Elisabeth Rehn sanoi haastattelussaan (HS 11.9.) olevansa huolissaan nuorista naiskansanedustajista, jotka eivät välitä ihmisoikeuksien kunnioittamisesta ja tasa-arvon ajamisesta niin kuin hänen aikanaan. Edelleen hän toteaa, että miten nämä fiksut ihmiset voivat sallia, että Suomeen syntyy niin kova nationalismi. Jutussa mainitaan nimeltä perussuomalaisten kansanedustajista minut ja Laura Huhtasaari.

Samassa lehdessä perustuslakivaliokunnassa usein kuultavana ollut professori Ojanen katsoo, että perustuslakivaliokuntaan tulisi valita lainsäädäntöä ymmärtäviä kokeneita ihmisiä eikä ensimmäisen kauden ”keltanokkia, jotka vasta opettelevat eduskuntatyötä”.

Rehn ei siis pidä nationalismista. Nationalismi eli kansallisuusaate on aate, joka korostaa kansakuntien merkitystä kulttuurissa tai politiikassa. Johonkin kansaan kuuluvat ihmiset ilmentävät nationalistista ajattelutapaa, mikäli he välittävät kansallisesta identiteetistään tai pyrkivät saavuttamaan (tai säilyttämään) itsemääräämisoikeuden. Eipä tuo ei niin vaaralliselta aatteelta tunnu.

Rehn ei ilmeisesti pidä siitäkään, että kansanedustaja keskustelee ja kyseenalaistaa asioita. Maailma ei muutu ilman, että asioita kyseenalaistetaan. Hän siis katsoo, että kritiikki perustuslain tai kansainvälisten sopimusten tulkinnasta on pahasta ja tarkoittaa, ettei kunnioita ihmisoikeuksia ja tasa-arvoa. Olen monien muiden tavoin tuonut esille erityisesti maahanmuuttoon liittyviä ongelmia ja katsonut, että kansainvälisiä sopimuksia voidaan tulkita toisinkin ja että niitä pitää voida myös muuttaa (tutkija Purran raportti ja Leena Meri )

Itse olen perustuslakivaliokunnan jäsenenä ollut mukana antamassa valiokunnan yksimielisiä lausuntoja, joissa on edellytetty muutoksia lakiesityksiin. Lakiesitys on katsottu joko perustuslain tai ihmisoikeuksien vastaiseksi ja lausunnossa on vaadittu muutoksia lakiesityksiin, jotka on myös tehty ennen lain hyväksymistä eduskunnassa. Onko se väitettyä ihmisoikeuksien tai tasa-arvon vastaisuutta? Minusta päinvastoin.

Professori Ojanen taas väheksyy perustuslakivaliokunnan jäseniä, joista monet ovat kokeneita lakimiehiä, kuten minä, ja kutsuu heitä ”keltanokiksi”. Edustajat on valittu demokraattisesti vaaleilla eduskuntaan ja jokainen eduskuntaryhmä on saanut valita sinne ryhmän mielestä parhaimman edustajan. Jos se on huono asia, niin katson, että silloin väheksytään myös demokratiaa ja kansanvaltaa.

Perustuslakivaliokunnassa on useita kuultavia ja Ojanen on vain yksi heistä. Asiantuntijat ovat joskus erimielisiä tulkinnoista ja perustuslakivaliokunnan tehtävä on kaikkien lausuntojen perusteella arvioida mikä kyseisessä asiassa on näkemys perustuslainmukaisuudesta ja siitä täyttääkö ehdotus ihmisoikeusvelvoitteet. Varmasti on niin, että yhden asiantuntijan näkemys voi jäädä vähemmistöön, mutta se ei tarkoita, että laki olisi perustuslain tai ihmisoikeuksien vastainen.

Taustalla tähän Rehnin ja Ojasen kritiikkiin ovat pääasiassa maahanmuuton kiristykset. Kaikki lait on hyväksytty perustuslakivaliokunnan lausuntojen perusteella eduskunnan täysistunnossa niin, ettei niitä ole todettu perustuslain tai ihmisoikeuksien vastaiseksi. Perustuslakivaliokunnan lausunnot ovat olleet yksimielisiä ja ne on hyväksytty myös oppositioedustajien tuella. Siksi on outoa puhua, että olen perusoikeus- tai ihmisoikeusvastainen, kun olen ollut samaa mieltä perustuslakivaliokunnan muiden jäsenten kanssa.

Vähimmäisvaatimus olisi, että väitteille esitettäisiin painavat perusteet eikä heiteltäisi väitteitä sinne ja tänne, jos lähdetään tosissaan väittämään, ettei kansanedustaja työssään kunnioita ihmisoikeuksia tai tasa-arvoa.

Ps. Pyysin Hesarilta vastahaastattelua ja lähetin sähköpostin vastaavalle päätoimittajalle ja jutun toimittajalle Tommi Niemiselle. Eilen minua haastateltiin puhelimitse toimittaja Olli Pohjanpalon toimesta ja perusteena oli juuri se, että nimeni mainittiin ko. jutun yhteydessä. Ihmettelin, ettei juttua oltu kuitenkaan julkaistu Hesarissa. Syy selvisi tänään tiistaina, kun jutun toimittaja Tommi Nieminen ilmoitti, ettei haastattelua tule, sillä se ettei blogini kappaletta ollut siteerattu jutussa kokonaan, ei ole peruste haastatella minua ja että asiassa on toimittu journalististen periaatteiden mukaan. Kysyin että mitä he oikein touhuavat, mutta vastausta en enää saanut. Mistähän tässä on taas kyse?

Helsingin Sanomat 11.9.2016, professori Ojasen haastattelu

Helsingin Sanomat 11.9.2016, Elisabeth Rehnin haastattelu