Valtioneuvosto on toistamiseen vuoden sisällä turvautumassa valmiuslakiin, ja on antanut asetukset valmiuslain 86, 88, 106 § 1 ja 107 §:ien käyttöönotosta.

Hallitus turvautuu valmiuslakiin paikatakseen omia virheitään. Taudin leviäminen Suomeen olisi voitu estää pakollisella rajatestauksella. Hallitus olisi voinut vahvistaa terveydenhuollon kantokykyä ja panostaa suomalaiseen rokotekehitykseen. Hallitus olisi myös voinut varmistaa rokotteiden saamisen ulkomaisilta rokotetoimittajilta, kuten muut maat ovat tehneet.

Valtioneuvosto haluaa myös valmiuslain avuksi tiedotukseensa. Kuitenkin valtioneuvostolla on ollut täysi ilmaherruus viestinnässä jo valmiiksi, erityisesti yleisradiossa. Tiedotustilaisuuksia on ollut määrällisesti kyllästymiseen asti, ja sisällöltään ne ovat olleet sekavia ja puuduttavia jaaritteluita. Jos kansalainen on myöhemmin halunnut löytää päätöksistä tietoa, ei sitä ole helposti löytynyt. Valtioneuvosto olisi voinut avata info-sivuston, jossa voimassaolevat suositukset ja rajoitukset olisivat olleet kansalaisten saatavilla vaivattomasti.

Valtioneuvosto pyrkii korjaamaan valmiuslain käyttöönotolla omaa osaamattomuuttaan ja toimimattomuuttaan, sekä epäonnistunutta viestintäänsä. Näihin lakia ei ole tarkoitettu, eikä lakiin turvautuminen hallituksen puutteisiin auta. Kansalle syötetään lääkkeet, vaikka sairauden syy on hallituksessa.