Sanna Marinin (sd) hallitus antoi 25.3.2021 eduskunnalle ehdotuksen (HE 39/2021) laiksi liikkumisvapauden ja lähikontaktien väliaikaisesta rajoittamisesta.

Pääministeri Marin on ilmoittanut, että hallituksen tarkoituksena on rajoittaa koronatartuntoja vähentämällä kansalaisten kohtaamiset minimiin.

Hallituksen lakiehdotus hakee sekavuudessaan ja kasuistisuudessaan vertaistaan, ja on kansalaisen näkökulmasta vaikea hyväksyä, saati ymmärtää.

Ehdotuksen hyväksyttävyyttä rapauttaa se, että hallitus on laiminlyönyt vuoden ajan rajojen terveysturvallisuuden, jonka se olisi voinut toteuttaa 1) vaatimalla tulijalta negatiivista koronatestitulosta 2) pakkotestaamalla tulijan 3) asettamalla maahan tulevat, virusta kantavat pakkokaranteeniin. Olisi ollut nimenomaisesti julkisen vallan velvollisuus ehkäistä viranomaistoimilla kulkutauteja. Tämä velvoite tulee perustuslain 23 §:stä (HE 309/93). Hallituksen laiminlyöntien seuraukset ovat kauheat: pk-sektori on hätää kärsimässä. Lapsilta, nuorilta ja vanhuksilta on estetty normaali elämä ja sosiaaliset suhteet. Nyt hallitus esittää, että ihmisillä olisi oikeus poistua omalta kotipihaltaan ainoastaan laissa mainitusta erillisestä syystä. Ulkomaan lomamatkalle saisi edelleen lähteä. Kenestä tämä on hyväksyttävää?

Lakiehdotuksen ymmärrettävyyttä rapauttaa se, että kielletään muu kuin varsinainen ongelmakäyttäytyminen. Ongelmana lienee, että lorvitaan kauppakeskuksissa ja kokoonnutaan liiallisesti yksityisissä tilaisuuksissa. Näihin ongelmiin olisi saanut yksinkertaisen ratkaisun seuraavasti:

Liiallinen kokoontuminen yleisölle avoimissa sisätiloissa olisi voitu estää yksinkertaisella muutoksella järjestyslakiin, tai vaikkapa erillislakina toteamalla ”Asiaton oleskelu sisätiloissa, joihin yleisöllä on vapaa pääsy, on kielletty”. Ulkotiloissahan on jo kuuden hengen enimmäiskokoontumisrajoitus voimassa.

Liiallinen kokoontuminen yksityisissä sisätiloissa olisi puolestaan voitu estää määräämällä yksityisiin tiloihin vaikkapa 15 hengen enimmäiskokoontumisrajoitus, ja edellyttäen, että m2-alaa on vähintään esim. 10 m2 per henkilö. Ainoana poikkeuksena se, että ei rajoiteta perheenjäsenten lukumäärää omassa asunnossa. Mutta vieraita kutsuttaessa em. ehtojen tulisi täyttyä, perheenjäsenet mukaan laskien.

Näillä yksinkertaisilla säännöksillä olisi rajoitukset kohdennettu sinne, mihin hallitus niitä haluaa, ja olisi voitu jättää ihmisten yksityisyyteen kajoavat liialliset säännökset pois. Poikkeuksen poikkeuksia ja suorastaan naurettavia listauksia vakiintuneista parisuhteista ym ei olisi tarvittu.

Miksi hallitus ei ole näin tehnyt? Keksin itse kaksi vaihtoehtoa: 1) hallituksen piittaamattomuus kansalaisten ja yritysten perustuslaillisista oikeuksista, ja 2) osaamattomuus.

Osaamattomuudesta kertoo mm. se, että hallitus esittää poikkeuslaillaan, että rikosoikeudellisen rangaistusvastuun alaiset määräykset ulotetaan alle 15-vuotiaisiin. Maskipakko olisi vuonna 2007 ja sitä ennen syntyneillä, ja ulkona saisi leikkiä toisten lasten seurassa vain vuonna 2008 ja sen jälkeen syntyneet, ja näiden säännösten lainkohtien rikkomisesta on määrätty laissa rikosoikeudellinen seuraamus.

Osaamattomuudesta kertoo myös se, että on unohdettu perinteinen suomalainen lainkirjoitustapa, jossa pykälät ovat yksinkertaisia, selkeitä, helposti luettavia ja ymmärrettäviä. EU-oikeudesta on pesiytynyt ameebamainen lainkirjoitus, jolloin pykälistä ei ota selvää muutoin kuin tukeutumalla alkuperäiseen englanninkieliseen EU-säädökseen. Ongelmana on nähtävästi myös se, että ei-lainoppineet ministerit tai heidän kallispalkkaiset avustajansa osallistuvat lakitekstien konkreettiseen kirjoittamiseen. Oikea tapa olisi, että ministerit kertoisivat lainvalmisteluvirkamiehille sen, mitä tavoitellaan, ja antaisivat virkamiesten tehdä työn, johon heidät on palkattu, eli kirjata tavoitteen lain muotoon.

Hallitus ei tee punnintaa, mitkä ovat itse taudin haitat, ja mitkä taas taudin torjumisesta aiheutuvat haitat kansalaisille ja yrityksille. Hallituksen korulauseet ja teot eivät kohtaa, eivätkä vakuuta.

Vaarallisimmasta piittaamattomuudesta kertoo kuitenkin se, että hallitus esittää ankaraa puuttumista ihmisten yksityiselämään, vaikka itsekin tiedostaa, että ongelmatilanteet ovat liiallisissa kohtaamisissa, ei omalta pihalta poistumisessa sinänsä, eikä maskipakolle löydy tieteellisistä oikeutusta. Perustuslain edellyttämä välttämättömyys ei täyty, mutta hallitus ummistaa tältä silmänsä.