Suomesta tuli 1.1.1999 keskiyöllä aikaeron ansiosta ensimmäinen maa, joka otti yhteisvaluutta euron käyttöön. Päätökset euroon liittymisestä tehtiin perustuslakia rikkoen, ilman lakiesitystä ja ilman kansanäänestystä, vain tiedonantomenettelyä käyttäen.

Perustuslakiin oli EMU:n kolmanteen vaiheeseen liityttäessä vielä yksiselitteisesti kirjattu, että Suomen rahayksikkö on markka. Liittymispäätöstä ei olisi koskaan pitänyt voida tehdä ilman perustuslain muuttamiseen tarvittavaa eduskunnan määräenemmistöä. Tiedonantomenettely ei ollut eduskunnan edellyttämä erillinen päätös. Tiedonantomenettelyssä äänestetään muutenkin ensisijaisesti hallituksen luottamuksesta eikä asiasisällöstä.

Suomalaiset eurokriitikot ovat vuosikausia varoitelleet Suomea eurojäsenyyden vaaroista. Esimerkiksi entinen Ålandsbankenin johtaja ja talousasiantuntija Stefan Törnqvist on kiteyttänyt euroalueen ongelman seuraavasti:

”Euroalueen ongelma on pohjimmiltaan se, että euron kurssi on sama kaikille. Kriisimaat tarvitsisivat devalvaation ja Saksa revalvaation. Kunnes tämä ero kilpailukyvyssä on kurottu umpeen, euroaluetta ei voi pitää markkinaehtoisesti vakaana. Paluu markkinaehtoisuuteen tapahtuu vakauttamalla nykytila poliittisin toimin, tai sitten syntyy jossakin vaiheessa uusi nykytila, joka on markkinaehtoinen.”

Vakauttamista poliittisin toimin ovat erilaiset tukipaketit, joilla euro on pidetty pystyssä ja joita EU:ssa on joka kerta väitetty ainutkertaisiksi järjestelyiksi. Ainutkertaisia olivat Kreikan ensimmäinen tukipaketti, Irlannin ja Portugalin tukipaketit, Kreikan toinen paketti, Espanjan pankkipaketti ja Kyproksen tukipaketti. EU:n omia sääntöjä ja perussopimuksia on rikottu pitkin matkaa.

Nyt EU:ssa ollaan – federalisteille taivaan lahjana pudonneen koronakriisin varjolla – luomassa sen seitsemättä ainutkertaista tukipakettia, jota tällä kertaa markkinoidaan elpymisrahastona. Törnqvist kertoo markkinoiden tyynien reaktioiden pakettiin kielivän siitä, ettei markkinoilla pidetä tätäkään tukipakettia yhtään sen enempää poikkeusluontoisena kuin aiempiakaan. Markkinat ymmärtävät sen, mitä kansalaiset ja poliitikot eivät: Euroalue ei ole optimaalinen valuutta-alue ilman liittovaltiorakenteita. Euro ei pysy pystyssä ilman tukea.

Keskustelua euron epäonnistumisesta valuuttana on onnistuttu välttelemään sillä, että elpymispaketti on kytketty monivuotiseen rahoituskehykseen ja mukana olisivat tällä tietoa myös euron ulkopuolella olevat maat. Euron ulkopuolisista EU:n nettomaksajista Ruotsi on ostettu mukaan reilun miljardin euron alennuksella maan EU-jäsenmaksuihin. Alennukset kuittaavat sen nettomaksuosuuden elpymisrahastosta. Muut paketissa todennäköisesti mukana olevat euron ulkopuoliset maat ovat olleet EU:sta eniten hyötyviä nettosaajia kaiken aikaa.

Saksan valtiovarainministeri Olaf Scholtz totesi viime vuonna, että elpymisrahaston myötä on tulossa EU:n suurin uudistus euron käyttöönoton jälkeen. Suomen perustuslakivaliokunta on nyt kovan paikan edessä, kun se antaa pian lausuntonsa siitä, rikotaanko jälleen kerran Suomen perustuslakia EU-yhteyksissä vai viedäänkö elpymisrahastopäätökset kerrankin asiaan kuuluvalla tavalla läpi perustuslain säätämisjärjestyksessä.

Mikäli näin ei tehdä, Suomessa on turha puhua oikeusvaltioperiaatteista yhtään mitään. Valtion vahvimmaksi laiksi tarkoitettu perustuslaki on pelkkiä tahroja paperilla, jos sitä ei tarvitse noudattaa, sen noudattamista ei valvo kukaan eikä sen rikkomisesta joudu vastuuseen. Oikeusvaltioperiaatteen noudattamisen näkökulmasta päätöksenteko EU-asioissa on Suomen heikoin lenkki.