90-luvun velallisten velkavankeus pitäisi jo päättää. Tähän olis ollut mahdollisuus viime marraskuussa yksityishenkilön velkajärjestelylain käsittelyn yhteydessä. Ainoastaan perussuomalaiset olisivat lakivaliokunnassa vapauttaneet 90-luvun velalliset kauan kärsitystä velkavankeudestaan. 

Velkaantuminen tapahtui myös silloisen valtiovallan toimista. Silloinen rahapolitiikka oli omiaan luomaan ja vaikuttamaan kansalaisten ja nimenomaan pk-yrittäjien velkaantumiseen. Silloisten rahamarkkinoiden vapauttaminen ilman hillitsemistoimenpiteitä johti valuuttalainojen ylitarjontaan. Lainoja tarjottiin bullet-lainoina ja usein ilman riittävää vakuutta. Yksinomaan silloisen hallituksen devalvaatiopäätöksellä valuuttalainojen pääoma kasvoi yhdessä yössä liki puolella. Tämä aiheutti edelleen vakuusvajetta ja rajun yritysten konkurssiaallon. Tuolloin 1990-luvulla velkaantuneet taistelevat vieläkin, kahdenkymmenen vuoden jälkeen, velkojensa kanssa. Yhteiskunta on menettänyt paljon näiden yrittäjien eristämisellä yhteiskunnasta. On myös huomioitava, että iso osa on takausvelallisia. 

Pelkät puheet ja anteeksipyynnöt eivät auta, vaan tarvitaan oikeita tekoja. Moni 90-luvun velallinen on kokenut räikeitä oikeusturvaongelmia. Velan oikeaa määrää ei ole todettu oikeudessa, ja panttien tilitykset ovat tekemättä edelleen. Anteeksipyyntö kuulostaa näiden oikeusturvarikkomusten kuittaamiselta. Niin ei voi olla, vaan vääryydet on oikaistava.