Olen tyypillisesti kirjoittanut lähinnä konkreettisemmasta päivänpolitiikasta, ja talousasioista.

Nyt kun asiat Suomessa alkavat mennä metsähallituksen puolelle nopeammin kuin mutkassa harhautunut ralliauto, on pakko lähteä pohtimaan syy-seuraussuhteita psykologian ja filosofian näkökulmasta.

Marx siis esitti aikanaan väitteen, jonka ydin oli se, että kun köyhillä ei enää ole varaa ostaa mitään, vasta sitten syntyy muutos. Marx toki ajatteli yhteiskunnallista muutosta yhteisomistuksen suuntaan, mutta jostain kumman syystä unohti kaksi tärkeää asiaa.

Ensinnä Hän unohti slaavilaisen mielenlaadun, joka olisi Hänelle itselleenkin pitänyt olla selvä, vaikka olikin intellektuelli.

Otan nyt kirjoittaessani vapauksia siinä, mitä tarkoitan ”slaavilaisella mielenlaadulla”, koska me Suomalaiset emme suinkaan ulospäin toimi samalla tavoin, kuin itäiset naapurimme, sukulaisemme.

Me Suomessa emme helposti edes korota ääntämme, kun meitä ahdistellaan, Venäläiset saavat paremmin suunsa auki, mutta lopputulos on sama. Alistuminen, mitään ei todella tapahdu.

Marx siis uskoi kansan nousevan barrikadeille, kun olo käy turhan tiukaksi. Vikaan meni.

Jostain kumman syystä, vaikka on puutetta, ja vaikka on köyhyyttä, tuotteita kuitenkin aina ostetaan! Siis, tuottamisesta hyötyvä yläluokka ei köyhdy, vaikka kansa köyhtyykin.

Tuosta tullaan Marxin toiseen suureen virheeseen, hän ohitti ja unohti kokonaan termin ”keskiluokka”. Oli sellainen olemassa Hänen aikanaankin, mutta Hän ei halunnut nähdä asiaa niin.

”Keskiluokka” on uhanalainen laji, joka aina on ollut tasapainottava tekijä hyvin rikkaitten (aiemmin kuninkaat, aateliset, hovi) ja kaikkein köyhimpien (maaorjat, työttömät) välillä.

Aiempina aikoina keskiluokkaan kuuluivat esimerkiksi alansa ammattilaiset ja kauppiaat, jotka ansaitsivat suhteellisen hyvin, mutta eivät ”kelvanneet” yläluokalle, heitä ylenkatsottiin. Olivat kuitenkin selkeästi köyhien yläpuolella, joita he vuorostaan ylenkatsoivat. Samasta syystä Kokoomuksella on iso kannatus. Sitä kannattavat myös ne, joita rikkaat ylenkatsovat, mutta haluavat kuulua ”parempiin piireihin”, kuvitella itse olevansa rikkaita.

Keskiluokka on aina ollut se tasapainottava tekijä, joka on pitänyt erilaiset yhteiskuntarakenteet koossa. Selkeä puskuri köyhien ja rikkaitten välissä. Ryhmä, jotka pystyvät ostamaan tuotteita paremmin kuin köyhemmät, ja pyrkivät aina parempaan tasoon, kun eivät kerran saa itselleen kaipaamaansa kunnioitusta syntyjään rikkailta. Pitää siis näyttää toisille samanlaisille, ja heitä alemmille, miten MINÄ olen menestynyt.

Kuulostaako tutulta?

Varmasti. Suomalaisessa rivitaloyhteisössä on aina ollut tärkeää näyttää, miten meillä on komeampi puutarha (on se sitten kaunis tai ei, pointti on siinä että siihen on laitettu enemmän rahaa kuin naapurilla). Myös grillin pitää olla komeampi, kuin naapurilla. Ja siinä grillattavat tavarat kalliimpia. Ja autokatoksessa on oltava vähintään uudempi, mieluummin kallimpi, auto kuin naapurilla.

Siispä, keskiluokka on pitänyt yllä menneitten ja nykyisten valtakuntien kulutuskysyntää.

Rikkaat ovat usein liian nuukia ostamaan kotimaastaan mitään (erikoistavarat tuodaan ulkoa, ei hyödytä omaa maata), ja köyhillä ei ole rahaa muuhun kuin ruokaan, jos siihenkään.

Tilanne on voimakkaasti muuttumassa, nimeen omaan Suomessa.

Meillä on edelleen varakkaat, esimerkiksi hyvin moni BättreTalandeSvenskaFolkiin kuuluva, kuten myös Sipilän kaltaisia miljoonamiehiä. Aiemmin keskiluokkaan kuuluneet pienyrittäjät ja alojensa ammattilaiset ovat siirtyneet sille puolelle, jotka joutuvat sinnittelemään toimeentulostaan joka päivä. Keskiluokkaan kuuluu enää joitan harvoja työtä tekeviä, ja katoava ryhmä hyvän eläkkeen itselleen hankkineita.

Loput ovat jo lähtökohtaisesti köyhiä, on heillä töitä tai ei.

Keskiluokan katoaminen jättää jälelle vain hyvin rikkaat, jotka eivät mielellään maksa valtion kassaan yhtään mitään, koska pystyvät keinottelemaan omistuksillaan. Ja köyhät, jotka maksavat suurimman osan veroista, vaikka pankkitilin pohja paistaa koko ajan, eikä ns. ”kuluttamiseen” juuri ole varaa, hyvä kun välttämättömät saa hankittua.

Marxin sanoin, tässä piilee iso riski yhteiskunnallisesta kapinasta.

VAIKKA Suomalaiset ovat aina painaneet päänsä kiltisti, ja alistuneet lyötäviksi.

VAIKKA psykologinen luonteemme on tällainen.

Marxin mielipiteistä huolimatta, iso kapina ei ehkä lähdekään omasta köyhyydestä ja epämukavuudesta, vaan siitä että maahamme vyöryy muualta porukkaa, joitten halu ja tarkoitus on tulla elämään meidän, jo itsekin köyhien, kustannuksella.

Kaiken alistamisen ja lyömisen perinteisesti hyväksynyt Suomalainen ei ikuisesti jaksa hyväksyä sitä, että ulkomailta rinta rottingilla tuleva ”muka pakolainen” saa hänenkin maksamista verovaroista paljon paremman toimeentulon, kuin hänellä itsellään on. Ja hän maksaa sen.

Kapina kyllä on odotettavissa, sitä ennusti Marx myös, mutta aivan eri syistä kuin hän kuvitteli.