Mikä maksaa yli miljardi Euroa päivässä!?

Vastaus: koko EU:n yhteenlaskettu energiantuonti, joka summa kattaa peräti viidenneksen kaikesta tuonnista alueelle.

Ei silloin liene ihme, että hyvin tärkeä tavoite olisi tuontienergian kulutuksen vähentäminen…

Siihen voidaan päästä sekä vaihtamalla tuontienergiaa omista raaka-aineista tuotettuun, että kulutusta pienentämällä. Kumpaakin tapaa on syytä käyttää yhtä lailla.

Direktiivejä on pidetty järjestään idioottimaisina, Suomalainen luonne inhoaa saksalaistyylistä sääntelyä joka asiassa.

Jotkut direktiivit ovat Suomessakin nostaneet voimakkaan keskustelun, että ovat täysin järjettömiä, ja miksi tällaisia tehdään.

Energia-asioihin liittyen pohdiskelen muutamaa tunnettua kokonaisuutta, joihin liittyviä direktiivejä on pidetty järjettöminä.

Kaikissa on hyviä ja huonoja puolia, ja siksi vaikutuksia olisi hyvä pohtia tarkemmin, eikä leimata kaikkea heti älyttömäksi.

Hehkulampuista luopuminen:

Hehkulankalamppu kuluttaa 3-4 kertaa enemmän sähköä kuin vastaavasti valaiseva energiansäästölamppu. Hehkulankalampun käyttämästä energiasta muuttuu lämmöksi suuri osa. Noitten lamppujen kylmempiin vaihtaminen on tuottanut fysikaalisia ongelmia lähinnä vain matalaenergiataloissa, joissa valaistuksen tuottama lämpö on laskettu pois lämmitystarpeen suunnittelusta. Kuluttajalle lamppudirektiivi on tuottanut runsaasti harmaita hiuksia kahdella tavalla. Energiansäästölamput eivät tahdo mahtua olemassa oleviin valaisimiin, ja loisteputkitekniikkaan perustuvat lamput eivät välttämättä kestä mitään, vaikka maksavat moninverroin.

Vasta nyt led-tekniikan kehitys on lisännyt kuluttajan vaihtoehtoja, ja laskenut lamppujen hintoja. Kuluttajat siis joutuivat kustantamaan tämän nopeutetun kehityksen.

Ja vielä yksi moite, kuka on ajatellut energiansäästölamppujen mukana roskiin menevää huikeaa raskasmetallimäärää. Tavallinen kuluttaja ei todellakaan kierrätä siten kuin pitäisi, ei edes ajattele että energiansäästölamppua ei missään tapauksessa pidä roskiin laittaa.

Kodinkoneet, kylmälaitteet ja pesukoneet:

Tämä on jo hieman vanhempi asia, ei liity uusimpiin direktiiveihin. Kuitenkin, yhtenäistetty tapa esittää laitteen energiatehokkuus helpottaa kuluttajaa valitsemaan haluamansa laitteen. Laitteen tehokkuuskirjain ei kerro pelkästään ottoenergian kulutusta, vaan tunnus sisältää myös arvion jäähdytystehosta ja eristetehokkuudesta, jotka kummatkin vaikuttavat myös elintarvikkeitten säilymiseen kaapin sisällä! (kylmyyden tasainen jakautuminen kaapin sisällä)Pesukoneisiin tuli peräti kaksi kirjainta, joista toinen kertoo energiatehokkuudesta, ja toinen pesutuloksesta.

Pölynimurit:

Nimeen omaan tätä määräystä on pidetty täysin naurettavana, ja siksi ajatusta on syytä tonkia syvemmältä.

Vuosikymmenien kuluessa imureissa ei ole muuttunut mikään muu kuin ulkonäkö, kilpailtu on trendikkyydellä (jopa ergonomian kustannuksella), ja sillä, kenen valmistajan imurissa on (wattimääräisesti) tehokkain imu.

Ikävä kyllä ottoteho ei ole sama asia kuin imuteho… vaikka niin yritettiin esittää. Wattimäärien kasvun takia oli hyvä, että peli vihellettiin poikki, kun pölynimureitten teholukemat alkoivat ylittää isojenkin sähkölämmittimien tehot. Mikä oli seuraus moottoritehon rajoittamisesta? Ensimmäisen kerran vuosikymmeniin valmistajat joutuivat suorittamaan tuotekehitystä moottoreihin, ja havaittiin, että kun ei käytettykään ”helppoa tietä” (ottotehon kasvattamista), pienempitehoisesta moottorista pystytäänkin puristamaan esiin aikaisempaa parempi imuteho.

Ikävä puoli toki on, että imurien hinnat nousivat uuden tekniikan kautta keskimääräin satasella. Nyt imureissa toisaalta on pakko ilmoittaa myös todellinen imuteho, joka ilmaistaan kirjaimin erikseen matolle ja sileälle pinnalle.

Yhteenvetona voi listata huonot puolet kohonneina hintoina (ja lamppujen kohdalla jonkin aikaa kuluttajat saivat myös laaduttomia tuotteita, koska kehitys oli kesken). Hyviin puoliin taas kuuluvat kokonaisenergian kulutuksen pienentyminen (joka todellakaan ei ole niin pientä, kuin äkkiä voisi kuvitella) ja tuotteitten vertailtavuuden parantuminen mielikuvamainonnasta todellisiin mittautuloksiin.

Tuotteista puhuttaessa kuluttajalle on tehokkuuden lisäksi tärkeää myös kestävyys. Pitkään aikaan ei ole enää voinut luottaa tunnettujenkaan merkkien laatuun, koska ne valmistetaan kaukoidässä. Koska vanhan sanonnan mukaan köyhällä ei ole varaa ostaa huonoa!, tarkistan kaikesta ostamastani, että on valmistettu Euroopassa. Vaikka hinta on korkeampi, kyllä asia vain on niin, että vaikkapa saksalainen auto tai pölynimuri oletusarvoisesti kestävät kaukoidän tuotteita kauemman. Toki laatueroja on Euroopan maitten sisälläkin, mutta en puutu tähän nyt, jotta se ei häiritse bloggaukseni muun sisällön miettimistä.

Direktiivit on helppo mieltää järjettömiksi, mutta varsinkin energian ollessa kyseessä, kannattaa miettiä hetki pidempään ennenkuin tyrmää ajatuksen.

Ihmisen elämän sääntelystä liian yksityiskohtaisin määräyksin en pidä minäkään, mutta tekniikan puolella sääntely ei aina välttämättä ole pahasta. Kehumisen vastapainoksi voin toki kertoa, että energiapuolellakin direktiiviviidakkoa on tehokkaasti hyväksi myös saksalaisten tuotteitten myynnin edistämiseen. Vaikkapa pellettilämmityspuolella on luotu säädöstöä, joka suosii ainoastaan saksa/itävalta-tyyppisiä yhdistelmälaitteita, pyrkien estämään kaiken kuluttajalle edullisemman kaluston myynnin.

Energia-asiat ovat monimutkaisia, ja niitä kannattaa aina pohtia syvällisemmin. Ikävä kyllä vihreän liikkeen kannattajat ovat pääosin kaupungeissa kerrostalossa asuvia, joilla ei ole mitään omaa kokemusta lämmittämisestä eikä energiantuotannosta. Sähkö tulee seinästä ja lämpö patterista, noilla tiedoilla ei energiapolitiikkaa luoda, ei kansallisesti eikä EU-tasolla.