain IMF voi Suomea auttaa tätä menoa. Ja siitäkin avusta tulee hyvin kyseenalaista.
Kreikka ja Vanhasen/Kataisen hallitusten + verkkosukka-VVM:n temput ovat kuin pahimmasta gansteri-elokuvasta, jossa pakolla teetetään mitä ihmeellisimpiä tempauksia. Taatelintallaaja ei ymmärrä esimerkiksi Kreikan lainojen aika-arvoa, joten helpoin tie on muuttaa velat tuhatvuotisiksi ja kaikilla on taas kasvotpestyinä uusiin rahanjakotilaisuuksiin.
Sulje
Ilmoita asiaton kommentti
Olet maanviljelijän vaimo, koulutuksesi agronomi.
Puhut sellaisella vakuuttuneisuudella talousasioista, jota yleensä on totuttu kuulemaan kokeneilta kansantaloustieteen tohtoreilta ja professoreilta.
”Julkisen talouden menojen suhteellinen osuus BKT:ta lähenee jo 60 prosenttia, kun menoihin lasketaan kaikki tulonsiirrot mukaan. Tavoiteltava tila olisi 40-50 prosenttia.”
Sinä, ja millä perusteella olet päätynyt tuollaisiin prosentteihin, miksi juuri 40-50 olisi tavoiteltava, eikö yhtä hyvin 70 tai 30? Jos se olisikin nyt 40, sanoisitko sitten 30?
Afrikassa on pieni julkinen sektori ja uusliberalistisen opin mukaan siis myös mahtava teollisuus ja hyvinvointi, eikö niin? Haluatko maastamme kuin Afrikan?
” Jatkuvasti pienenevä yksityinen sektori ja pienenevä vientiteollisuus eivät pysty pitämään tämän hetkistä julkista sektoria ja hyvinvointivaltiotamme pystyssä.”
Mihin tämän perustat? Onko tämäkin vain uutisista kuulemasi uusliberalistisen höpötyksen toistoa?
Tiedätkö, uusliberalistinen talouspolitiikka on jo vuosikymmeniä sitten osoitettu toimimattomaksi. Kun kotitaloudessa leikkaat kuluja, jää enemmän rahaa, ja se on hyvä. Kun yrityksessä leikkaat, jää ensi alkuun enemmän rahaa, jos leikkaat väärin, voivat tulevaisuuden tuotot vähentyä. Jos julkisessa taloudessa leikkaat, pienentyy jaettava kakku jopa enemmän kuin itse leikattu osa. Näin kertovat oikeat kansantaloustieteilijät. Näin sanoo valtavirran kansantaloustiede. Uusliberalismi, jota Suomessa toistetaan, on vuosikymmeniä sitten todistettu höpötykseksi, mutta siitä hyötyvät ne, joilla on jo ennestäänkin paljon rahaa ja vaikutusvaltaa, ja keskiluokka ja köyhät köyhtyvät, ja kansantaloudet supistuvat.
Kun valtiolla on oma valuutta, säädellään finanssipolitiikalla työllisyyttä. Työllisyyden ylläpito takaa suurimman tuotannon ja pienimmät menot. Työllisyyttä ylläpidetään tasaamalla suhdannevaihteluita. Työllisyyden ylläpito/lisäys on mahdollista julkista sektoria ja investointeja kasvattamalla. Se virkistää myös yksityistä sektoria kerrannaisvaikutusten kautta. Jos julkinen sektori lisää rahaa ”liikaa”, valuutan arvo putoaa ja oman maan tuotanto saa kilpailuetua, mikä virkistää edelleen yksityistä sektoria ja alentaa työttömyyttä. Kansantalous on helppoa saada toimimaan optimaalisesti oman valuutta- ja finanssipolitiikan avulla.
” Perintöverokin tuhoaa monen kasvuyrityksen.”
Haluatko, että perintövero pitäisi poistaa? Kannatatko uusliberalistiseen tyyliin varallisuuden entistäkin jyrkempää kasauttamista? Se heikentää talouskasvua.
