Pyrkiessäni oikeustieteelliseen, Suomessa oli vielä voimassa itsenäisyytemme alkuajoilta peräisin olevat perustuslait: hallitusmuoto, valtiopäiväjärjestys ja ministerivastuulait.

Keskeisiä kansalaisten perusoikeuksia olivat tuolloin mm. sanan- ja uskonnonvapaus, oikeus henkilökohtaiseen vapauteen, omaisuuden suoja sekä oikeus kotirauhaan ja kirjesalaisuuteen.

Kansalaisten perusoikeudet loivat vapauspiirin, joka länsimaisessa ja kapitalistisessa oikeusjärjestelmässä antoi kansalaiselle turvaa valtiovaltaa vastaan. Kansalaisella oli oltava tietyt oikeudet, joita valtiovalta ei saanut mielivaltaisesti loukata. Perusoikeudet olivat määritelmällisesti ns. negatiivisesti vaikuttavia oikeuksia, eli vapausoikeuksia, vapautta valtion pakkovallasta.

Vuoden 1983 oikeustieteellisen tiedekunnan pääsykoekirjassa kerrottiin, kuinka sosialistisissa oikeusjärjestyksissä oli ns. negatiivisten perusoikeuksien ohella myös positiivisia perusoikeuksia, oikeuksia johonkin (Merikoski-Vilkkonen: Suomen julkisoikeus pääpiirteittäin, 1983, s. 24-25). Nämä sosialististen maiden perusoikeudet olivat esim. oikeuksia työhön ja terveydenhoitoon. Pääsykoekirjassa kerrottiin, kuinka Suomessakin oli harkittu näiden positiivisten perusoikeuksien ottamisesta hallitusmuotoon, mutta näin ei ollut tehty. Pääsykoekirjassa todettiin, etteivät kyseiset perusoikeudet kunnolla soveltuisikaan liberalistiseen markkinatalouteen perustuvaan valtiojärjestykseen.

Em. pääsykoekirjan kirjoittamisesta ei mennyt kuin runsas kymmenen vuotta, kun Suomessa tuli 1.8.1995 voimaan hallitusmuodon muutos, joka lupasi mm. oikeuden välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon, perustoimeentuloon, sosiaali- ja terveyspalveluihin ja velvoitteen valtiolle edistää jokaisen oikeutta asuntoon.

Kapitalistiselle oikeusjärjestelmälle tyypillinen aiempi perustuslakimme oli muuttunut sosialistiselle oikeusjärjestykselle tyypilliseksi.

Merkillepantavaa oli se, että em. oikeuksia ei taattu pelkästään kansalaisille, vaan ihan jokaiselle, kansalaisuudesta riippumatta.

Suomessa on siis voimassa sosialistiselle maalle tyypillinen perustuslaki. Niin kauan kuin rajavalvonta toimi, eikä sosiaalista mediaa ollut, veronmaksukykymme ja kansantaloutemme kesti avokätisen perustuslain. Mutta nyt, kun rajat ovat EU:n myötä auki, ja viidakkorumpu on siirtynyt jokaiseen kännykkään, olemme tuhon tiellä. He, jotka vaivautuvat vielä tekemään töitä ja yrittämään, ovat käytännössä alati suurenevan joukon rahoittajia ja palvelijoita. Elätettäviksemme tulevat voivat tukeutua vaatimuksineen sosialistiselle maalle ominaiseen perustuslakiimme, ja meidän tehtävämme on vain alistua ja sopeutua, niin kauan, kun perustuslakimme pysyy voimassa nykyisessä muodossaan.