Yksi keino, millä voi helpottaa uusien yritysten (ja samalla uusien työpaikkojen) syntymistä, on nostaa arvonlisäverottoman toiminnan alarajaa. Arvonlisäverohan on välillinen vero, jonka yrittäjä laskuttaa oman laskunsa ”päälle” loppuasiakkaalta, tällä hetkellä yleisin arvonlisäverokanta on 24%. Jos siis yrittäjä haluaa itselleen satasen, hänen on laskutettava asiakkaaltaan 124,-. 24,- maksetaan verottajalle alv:na, lisäksi käteen jääneestä satasesta hänen on maksettava tulovero oman tuloveroprosenttinsa mukaan ja jo mainitut työnantajamaksut, jotka on summasta karkeasti noin puolet. Siitä laskutetusta 124 eurosta jää palkkaa käteen alle viisikymppiä.

Tällä hetkellä arvonlisäveroa ei tarvitse maksaa, jos yrityksen liikevaihto jää tilikauden aikana (normaalisti vuosi) alle 10 000 euron. Se tarkoittaisi, että keskimäärin laskutettavaa voisi syntyä vain vähän yli 800 € kuukaudessa. Sillä summalla ei monikaan elä, käteen jäisi edelleen karkeasti noin puolet tuosta.

Monipuolisesti toimivilla yrityksillä arvonlisäveron määrällä ei ole merkitystä, sillä jos ja kun niille tulee ostoja muilta yrityksiltä, ne voivat vähentää näille yrityksille maksamansa alv:n omasta arvonlisäverostaan. Kun siis ostaa esimerkiksi raaka-aineita jotain tuotetta valmistaakseen, siitä maksettu alv voidaan vähentää omasta alv:sta.

Aloittava yrittäjä ja moni esimerkiksi palvelualalla toimiva yrittäjä (esimerkiksi parturi, hieroja, personal trainer, tanssinopettaja, lumenluoja jne.) ei voi vähentää arvonlisäveroa, koska hänellä ei juuri ole hankintojakaan muista yrityksistä. Siksi toimeen tullakseen hänen olisi laskutettava enemmän. Paitsi, ettei sitten välttämättä olisi asiakkaita. Onhan helppo sanoa: ”laskuta lisää”, mutta käsi sydämelle – kuinka paljon olisit valmis maksamaan esimerkiksi parturissa käynnistä.

Uusien yritysten syntyminen lisäisi taloudellista toimeliaisuutta ja samalla työpaikkoja. Sopisikin pohtia, miksi arvonlisäverovelvollisuuden alarajaksi ei voisi määritellä vaikkapa 40 000 €. Sillä uusikin yrittäjä uskaltaisi paremmin lähteä yrittämään.

Joitain aloja on määritelty kokonaan arvonlisäverosta vapaaksi. Sellaisia ovat terveyden- ja sairaanhoitoalan toiminta, sosiaalihuollon palvelut, yleissivistävän ja ammatillisen koulutuksen palvelut, rahoitus- ja vakuutuspalvelut sekä arpajais- ja rahapelipalvelut. Lisäksi tietyt esiintymispalkkiot, tekijänoikeudet, jotkut vesialukset sekä kansainvälisen lentoliikenteen ilma-alukset jäävät alv-velvollisuuden ulkopuolelle.

Tuota luetteloa voisi hyvin laajentaa vaikka muutamiin palveluihin. Esimerkiksi iäkkäät, tai mikseivät muutkin, voisivat hyvin maksaa vaikkapa mainitusta lumenluonnista, kaupassa käymisestä, pihan hoitamisesta, pienistä korjaustöistä, ikkunanpesuista jne., kunhan laskutettavan työn hinta olisi heidänkin kukkarolleen sopiva. Nyt jäykkä järjestelmä pitää tehokkaasti kohtuuhintaisen palveluntarjoamisen mahdollisuudenkin poissuljettuna.