Olen seurannut surullisena sitä suhteetonta syyttelyä ja mediamylläkkää, joka lähti perussuomalaisten kansanedustajan Juha Mäenpään ilmeisesti vitsiksi tarkoitetusta vieraslajipuheesta eduskunnassa.

Suhteettomasta reaktiosta tulee koulukiusaaminen mieleen. Valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen on ollut aktiivinen myös kansanedustaja Päivi Räsäsen kannanottojen, PS-nuorten sanomisten ja Ano Turtiaisen kirjoituksen suhteen.

Huolestuneena seuraan valtakunnansyyttäjän linjaa. Tuleeko jatkossa näitä syytteitä yhä enemmän ja uskalletaanko asioista puhua kriittisesti vai onko pian Suomen kehuttu sananvapaus mennyttä? Voidaanko myös taannehtivasti syyttää? Paljonko maksaa yhteiskunnalle tämä mahdollinen syytteiden käsittely?

Professori Timo Vihavainen kuvasi tilannetta hyvin blogissaan Arvojohtajuuden paikka.. On ihmisiä, jotka eivät ymmärrä huumoria tai tahtovat olla ymmärtämättä. Yleensä ottaen on hyvä, että asioista puhutaan suoraan niin perheessä, yhteisöissä kuin yhteiskunnissakin.

Mielestäni Juha Mäenpää on nostettu syntipukiksi. Syntipukki-ilmiö on tavallista huonosti voivissa yhteisöissä, joissa asioista ei puhuta suoraan ja kollektiivinen vastuu asioista hylätään ja yksi joutuu kantamaan kaikkien ”synnit”. Tyypillistä on, että ihmiset on helppo saada kiihtymään raivoon syntipukiksi valittua kohtaan.

Tätäkö me haluamme? Vapaan luovan ajattelun ja keskustelun pysähtyvän tiukkoihin oikein/väärin jaotteluihin? Jos tämä linja jatkuu, olemme pian hukassa.

Juha Mäenpään heitto ei ollut niin raskauttava, että ainoana historiamme aikana syytesuoja pitäisi murtaa. Olen hyvin pettynyt, jos kansanedustajamme menevät tähän.

Valtakunnansyyttäjän kanssa olisi mielestäni jonkun arvovaltaisen vastuullisen hyvä keskustella syytteiden nostamisen linjauksista. Näin ei voi mielestäni jatkua.

Kantin kategorista imperatiivia jos sovellan, niin tämä ei voi tulla yleiseksi laiksi. Kansanedustajan syytesuoja tulee olla vahva, koska on loputon suo, jos vaihtuvat hallitukset ja kansanedustajat tehtailevat syytteitä vastustajilleen.

Valtakunnansyyttäjän asemassa on varottava omien puoluepoliittisten näkemysten heijastumista työhön ja sitä tulee myös valvoa esimiesten toimesta.