”Suomi tarvitsee rakennemuutoksia”
Tiedätkö edes, mitä nämä ”rakennemuutokset” ovat? Kerro. Ne ovat leikkauksia, eivät mitään rakennemuutoksia. Ne ovat nykyisen yhteiskuntamme alasajoa Kreikan tyyliin. Toistat uusliberalististen ”austerity”-politiikan harjoittajien mantroja. Minkä puolueen jäsen olet?
” Teollisuudestamme katoaa työpaikkoja hurjaa vauhtia, kun monikansalliset vientiyrityksemme siirtävät toimintojaan ulkomaille. Syynä on yritys- ja investointiystävällisen ilmapiirin puuttuminen ja tietenkin verotuskäytäntöjen, jotka eivät ole yrityksiä kannustavia.” Tämäkin on uusliberalistien väite. Peesaat uskollisesti Kataista ja Stubbia. Syynä on, että yritykset on myyty ulkomaille, ja että olemme altistuneet epäreilulle kansainväliselle kilpailulle (työolot, ympäristö, ilmasto, kansantalouden koko). Yritysten ensinnäkin pitäisi pystyä tekemään voittoa, ja investoimisen tulisi olla kannattavaa voittojen kotiuttamisen ja pikarahastamisen sijaan, mihin alhainen verotus kannustaisi. Voittoa voidaan tehdä, jos käytössä on osaavaa työvoimaa, ideoita ja maa, jossa asioita on helppoa hoitaa (toimiva yhteiskunta palveluineen ja luottamus).
Puhut myös verokannan laajentamisesta, mutta esität sen supistamista (ALV, perintövero)? Puhut verotuksen siirtämisestä tuloverotuksen puolelle, mutta kannatat tuloveron alentamista? Kannatat myös tulonsiirtojen lisäystä, mutta myös arvonlisäveron ja tuloveron alentamista samanaikaisesti. Nämä kaikki tavoitteesi eivät mitenkään voi toteutua samanaikaisesti.
” ja etujärjestöjä kuullaan, mutta niiden kanssa ei työvoima poliittisista asioista neuvotella.”
Haluatko kieltää ammattiyhdistysliikkeet, työntekijöiden oikeuden järjestäytymiseen?
Toistat vain valtaapitävän eliitin paikkaansa pitämättömiä mantroja, joilla se ajaa omia etujaan keskiluokan ja köyhien kustannuksella.
Kannattaisiko hieman edes tutustua asioihin ennen kuin maataloushenkilön kokemuksella ja agronomin koulutuksella alat esiintyä kuin taloustieteen kokenut tutkija?
” Mikä pahinta euroaluetta kehitellään kohti liittovaltiota Tämän jälkeen meillä ei ole juurikaan enää mitään omaa päätäntävaltaa. Olisi syytä miettiä, mitä meille tarkoittaa esimerkiksi yhteen sovitettu sosiaalipolitiikka.” Näin on. Kun jatkamme nykymenoa, IMF tulee ja ottaa budjettivallan maassamme. Kun meillä vuosien päästä on työttömiä Kreikan malliin, ehkä sitten viitsimme ja ehdimme työttöminä ajatella asioita ja nousemme äänestämään nykyvaltaa vastaan. Sitä ennen toistamme eliitin omistamien tiedostusvälineiden uusliberalistista mantraa?
”Nykyinen hallituksen on ajanut maan taloustilanteen niin huonoon kuntoon…”
Ehdotat kuitenkin pääosin juuri samoja toimenpiteitä, joita nykyhallitus on suorittanut ja haluaa jatkaa, tai tehdä. Talouspoliittinen mantrasi on identtinen. Kelpaisit heti Stubbin ja Kataisen käskyläiseksi tai Troikan palvelukseen Kreikkaan. Näillä mantroillasi kelpaat kyllä pankkieliitin kiltiksi palvelijaksi.
Sulje
Ilmoita asiaton kommentti
Kirjoitat liberalistisesta, mutta mahdatko kuitenkin tarkoittaa libertalistista?
Kovin moitit Maaritia muiden ajatusten kopioimisesta, mutta eipä omassasikaan näytä kovin omaperäisyyttä olevan.
