Tuohon ei ole juuri lisättävää. Tänä päivänä ei tunnuta ymmärrettävän, mikä on suoran auringonsäteilyn vaikutus ja säteilyalustan varauskyky. Mm. metsäinen alusta on huomattavsti viileämpi, kuin esim. Saharan hiekkamaat. Fotosynteesi mm. leikkaa säteilystä osansa puustoalueella. Paitsi hiilidioksidi on reilusti ilmaa raskaampaa, sen osapaine vähenee korkeuden kasvaessa, eikä säteily todellisuudessa ole sitä ”siksakkia”, millä hiilidioksidin vaikutuksia koetetaan todistella. Sateet tuo hiilidioksidin alas luonnollisella tavalla, ”pehmyttä” sadevettä, vertaa kaivoveteen. Sadevesi onkin parasta kasteluvettä, luonnon itsensä kehittämä systeemi. Niille, jotka eivät ole tutustuneet ilmakehän keskimääräiseen kiertoliikkeeseen, kannattaa tutustua asiaan. Siinä piilee ”pieniä” yksityiskohtia, niksejä, joilla vihermeteorologit pyrkivät osoittamaan ilmaston lämpenemistä, mm. karttaesitystekniikoilla.

Päiväntasaajaa ympäröivät Hadleynsolut ovat tilavuudeltaan suurempi, kuin Ferrelin- ja polaarisolut yhteensä. Tuosta johtuu pysyvät korkeapaineet, ja vähäsateiset ilmastot alueella. Polaari- ja Ferrelinsolut aiheuttavat kuumat juuri tällä hetkellä Raskaan ja mm. Espanjaan, johon virtaa aivan luonnon perusilmakehänkerron tuoma Saharan lämmöt. Kyse ei siis ole hiilidioksidista, jonka taso ei poikkea maapallon muista osista käytännössä ollenkaan. Edelleen päivätasaajan saama suora säteily johtuu maapallon magneettikentän jyrkästä heikkenemisestä. Hiilidioksidipitoisuuden kasvu voisi viilentää ilmastoa, mutta kesäisin keskiset valtameret ovat jättimäisiä hiilinieluja leväkasvun ja varsinkin pohjoisten merien talven jälkeisen ajan vesien lämpenemisestä johtuvan hiilenkulutuksen takia. Kaiken kaikkiaan ilmasto viilenisi korkeammalla hiilidioksidipitoisuudella, päin vastoin, kuin nyt arvaillaan. Erityisesti ravinteikkaat rantakaupunkien meriedustat ovat jättimäisiä hiilinieluja.

Oikeastaan jääkauden jälkeisen ajan lämpötilojen nousu, myös pienijääkausi, aiheuttaa sekä hiilinieluja, että hiilidioksidia tuottavia mikrobeja, jotka nostavat myös metaanin tasoa. Maaperän lämmönnousu kiihdyttää mikrobitoimintaa rajusti. Kaikki maaperään kertyvä lahoaines tai karike kulkeutuu biljoonien mikrobien ruoansulatuksen kautta, ja jokainen mikrobi tuottaa sekä hiilidioksidia, että metaania. Valtamerien mikrobit tuottavat metaania jokivalumien kautta ja meren ekosysteemissä syntyvien hiilihydraattien sulatuksessa, ja josta syntyy niitä syvänmerenpohjan metaaniklatraatteja. Tuossa ratkaisevaa on syvyyden paine ja melko vakio kylmä merenpohjassa. Esim. Siperian mannerjalustan syvyys, joka on keskimäärin noin 140 metriä, ei riitä sitomaan mikrobien tuottamaa metaania, juuri merialueen mataluuden vuoksi. Siperian mannerjalusta yltää noin 1500 km rannikosta, ja on jokien tuomaa eroosiomateriaa. Tuo on vain yksi esimerkki siitä, miten meriallas täyttyy. jatkuu

Merenpinnan nousulle on monta syytä, muitakin kuin jäätiköiden sulaminen. Näitä on juuri eroosio, ja esim. isostasia, mutta myös mannerlaattojen liikkeet voivat olla muuttavia tekijöitä, mitattaessa absoluuttisia etäisyyksiä maapallon keskipisteestä. Malediivit ovat atolleja, muinaisten tulivuorten rinteille kasvaneiden korallien jäännöksiä, ja muinaisten tulivuorten romahtaneiden kalderoiden merenpinnan muistomerkkejä, joka vajoaa monista eri syistä. Mm. New Yorkin edustalla merenpohja laskee, eli absoluuttinen mitta maan keskipisteestä lyhenee useita mm/vuosi (noin 5). Näistä merenpohjan laskuista ja nousuista on olemassa karttoja. Meriveden lämpöiloista on turha puhua, jos ei määritellä paikkaa. Tyynenmeren pohjassa on laskematon määrä kuumia purkauksia tulivuorialueilla. Maapallo on päältä nätti ja rauhallinen, mutta sisältä helvetti. Yksikään ihminen maapallolla ei vielä tiedä tarkalleen, miten ennustaa maan kuumapurkauksia, kuten ei auringonkaan toimintaa.

Viimeisin Yellowstonen jättipurkaus tapahtui noin 640 tuhatta vuotta sitten, ja pienempiä sen jälkeen, mm. 13 000 vuotta sitten. Tuossa jättipurkauksessa 640 th vuotta sitten vulkaanista ainesta purkautui noin 2500 kuutiokilometriä. Viime jääkauden lopusta noin 13 th vuotta sitten Kanadan maaperä on kohonnut noin 1 697 393 kuutiokilometriä, joten jännitteitä on syntynyt. Johtuuko tuo maapallon ytimen epäsymmetrisyydestä ja sen asennon muutoksesta jne., mitä on odotettavissa. Joka tapauksessa noin 2500 kuutiokilometrin tilavuus on pieni muutos kokonaistilavuuteen verrattuna, mutta mikäli tuo jättiläinen purkautuu historiansa vertaisen pölläyksen, syystä tai toisesta, se merkitsee miljoonien ihmisten tuhoa, ja valtavaa ruokapulaa. On täysin luonnollista, että maapallon ytimen muoto myötäilee ylempiä vaippoja, ja asennon muutos aiheuttaa kuoressa repeämiä, jotka ovat kuin vanhojen haavojen aukeamisia. