Viimeisimmät Pisa-tutkimuksen tulokset osoittavat valitettavan selkeästi, mitä voi tapahtua, kun voi ja saa puuhastella toisten varoilla ilman vastuuta.

Suomen nuorten lukutaito ja lukemisen ymmärrys ja laskutaito ovat romahtaneet, toisin sanoen peruskoulun voi tänä päivänä läpäistä ilman lukutaitoa ja laskennan osaamista. Oppimistulosten laskiessa lasten ja nuorten mielenterveysongelmat ovat lisääntyneet.

Kuka tästä tilanteesta on vastuussa – ei opetushallitus, ei opetus-ja kulttuuriministeriö, ei projekteihin osallistuneet henkilöt, ei konsultit, ei kasvun ja oppimisen toimialajohtajat ja muut toimihenkilöt ja virkamiehet, eikä tietenkään päätöksentekijät lautakunnista, valtuustoissa, eduskunnassa. Ei siis kukaan, mutta silti tiedolla johtamista, digiloikkaa, projekteja, avokouluja ja avoluokkia ja avoryhmiä jatketaan jopa niin, että nämä toiminnot ulotetaan jo esiopetukseen. Mihin tutkimuksiin nämä päätökset perustuvat?

Yksi syy oppimistulosten laskuun on mielestäni se, että oppimisesta ja varhaiskasvatuksesta on tehty liian tieteellistä ja projektikeskeistä. Kuulimme tarkastuslautakunnassa Porvoon varhaiskasvatuksen eri viranhaltijoiden selostusta vuosia kestäneistä projekteista ja uudistuksista (raportointi ja byrokratia lisääntynyt). Kysyin esitysten jälkeen: ”onko nämä toimet parantaneet asioita asiakkaan eli lasten näkökulmasta”. Seurasi pitkä hiljaisuus, jonka jälkeen kuulimme vastauksen: ” en osaa sanoa ”. Tämä on mielestäni hyvä esimerkki siitä, että puuhastelun sijaan keskityttäisiin perusasioihin. Nyt tarvitaan siis selkeä suunnanmuutos kasvun-ja oppimisen toimialalle. Pidetään opettaminen ja oppiminen yksinkertaisena, kuullaan koulujen henkilöstöä ja suodaan oppilaille rauhallinen ja turvallinen oppimisympäristö, niin kyllä oppimistulokset siitä paranevat, kun vielä asetetaan lapsille selkeät rajat ja vaaditaan parempia oppimistuloksia.