Suomi on toistaiseksi vielä varsin hyvä maa. KokDem-puolue ei ole aivan kaikkea sentään ehtinyt EU-aikana tuhota, vaikka asiat paremminkin voisivat olla. Ei tässä mitään maailmanloppua kannata veikata, vaan vaalien jälkeen suunta onneksi vääjäämättä muuttuu.
Sulje
Ilmoita asiaton kommentti
”1990-luvun lamasta selvittiin devalvoimalla Suomen markka, mutta nyt ollaan eurossa ja tilanne on toinen.”
Niin, nyt ei selvitä.
Kreikan tie odottaa. Suurtyöttömyyden ja kurjuuden kautta mielenosoituksiin. Ymmärrämmekö sittenkään?
Oma valuutta- ja finanssipolitiikka on ainoa tie ulos.
Sulje
Ilmoita asiaton kommentti
Mikäli oikein muistan niin valuutta oli ECU vaikka setelit olivat markkoja. Se hämäsi useimmat luulemaan, että meidän valuuttamme oli markka. Muistaakseni paluu ECU-valuutasta markkavaluuttaan tehtiin laittamalla se kellumaan.
Sitten kelluneen markkavaluutan jälkeen alkoi tämä riemujuhla eurovaluutassa, tämä menestystarina vailla vertaa.
Paluu markkavaluuttaan on tabu. Hys hys, ei siitä saa puhua. Ei saa keikuttaa venettä. Me ollaan kaikki suurta europerhettä. Euron kurimuksessa työttömäksi joutuva, muista kiittää, kärsimyksesi on jaloa.
Euro on valuutta, raha on velkaa. Eri asioita ovat, miettikääpä sitä. Ottakaa pankin taikaseinästä tiliote ja ymmärtäkää sen saldo velaksi, jonka pankki on teille velkaa. Näin nimittäin on. Se velka on sitä, jota rahaksi sanotaan. Se € on vain valuutan merkki.
EKP yrittää laittaa 1000 miljardia singolla singauttaen kiertoon. Mutta jos kukaan eikä mikään ( investointipankki ) ota EKP:lta velkaa niin eipä kulje singon putkesta rahaa kiertoon. Jotta rahaa saataisiin kiertoon lisää pitää olla velan ottajia, ei riitä että on iso sinko ampumavalmiina.
EKP yrittää laittaa velkaa kiertoon. Tuo velka on rahan nimi, sitä sanotaan velkarahaksi. Ja juuri sitä on kaikki raha. Velkaa.
Ruotsalaiset nauraa meille. Suomi on antanut rahapolitiikan EKP:lle, Ruotsi ei ole. Välikysymyskeskustelussa Stubb kehui, että on hyvä asia kun Suomella ei ole rahapolitiikkaa.
Euro se on, joka meitä kiusaa. Valuutta vailla kansaa on hanurista, ketkujen suunnittelema juttu. Suomi on yritys. EKP on yritys. EVM on yritys. Yrityksessä ei kansanvalta juhli.
Yrityksessä ei kansanvalta juhli. Yrityksessä ei kansantaloudesta, ihmisten hyvinvoinnista välitetä tuon taivaallista. Ootteko huomanneet tämän täällä 20 vuotta vanhassa Suomi-yrityksessä.
Sulje
Ilmoita asiaton kommentti
Tässä talousviisaiden tekemä teos, kirja, siitä referaattia:
”Yhteisvaluutta euro ja rahaliiton rakenneviat ovat tähän mennessä maksaneet Suomelle ja muille euromaille keskimäärin kymmenen prosentin hyvinvointitappion verran.
Todennäköisesti europrojektille kertyy talouskasvun heikkouden ja muiden ylimääräisten rasitteiden muodossa lisähintaa vielä vuosikymmenien ajan ennen kuin rahaliitosta muovautuu Euroopan unionin (EU) ”tiekarttojen” kuvaama oikea liittovaltio.
Nykyisellään Suomi osallistuu tuohon kalliiseen, hitaaseen, riskipitoiseen ja poliittisesti epädemokraattiseen ja epävakaaseen liittovaltiokehitykseen, mutta lähinnä vailla omaa tahtoa lipuvana ajopuuna.
Näin väittää kahdentoista kovan luokan taloustutkijan ja -ammattilaisen ryhmä, joka haastaa ”yhden totuuden” eurokeskustelua puntaroimaan euron ja ajopuuna lipumisen vaihtoehtoja.
