Nato-keskustelu on saamassa lähes uskonnonomaisia piirteitä. Keskustelun kiihko kummeksuttaa itseäni. Mielestäni asiaa pitäisi harkita tyynen viileästi.

Keskustelu on pyörinyt lähinnä sen ympärillä, että Nato-optio olisi jotenkin välttämätöntä jossain kohdassa käyttää, ja miten liittymisprosessi sujuisi parhaiten.

Mitään optiotahan ei ole, vaan puhe Nato-optiosta on omasta mielestäni ollut tapa rauhoitella innokkaimpia Natoon liittyjiä, jotta hekin olisivat kokeneet tulevansa huomioiduksi.

Suomen näkökulmasta perinteinen uhka on tullut idästä. Maantieteellinen tosiasia on se, että Suomi on jatkossakin Venäjän rajanaapuri. Suomi on tähän asti perustanut turvallisuuspolitiikkansa siihen, että emme anna aluettamme muiden käyttöön, emme Venäjän, mutta emme muidenkaan. Omasta mielestäni tämä on ollut viisas valinta, ja tämä hyväksi koettu malli pitäisi säilyttää. En halua nähdä Suomessa minkään vieraan vallan sotilaita, tukikohtia tai ydinaseita.

Nato-keskustelussa on sivuutettu se, mihin velvoitteisiin Suomi jatkossa sitoutuu. Sitoudumme antamaan apua sellaisillekin maille kuin esimerkiksi Turkki. Näitä tulevaisuuden riskejä ei ole juuri analysoitu. Suomen tulisi omasta mielestäni pysyttäytyä konfliktien ulkopuolella, ei osallistua niihin aktiivisesti.

Ministerimme eivät ole perinteisesti loistaneet neuvottelukyvyillään. Itselläni ei valitettavasti ole luottoa siihen, että he osaisivat neuvotella Suomen kannalta parhaat liittymisehdot. Ruotsissahan taidetaan katsoa Ruotsin turvallisuutta palvelevan parhaiten se, että jättäydytään Naton ulkopuolelle. Ruotsi oli kaukaa viisas myös euroasiassa.

Valtiollista itsenäisyyttämme uhkaa parhaillaan aidosti EU-liittovaltiokehitys, ja ankara velkaantuminen. Voisimmeko joutua joskus tulevaisuudessa taistelemaan itsenäisyydestämme, irtautuaksemme EU-liittovaltiosta? Nythän EU:sta vielä pääsee eroon ilman aseita, mutta pääseekö myös jatkossa? Mikä merkitys siinä tilanteessa on Nato-jäsenyydellä, kun puolustusvoimamme on liitetty osaksi Naton komento- ja johtamisjärjestelmää?

Suomen tulisi keskittyä vain ja ainoastaan oman valtion puolustamiseen. Toisaalta meidän ei pitäisi antaa muille sananvaltaa siinä, miten Suomi puolustuksensa hoitaa. Suomi on oman alueensa puolustuksen paras asiantuntija. Ja kuinka luotettavia ovat muut Nato-maat, kun ne saavat jatkossa tarkempia tietoja Suomen puolustuksesta?

Itsenäinen valtio ei voi ulkoistaa maanpuolustustaan. Natoon liittymistä kannattavissa yksi merkittävä ihmisryhmä on ”ulkoistajat” – joku muu hoitaa. Kun on saavutettu Nato-jäsenyys, oletan, että nämä ”ulkoistajat” alkavat valittaa yleisestä asevelvollisuudesta, ja sen sortavuudesta miehiä kohtaan. Aletaan vaatia ammattiarmeijasta, jotta saadaan ”tasa-arvo”. Mikä tulee olemaan hintalappu?

Keskeisin argumentti Natoon liittymistä puoltavilla on ollut se, että Nato-maahan ei ole koskaan hyökätty. Onko maailmassa joskus tapahtunut asioita ensimmäistä kertaa? Samalla vastaväite paljastaa sen, että Nato-maiden todellista valmiutta puolustaa toisiaan ei ole kunnolla testattu.

En itse luota valtioiden kohdalla nimiin papereissa. EU:n yhteinen velanotto on jo osoittanut, kuinka vähän Saksa ja Ranska kunnioittavat valtiosopimuksia. Kun maailma palaa, jokainen järkevä valtio katsoo asioita vain ja ainoastaan oman kansansa etua miettien. Niin tekee myös USA. Se auttaa Suomea sotilaallisesti vain, jos siitä on sille itselleen hyötyä. Uskon että Suomi Nato-jäsenenä säntillisesti hoitaisi muiden auttamisen. Mutta miten käy, kun on Suomen vuoro tarvita apua?

Suomen pitäisi ajatella asioita vain ja ainoastaan siltä kannalta, mikä on Suomen kansan kannalta parasta. Uskon, että Natoon liittymistä kannattavissa on valtaosa heitä, jotka ajattelevat aidosti liittymisen olevan Suomen kansan etu. Pelottavaksi liittymisen nykyisen hallituksen kaudella tekee se, että heille Suomen kansa etu ei ole tuntunut olevan missään vaiheessa se tärkein asia.