Koronarokotukset takkuilevat Suomessa ja koko Euroopan Unionissa. Hyväksyttyjen rokotteiden valmistajien tuotantovaikeuksien johdosta rokotustahti on tuskallisen hidas ja osa jäsenvaltioista on pahasti turhautunut EU:n onnettomaan toimintaan.

Lisää lunta tuli tupaan viime viikolla, kun rokotukset Astra Zenecan rokotteella keskeytettiin Tanskassa, Norjassa ja Islannissa mahdollisen veritulppariskin takia.

Pienessä ajassa EU-jäsenmaa toisensa jälkeen on ilmoittanut aloittavansa rokoteyhteistyötä Venäjän, Kiinan ja Israelin kanssa. Kansallisia ratkaisuja ovat tähän mennessä tehneet ainakin Unkari, Puola, Tshekki, Slovakia, Itävalta, Tanska ja Italia. Viimeisimpänä Espanja on ilmaissut olevansa kiinnostunut venäläisrokote Sputnik V:n tuotannon käynnistämisestä.

Lääkärilehti kirjoitti helmikuussa, että ”Sputnik-rokote suojaa koronatartunnalta tiedelehti Lancetissa julkaistun artikkelin mukaan 91,6-prosenttisesti. Yli 60–vuotiailla teho oli vielä parempi, 91,8 prosenttia. Vakavia koronatapauksia ei ollut rokotettujen joukossa lainkaan, kun ensimmäisestä annoksesta oli kulunut 21 päivää.”

Suomi ei ole tehnyt elettäkään kansallisten rokoteratkaisujen etsimiseksi, vaan se nojaa mallioppilaana EU:n yskähtelevään yhteishankintaan. Muuntovirusten vallatessa alaa, koronan pelätään olevan riesanamme vielä vuosia. Aikaa ei ole hukattavaksi. Rokotekattavuus tulee saada nopeasti kuntoon.

Suomen laiminlyötyä oman rokotekehityksen, se ei ole enää vaihtoehto. Sen sijaan venäläisrokotteen hankinta tai tuotannon käynnistäminen Suomessa Italian tapaan olisi todellinen mahdollisuus hyödyntää perinteikästä idänsuhteiden osaamista.

Kylmän sodan aikana Suomi ylläpiti hyviä suhteita Neuvostoliittoon. Se ei kuitenkaan estänyt ylläpitämästä hyviä suhteita myös Yhdysvaltoihin ja Länsi-Eurooppaan. Nykyinen Suomen ulkopolitiikka on täydellistä alistumista. Suomi heikentää suhteitaan Venäjään ja Kiinaan miellyttääkseen Yhdysvaltoja.

Mitä mieltä on puolustaa etujaan uhraamalla omat etunsa liittolaiseksi koetun tahon hyväksi? Onko Suomen ulkopolitiikan yksipuolisuus esimerkki Tukholman syndroomasta, jossa mielessä kuviteltu hyväntahtoinen liittolainen onkin todellisuudessa alistaja?

Rokotekysymys osoittaa karulla tavalla sen, millainen isänmaan etu suomalaiseen yhteiskuntaan lietsottu Venäjä-vastainen ilmapiiri on, kun Suomi välttelee hyväksi todetun rokotteen hankkimista ja akuutin kansanterveydellisen kriisin ratkaisua.

Sputnik V:stä ei uskalleta puhua, koska kourallinen äänekkäitä ja vaikutusvaltaisia turvallisuuspolitiikan ”asiantuntijoita” odottaa kieli pitkällä tilaisuuttaan päästä lyömään putinisti-leimaa.

Näyttääkin siltä, että edellä mainituista syistä Suomen korkein johto ei uskalla koskea kuumaan rokotekysymykseen, vaan asialle on vaivihkaa lähetetty jo valmiiksi leimattu ex-presidentti Tarja Halonen.

Jos Halonen junailee meille rokotteita, kun muut eivät uskalla, se on hänen uransa kruunu ja suurin valtiomiestekonsa.