Talousprofessori Vesa Kanniaisen johtama ”talousviisaiden tusina” kuvaa Suomen vaikeita mutta pakollisia valintoja kirjassa ”Euron tulevaisuus – Suomen vaihtoehdot”. Ajatuspaja Liberan kustantama kirja ilmestyi keskiviikkona.
”Turha pelätä omaa valuuttaa”
Eurosta luopuminen ja omaan kansalliseen valuuttaan palaaminen ei kirjoittajien mukaan johtaisi merkittäviin häiriöihin rahoitusmarkkinoilla. Heidän mukaansa esimerkiksi pääoman liikkeiden rajoituksiin edes eron hetkellä ei olisi tarvetta.
Eurosta eroaminen ja kansalliseen kelluvaan valuuttaan siirtyminen palauttaisi Suomelle sitä raha- ja talouspolitiikan itsenäisyyttä, josta liittovaltiokehityksessä on pakko luopua.
Kirjoittajien mielestä omaa pientä valuuttaa ja sen vapaata kellumista on suotta pelätty, vaikka valuuttakurssin keinotekoisesta kiinnittämisestä on koitunut enemmän harmia kuin valuuttakurssin vapaasta määräytymisestä markkinoilla.
Kirjoittajat muistuttavat, että Ruotsin kruunun nopea heikkeneminen kriisin alussa auttoi Ruotsin talouden sopeutumista ja toipumista. Suomen vienti kärsi, kun euro ei joustanut eikä korvaavia joustoja löytynyt muista talouden muuttujista, kuten palkoista.
Kirjassa talousviisaat kuvaavat Suomen euroeron lisäksi keinot, joilla euro olisi kokonaan mahdollista purkaa ja korvata kansallisilla valuutoilla. Euro muuttuisi korivaluutaksi, ja sen rinnalla tulisivat käyttöön kansalliset valuutat.
Kirjoittajaryhmään kuuluvat Kanniaisen lisäksi Jukka Ala-Peijari, Elina Berghäll, Markus Kantor, Heikki Koskenkylä, Pia Koskenoja, Elina Lepomäki, Tuomas Malinen, Ilkka Mellin, Sami Miettinen, Peter Nyberg ja Stefan Törnqvist. ”
Lähde: Taloussanomat, Jan Hurri
Sulje
Ilmoita asiaton kommentti
”Kirjoittajaryhmään kuuluvat Kanniaisen lisäksi Jukka Ala-Peijari, Elina Berghäll, Markus Kantor, Heikki Koskenkylä, Pia Koskenoja, Elina Lepomäki, Tuomas Malinen, Ilkka Mellin, Sami Miettinen, Peter Nyberg ja Stefan Törnqvist. ”
Mielenkiintoisia nimiä. Kenenköhän leipää nämä syövät ja kenen lauluja laulavatkaan? Ei pidä aivan kritiikittä hyväksyä sen paremmin yhtä kuin toistakaan.
Sulje
Ilmoita asiaton kommentti
He ovat aivan oikeita, rehellisiä, aitoja talosuasiantuntijoita. On hieman erikoista, että sinä, joka kuuntelet vale-professoreiden , mm. Korkmanin, ja UPI:n vanhempien tutkijoiden juttuja, jotka eivät ole, Korkman: professoriutta (on käytännön opettaja, ei oikea professori), UPI:n ”tutkijat”: vanhempaa ikää, kokemusta tai edes tutkijan koulutusta nähneetkään, KEHTAAT oikeita, rehelilsiä tutkijoita nimitellä. Ehkä et osaa arvioida edes sitä, kuka on oikeasti tutkija.
Kirjan kirjoittajat (EuroThinkTank-ryhmä):
Vesa Kanniainen (toim.)
