Eduskunta on keskustellut lähetekeskustelussa hallituksen esityksestä nostaa oppivelvollisuusikää. Mielestäni koko ikäluokan oppivelvollisuuden nosto on turha ja kallis uudistus, kun kyseessä ovat oppimisen ja lasten ja nuorten mielenterveyden ongelmat, joihin voi tehokkaasti puuttua muilla keinoin.

Pyörää ei tarvitse aina keksiä uudelleen siksi kerron mikä voisi toimia myös koko Suomessa. Olen toiminut aiemmin Savonlinnassa Terveyttä Tukien-projektissa kehittäjäterveydenhoitajana 3kk Sosterissa ja projektin tuloksia on toteutettu Savonlinnassa hyvin tuloksin. Kerron niistä.

Terveydenhuolto halusi selvittää lasten ja nuorten mielenterveysongelmien, koulupudokkuuden ja syrjäytymisen ongelmia ja löytää keinoja vähentää niitä. Kuopion yliopiston ohjaamassa hankkeessa haastattelin Savonlinnan seudulla yli 40 lääkäriä, psykologina, koulukuraattoria, lastensuojelutyöntekijää, työvoimaviranomaista, rehtoria, opinto-ohjaajaa, psykiatria, poliisia jne. Haastattelu kesti noin tunnin ja he saivat kertoa mielipiteensä siitä, mikä on ongelma ja miten siinä voisi auttaa parhaiten. Heiltä sain erittäin hyvän näkemyksen mistä oli kysymys.

Kuin yhdestä suusta lähes kaikki toivat esiin sen, että lasten- ja nuorten mielenterveysongelmiin puututaan liian myöhään terveydenhuollossa ja koulussa ongelmat ovat jo niin suuret, että niihin ei riitä resursseja auttaa tarpeeksi. Haastattelujen pohjalta sain tehdä ehdotukset, mitkä voisivat olla parhaat ja kustannustehokkaimmat keinot auttaa asiaa.

Ne olivat:

1)Tulee saada apua varhain perheille, joissa neuvolahenkilöstö havaitsee tuen tarvetta vuorovaikutussuhteessa lapseen. Ehdotukseksi tuli palkata perhetyöntekijä neuvolan yhteyteen. Perhetyöntekijä ei siis ole kodinhoitaja, vaan ammattihenkilö, jolla on koulutus tukea perheitä ja vuorovaikutusta.

2)Koska kuraattoreita ja psykokologeja oli vähän ja heistä oli pulaa, ehdotin että koulujen teamiin voisi palkata vähemmän koulutuetun henkilön, mahdollisesti sosiaalityön ammattilaisen, joka voisi tehdä työtä yhdessä perheiden ja oppilashuoltohenkilöstön kanssa.

3)Odottavien ja synnyttäneiden äitien depressiot tulee hoitaa hyvin ja siihen luotiin hoitopolku.

4)Nuorten päihteiden käyttöön pyritään puuttumaan riittävän varhain.

Savonlinnan Sosteri palkkasi perhetyöntekijän neuvolaan ja yläkouluihin palkattiin ko. työntekijät. Täysin en ole selvillä toimivatko nämä vielä, mutta matkan varrelta olen kuullut, että niistä on ollut hyviä hyviä tuloksia.

Lasten ja nuorten psykiatrinen vuodeosastohoito on hyvin kallista. Tulee kohdistaa apu riiittävän varhain perheelle ja tehdä yhteistyötä erityisopetuksen kanssa. Olin kouluterveydenhoitajana noin kymmenen vuotta ja opettajat kertoivat jatkuvasti, miten levotonta on luokissa, kun erityisluokista oli pääosin luovuttu. Mielestäni tähän pitäisi saada jokin järki ja kohtuus. Savonlinnan malli olisi erinomainen koko Suomeen, THL voisi asiaa levittää. Olen aiheesta paljon viestinyt tuloksetta eri puolille.

On aika käsittämätöntä, että ilman tarkempia selvittelyjä lähdetään pidentämään koko ikäluokan oppivelvollisuusikää. kun focusoimalla toimenpiteet erityisesti niitä tarvitseville päästäisiin hyviin ja huomattavasti edullisempiin tuloksiin.

Lisäksi selkeä ongelma on, että opettajien kokemusta ei tunnuta hyödynnettävän riittävästi uudistuksissa, vaan jonkinlaisen tutkijoiden ideoligoiden perusteella tehdään toimintaohjeet.Säälivitosista tulisi luopua ja kännykät pois luokista.

Aina uudelleen sain kuulla sen toiveen, että virkamiesten tulisi tulla kentälle ja kuulla opettajia.