Keskusta lupaa 200 000 uutta työpaikkaa myymällä valtion hyvin tuottavaa omaisuutta. Rahat käytettäisiin miljardiluokan kasvurahastoon. Tämä on täyttä populismia ja Sipilä tietää sen itsekin.

Yritysrahoitus toimii Suomessa jo nyt niin, että kaikki hyvät hankkeet saavat rahoituksen. Huonoja ja kannattamattomia hankkeita ei pidäkään rahoittaa. Kaatamalla vain rahaa markkinoille ei saada hyviä hankkeita. Vain hyviin hankkeisiin syntyy pysyviä työpaikkoja.

Suomessa yritysrahoitus on kulkenut suurelta osin pankkien kautta. Pankkirahoituksen ohella yrityksille on tarjolla oman pääoman ehtoista rahoitusta. Pääomasijoittajat, businessenkelit jne.. Tämän tyyppinen rahoitus on ollut kasvussa viime aikoina. Pääomasijoittajat tuovat yritykseen rahan lisäksi osaamisen ja kansainvälistymisen tullessaan. Tämän toimivan yritysrahoituskentän Sipilä tuhoaisi kaatamalla siihen miljarditolkulla yhteiskunnan rahaa. Se olisi kuin ruohokenttää lannoitettaisiin metrin paksuisella lantakerroksella. Ruoho tukehtuu.

Sipilä myisi siis valtion omistaman Solidium Oy:n hallussa olevia Sammon ja Telia-Soneran osakkeita. Solidiumin sijoitukset tuottavat neljä kertaa enemmän kuin maksamme valtion velan korkoa. Tätä sijoitusomaisuutta ei kannata myydä, jos siitä saatua rahaa ei saada vähintään yhtä tuottavaan toimintaan. Sipilän ehdotuksessa sitä ei saada. Sillä kuitenkin tuhottaisiin yksityiset pääomasijoitusmarkkinat, jotka perustuvat rahan lisäksi osaamisen viemiseen yritykseen ja kansainvälistymiseen.

Sipilä aikoo saada 200 000 uutta työpaikkaa startup- yrityksiin, niin kuin hän on eduskunnassa ilmaissut. Lasketaanpa hieman. Jos jokaiseen yritykseen syntyisi kolme työpaikkaa, tarkoittaisi se n. 70 000 uutta startup-yritystä. Kun otetaan huomioon, että tilastollisesti startup-yrityksistä jää henkiin 5%, niin uusia yrityksiä tarvitaan 1,4 miljoonaa kappaletta. Ei kovin realistista.

Jos Sipilällä ei ole parempaa esittää uusien työpaikkojen luomiseksi, olisi vähintäänkin kohtuullista, että hän tekisi edes realistisia esityksiä nykyisten työpaikkojen säilyttämiseksi.

200 000 uutta pysyvää työpaikkaa voi syntyä ja nykyiset säilyttää vain viennin kilpailukyvyn palauttamisella työn yksikkökustannusten laskulla ja tuonnin korvaamisella kotimaisella tuotannolla sekä purkamalla yritystoiminnasta kasvun pullonkaulat.

Vientiteollisuutemme ongelmia on selitetty maailman markkinoilla ja teollisuutemme rakennemuutoksella. Suurin syy kuitenkin on se, ettei vientiteollisuutemme ole kilpailukykyinen kilpailijoihinsa nähden. Kuuluessamme euroalueeseen kilpailukykymme  palauttamiseksi on käytettävissä vain sisäinen devalvaatio, jonka olennaisena osana on palkkojen leikkaaminen tai vähintään niiden jäädyttäminen. Ammattiyhdistysliike on torjunut tiukasti tämän suuntaiset EK: n ehdotukset, joten voidaan todeta ettemme pysty kilpailukykyämme euroalueessa juurikaan kohentamaan. Edessä on vuosia kestävä näivettymisen tie, jollemme ryhdy toimenpiteisiin oman valuutan käyttöön ottamiseksi.

Tuontia tulisi korvata kotimaisella tuotannolla. Tuomme mm. energiaa n. 8 miljardilla enemmän kuin viemme. Korvaamalla öljyä, hiiltä ja sähköä kotimaisilla raaka-aineilla loisimme merkittävän määrän työpaikkoja Suomeen hajautetusti. Tämä on vain poliittisesta tahdosta kiinni.

Yritystoiminnan edellytyksiä on ihan oikeasti viimeistään nyt ryhdyttävä parantamaan. Turhaa byrokratiaa ja sääntelyä on vähennettävä. Puhetta on paljon, mutta tekoja vähän.

Yrityksillämme on selkeästi kolme kasvun pullonkaulaa. Aluksi ensimmäisen työntekijän palkkaaminen, toiseksi kasvuhaluttomuus ylittää 20 työntekijän raja ja kolmanneksi listautuminen.

Ensimmäisen työntekijän palkkaamisen problematiikkaa ei ratkaise mitkään santsi-kortit, palkkatuet tai koeajan pidennykset. Kysymys on mikrotasolla toisesta ihmisestä vastuun otto ja sitoutuminen siihen oman toimeentulon uhalla. Jos haluamme poistaa kynnyksen ensimmäisen työntekijän palkkaamisesta, on mikroyrityksissä poistettava irtisanomissuoja kokonaan ja työehtosopimuksien yleissitovuus harkittava poistettavaksi. Vain näin saamme luotua kymmeniä tuhansia uusia työpaikkoja yrityksiin, joissa nyt huhkii vain yrittäjä itse.

Noin kahdenkymmenen työntekijän yrityksiä on julkisuudessa syytetty kasvuhaluttomuudesta. Syy ei ole niinkään haluttomuudesta kasvaa kuin siitä, että Yt-lain soveltamisraja on 20 työntekijää. Tuota rajaa olisi merkittävästi nostettava kasvukynnyksen poistamiseksi.

Listautumiseen taas liittyy merkittävä hallinnollisen taakan kasvu. First North kauppapaikka kuitenkin laskee tätä kynnystä.

Uskon, että toteuttamalla edellä mainitut toimet saamme taloutemme kuntoon ilman kreikkalaistyylistä kansan kurittamista. Palautetaan teollisuuden kilpailukyky siirtymällä omaan valuuttaan, korvataan tuontia omalla tuotannolla ja poistetaan yritysten kasvun kynnykset. Siinä ovat oikeat lääkkeet talouskurimukseemme.