EuroThinkTank –ryhmän perustaja, Vesa Kanniainen on Helsingin yliopiston kansantaloustieteen professori. Hän opiskeli London School of Economicsissa ja hän on opettanut makrotalousteoriaa vierailevana apulaisprofessorina Brown Universityssä ja Washington State Universityssa USA:ssa. Hän on myös opettanut Uppsalan, Münchenin ja Hampurin yliopistoissa. Hänen tutkimusalueitaan ovat olleet makrotalousteoria, julkinen talous, rahoitus, yrittäjyys sekä etiikka ja talous. Hän on Suomalaisen Tiedeakatemian jäsen ja hänelle myönnettiin vuonna 2001 JOKO:n tiedon jano -palkinto. Hän on toiminut usein vastaväittäjänä Uppsalan ja Tukholman yliopistoissa ja on Münchenin yliopiston tutkijayhteisön CESifo:n aktiivijäsen. Hänellä on kansainvälistä tieteellistä tuotantoa noin 12 väitöskirjan verran.
Jukka Ala-Peijari
Ala-PeijariJukka Ala-Peijari on Euronomics Oy:n konsultti ja toimi- tusjohtaja. Hän opiskeli London School of Economicsissa Hambros Bankin stipendiaattina ja Tampereen Yliopistossa (YTM, kansantaloustiede), missä hän toimi mm. avustajana kansantaloustieteen professorin ja yrityksen taloustieteen lehtorin virkojen hoidossa. Tapaturma- ja liikennevakuu- tuskomitean tutkimusassistenttina Ala-Peijari julkaisi kirjat: ”Kilpailu ja keskittyminen tapaturma- ja liikennevakuutuksessa” ja ”Kilpailuolosuhteet vahinkovakuutuksessa”. Hän hoiti Enson (nyk. Stora Enso) tytär- ja osakkuusyhtiöiden talouden seurantaa ja yritysanalyysejä. Julkaisi ETLA:ssa ”Elintarviketeollisuus kansantaloudessa” kirjan. Hän toimi Elintarviketeollisuusliiton taloustutkimuspäällikkönä (ekonomistina) sekä leipä-, ruoka-, mehu-, hillo-, jäätelö- ja vihannessäilyketeollisuuksien edunvalvonta-asiamiehenä sekä logistiik- ka-asiamiehenä. Ala-Peijari on suorittanut LIFIMIN pitkän kurssin ja Sitran Ekonomisti-kurssin.
Elina Berghäll
BerghallElina Berghäll on valmistunut Helsingin kauppakorkeakoulusta ja tutkinut laajalti taloustieteitä useita vuosikymmeniä, tutkimusteemoinaan kansainväliset pääomaliikkeet, investoinnit, verokilpailu, alueelliset tulonsiirrot, kaupun- kipolitiikka, infrastruktuurit, innovaatiot ja T&K -politiikka, tuottavuus ja tehokkuus, ICT sektori, ympäristö, jne. Tutkimusta hän on toteuttanut nykyisen virkansa lisäksi muun muassa OECD:ssä, IMF:ssä, ja UNU/WIDER:ssä. Hänen tutkimustuloksiaan on julkaistu ja esitelty lukuisilla kansainvälisillä tieteellisillä foorumeilla, tieteellisissä aikakausilehdissä ja konferensseissa. Hän on toiminut kotimaisissa ja kan- sainvälisissä tutkijaverkostoissa ja työryhmissä, ja antanut esim. laajalti lausuntoja kv. tieteellisille julkaisuille. Kotimaiseen velkakriisidebattiin hän on osallistunut muun muassa ehdottamalla kelluvaan valuuttakurssiin siirtymistä yli kaksi vuotta sitten (HS Mielipide 14.1.2012).
Markus Kantor
KantorMarkus Kantor on valt. maisteri, joka opiskelee Helsingin yliopiston tohtoriohjelmassa aiheenaan pankkitutkimus. Hänen pro gradu tutkielmansa käsitteli ohuita pääomia ja tuottojakaumia paksujen häntien tapauksessa pankkikriisin taustalla. Kantorille myönnettiin työstä valtiotieteellisen tiedekunnan pro gradu -palkinto. Työ arvosteltiin Laudaturina. Hänellä on ollut viisi vuotta oma yritys, joka kehittää mm. riskienhallinnan sovelluksia koskien etenkin häntäriskien mallinnusta. Tätä ennen Kantor toimi konsulttina Accenturella asiakkainaan mm. Nokia ja NSN.
