Hyvää ja huonoa byrokratiaa
Selvää on, että tämän maan julkista byrokratiaa on pakko purkaa, jossain määrin. Veroilla katettava niin sanottu hyvä hallinto ja säännöt tulee säilyttää, mutta kaikki turha pois ja nopeasti, jotta saadaan Suomi taas kasvu-uralle. Valitettavasti on niin, että eduskunta ja EU luovat edelleenkin sääntöjä esimerkiksi kuntien noudatettaviksi, mutta ei anna toimintaan rahaa. Kunnissa on monia toimintoja, jotka voisi siirtää valtion hoidettavaksi jo kansalaisten yhdenvertaisuuden takia.
Huonoista säännöistä tulee ensimmäisenä mieleen, mutta ei ainoana haja-asutusalueiden jätevesiasia. Kaukana vesistöistä asuvat eivät todellakaan ole vesistöjen suurimpia saastuttajia. Ne löytyvät aivan muualta esimerkiksi suuret tehtaat, jotka päästävät ympäristöä saastuttavia aineita vesistöihin. Pitää myös muistaa mitä imeytyskenttien ja muiden rakenteiden ympäristöä kuluttavat rakennuskustannukset ovat rakennusvaiheessa – mikään ei ole ilmaista. Onko hyöty suurempi vai pienempi kuin haitta? Kuka tai ketkä tästäkin laista oikein hyötyvät? Olisiko tätäkin laki kannattanut suunnitella tarkemmin ennen kuin se sai lainvoiman. Nyt ei tarvitsi muutella lakia ja miettiä asukkaiden yhdenvertaisuutta.
Kuntaliitokset eivät ole mikään ratkaisu, kun tuotetaan palveluita kuntalaisille. Tämä on jo nähtävissä monen kunnan kuntaliitoksen tehneissä kunnissa esimerkiksi Salossa ja Sastamalassa.  Laajapohjainen yhteistyö kuntien kesken on avainsana. Sosiaali- ja terveyspuolen (SOTE) uudistukset eivät etene halutulla tavalla. Olisi ilmeisesti pitänyt toteuttaa ensin esimerkiksi terveys- uudistus ja sitten vasta sosiaali- uudistukset. Tavoiteltiin liian suurta uudistusta kerralla ja nyt ei saada mitään aikaiseksi. Nyt pitää kunnissa pistää jäitä hattuun ja odottaa mikä tulee olemaan suuremman toiminta-alueen hallintomalli ja miten kustannukset jaetaan ja tehdäänkö uudistus osissa vai kokonaisena pakettina.
Rakennuspuolen ihmeellinen lomakebyrokratia on ihan oma maailmansa. Siinä on hyvääkin, mutta todella paljon karsittavaakin. Uusin eli rakennusten energiatehokkuusmääräys on uusinta käsittämättömän ihmeellistä. 0-toleranssi on hyvä tavoite energian haaskauksessa ja kasvihuonepäästöissä, mutta tuleeko se asumisesta vai saataisiinko säästö aikaiseksi ihan jostain muusta. Ei täällä kukaan halkoja polta pesässä ilokseen tai maksaa suuria sähkölaskuja. Ikkunatkin tilkitään takuulla.
Yrityksille, jotka tekevät tuottavaa työtä yhteiskunnalle, luodaan sääntöjä ja määräyksiä ja aina kaikissa on mukana hintalappu. Turhaa on miettiä, miksi yrityksiä ei perusteta ja miksi niiden kannattavuus voi olla vaakalaudalla. Yritysten sukupolvenvaihdokset ja niiden verotus on karmein esimerkki ja sitten on työntekijöihin kohdistuvat maksut ja velvoitteet. Kuka näitä keksii? Ja kuka oikeasti miettii, onko niistä hyötyä yhteiskunnalle?
Hyvää byrokratiaa on se, kun luodaan turvaa ja hyvinvointia. Hyvänä esimerkkinä on elintarvikevalvonta. Tuontielintarvikkeiden valvonta on aina kannattavaa. Kannattaa seurata tullin tilastoja takaisin lähetetyistä elintarvikkeista ja niiden syistä. Turhaa on taas kotimaisten yrittäjien liiallinen valvonta. Omavalvonta on päivän idea eli opastetaan yrittäjät valvomaan itse omaa tuotantoaan. Eräskin pohjanmaalainen puutarha valvoo omilla näytteillä tuotantoaan, koska ei kuulemma ole varaa tehdä virheitä!
Tässä oli vain muutamia esimerkkejä byrokratian kukkasista. Näitä riittää tässä maassa.
                                           Maarit Markkula
                                           opettaja / agronomi
                                           Köyliö