Iranilainen henkilö sai Maahanmuuttovirastolta 13.6.2013 kielteisen päätöksen kansainväliseen suojeluun ja hänet käännytettiin Iraniin. Turvapaikkapuhuttelussa hän kertoi perusteeksi lähinnä läheisiin liittyviä syitä. Hän kertoi lisäksi olleensa kotimaassaan muslimi ja toisaalta ateisti sekä että hän voisi vaihtaa uskontoa jos sopiva löytyy.

Asiaa käsiteltiin hallinto-oikeudessa ja KHO:ssa. Matkan varrella hakija olikin esittänyt selvitystä, että oli saanut kasteen ja kääntynyt uskossaan. KHO palautti asian vuosien käsittelyn jälkeen takaisin Maahanmuuttovirastoon, jonka pitää tutkia hakijan uskonto ja voiko hän nyt joutua vainotuksi Iranissa, kun hän on mahdollisesti luopunut islamista.

Sama rumba alkaa alusta. Jos samat 3 vuotta taas menee niin henkilö on ollut täällä yhteensä 6 vuotta ja oikeudenkäyntejä sekä oleskelua rahoitetaan verovaroin. 

Aito vakaumuksen ja uskonnon vaihtaminen ei tapahdu mielestäni jutussa kerrotulla tavalla ja vaihtele sen mukaan kuka kysyy ja mihin tietoa käytetään. Mielestäni KHO olisi voinut arvioida uskonnon vaihtamisen uskottavuuden eikä palauttaa asiaa uudelleen samaan rumbaan. Itse lakimiehenä en tullut lainkaan vakuuttuneeksi uskonnon vaihtamisesta, vaan ensimmäiseksi tuli mieleen spekulaatio asian kanssa ja mahdollisuus saada sillä asia uudelleen käsiteltäväksi.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu kokonaisuudessaan KHO 2016:18