Heikki Koskenkylä
KoskenkylaHeikki Koskenkylä on valtiot. tri, nykyisin yrittäjä, joka on omistajana konsultti- ja kiinteistösijoitusyrityksissä. Koskenkylä on aktiivinen talouspoliittinen keskustelija. Hän on toiminut Suomen Pankin rahoitusmarkkina- ja tilasto-osaston sekä sitä ennen tutkimusosaston päällikkönä noin 30 vuoden ajan. Koskenkylä oli EU:n ja eurojärjestelmän usei- den komiteoiden jäsen vuosina 2000–2008 ja konsulttina pankkikriisien selvittelyssä Argentiinassa, Indonesiassa, Turkissa ja Venäjällä. Julkaisuja Koskenkylällä on 120, joista kirjoja 10. Lehtikirjoituksia hänellä on yli 100.
Pia Koskenoja
KoskenojaPia Koskenoja suoritti Ph.D.(econ) tutkinnon University of California, Irvinessä. Valmistumisen jälkeen hän on työskentellyt Junior Research Fellow -tittelillä National Insti- tute of Statistical Sciencessa ja Duke Universityssä. Hänen akateemisen kiinnostuksensa kohteita ovat olleet valinnan teoriat ja niiden ekonometrinen mallintaminen, ihmisten liikennekäyttäytyminen, sekä instituutioden ja sijainnin vaikutus käyttäytymiseen. Suomeen palattuaan hän on toiminut mm. ekonomistina VATT:ssa, ma. liikennetalouden professorina Tampereen teknillisessä yliopistossa, hoitanut kaupunkitalouden professuurin sijaisuutta Helsingin Yliopistossa ja yliopettajana Metropoliassa. Koskenoja on toiminut vastaväittäjänä Helsingin Teknillisessä Yliopistossa ja Tukholman Kuninkaallisessa Instituutissa. Hän on toiminut myös EU:n komission kutsumana asiantuntijatehtävissä. Hän on kirjoittanut yksin ja yhdessä toisten kanssa artikkeleja ja akateemisten kirjojen lukuja.
Elina Lepomäki
LepomakiDI KTM Elina Lepomäki on Liberan tutkimusjohtaja ja Transfluentin hallituksen puheenjohtaja. Hän on toiminut kymmenen vuotta rahoitusalalla eri Pohjoismaissa ja Lontoossa (Nordea, RBS) erilaisissa riskienhallinnan ja johdannaisten johto- ja asiantuntijatehtävissä. Viime vuodet hän on toiminut suomalaisten kasvuyritysten parissa enkelisijoittajana, hallituksen jäsenenä ja neuvonantajana. Lepomäki on diplomi-insinööri (tietotekniikka, Teknillinen korkeakoulu) ja kauppatieteiden maisteri (rahoituksen kansantaloustiede, Helsingin kauppakorkeakoulu). Lisäksi hän on suorittanut jatko-opintoja sovelletussa matematiikassa ja systeemianalyysissä (Aalto yliopisto).
Tuomas Malinen
Henkilökuva Malinen Tuomas 1202-08Tuomas Malinen valmistui kauppatieteiden maisteriksi Oulun yliopistosta, ja väitteli valtiotieteiden tohtoriksi Helsingin yliopistosta aiheenaan tulonjaon vaikutus taloudellisen kasvuun. Hän on opiskellut taloustiedettä myös New Yorkin yliopistossa. Malinen toimii tutkijatohtorina Helsingin yliopiston taloustieteen oppiaineessa. Hänen tämänhetkisiä tutkimusaiheitaan ovat finanssikriisien syntyyn vaikuttavat tekijät, säästäväisyystoimenpiteiden ja velkajärjestelyjen taloudelliset vaikutukset sekä tulonjaon dynamiikka.
Ilkka Mellin
MellinVTL, FM, Ilkka Mellin on eläkkeellä, mutta toimii edelleen emeritus-opettajana ja -tutkijana Aalto-yliopiston Perustieteiden korkeakoulun Matematiikan ja systeemianalyysin laitoksessa. Mellin on opiskellut tilastotiedettä, matema- tiikkaa ja teoreettista filosofiaa Helsingin yliopistossa. Mellin oli assistentti, vs. lehtori, vs apulaisprofessori ja yliassistentti Helsingin yliopiston Tilastotieteen laitoksessa
1978–1997, tilastotieteen vuoden 1999 maailmankokouksen (The 52nd Session of the International Statistical Institute, ISI) pääsihteeri 1997–1999 ja erikoisopettaja ja yliopisto-opettaja Aalto-yliopiston Perustieteiden korkeakoulussa (Teknillisessä korkeakoulussa) 2000–2013. Mellin oli Suomen tilastoseuran hallituksen jäsen 1987–2000 (varaesimies 1988–1989 ja esimies 1990–1991), European Courses of Advanced Statistics (ECAS) hallituksen jäsen 1990–2002 ja ISI:n ex officio -jäsen ja jäsen 1988–2013. Hänellä on referoituja tieteellisiä artikkeleita 10 kpl, muita tieteellisiä artikkeleita n. 25 kpl; lukuisia esitelmiä tieteellisissä kokouksissa. Hän on toimittanut 5 kirjaa, kirjoittanut kuusi opetusmonistetta tilastotieteestä ja matematiikasta ja laatinut oppimateriaalit verkkoon kahdeksalle tilastotieteen kurssille.
Sami Miettinen
Sami Miettinen on Sisu Partnersin perustajapartneri ja pohjoismaiden suurimman jvk-asiamiehen Nordic Trusteen maaedustaja. Hän on Tulane Universityn MBA, CFA ja Aalto-yliopiston KTM ja vuodesta 2012 sen rahoituksen koulutusohjelman kehittäjäjäsen. Sami on työskennellyt investointipankkiirina ja rahoituksen johtotehtävissä 19 vuotta, joista 12 Lontoossa Credit Suissen, RBS:n, SEB:n, Pöyry
Capitalin ja Meritan palveluksessa toteuttaen noin sata kansainvälistä yrityskauppaa, osake- ja listautumisantia, joukkovelkakirjaa ja pankkilainajärjestelyä. Miettinen on Suomen johtavia neuvotteluasiantuntijoita ja Juhana Torkin kanssa kirjoitettu Neuvotteluvalta – Miten tulen huippuneuvottelijaksi? (WSOY, 4.painos) on myydyin suomalainen neuvottelukirja. Miettisen artikkeleita neuvottelutaidosta ja rahoituksesta on julkaistu laajasti.
Peter Nyberg
Valt.tri. Peter Nyberg on siirtynyt eläkkeelle valtiovarainministeriön rahoitusmarkkinaosaston ylijohtajan toimesta. Tätä ennen hän toimi pitkään Suomen Pankissa pankki- ja rahoitusmarkkinakysymysten parissa, viimeksi johtokunnan neuvonantajana. Molempiin työtehtäviin kuului toiminta useissa merkittävissä EU:n työryhmissä ja toimikunnissa. Eläkeelle siirtymisen jälkeen hän on muun muassa Irlannin hallituksen pyynnöstä selvittänyt maan pankkikriisin syitä. Hän on myös työskennellyt Kansainvälisessä valuuttarahastossa ja osallistunut konsulttina useisiin sen jäsenmaiden rahoitusjärjestelmiä kehittäviin asiantuntijaryhmiin.
Stefan Törnqvist
TornqvistDI, KTM Stefan Törnqvist on tuotantotalouden diplomi-insinööri Teknillisestä korkeakoulusta ja rahoituksen kauppatieteiden maisteri Svenska Handelshögskolanista. Törnqvist on toiminut 12 vuotta Ålandsbanken Asset Management Ab:n perustajaosakkaana ja toimitusjohtajana ja sitä ennen 5 vuotta Gyllenberg Asset Management Oy:n osakkaana ja sijoitusjohtajana. Tätä ennen Törnqvist on toiminut vaativissa taloushallinnon, johdannaismarkkinoiden, yritysjärjestelyjen ja varainhoidon asiantuntijatehtävissä sitten vuoden 1987. Törnqvist, alias Suomen Doctor Doom, on Suomen tunnetuimpia pankkiireja toimittuaan vuosia rahoitusmarkkinoiden kommentaattorina uutisvälineissä.
Sulje
Ilmoita asiaton kommentti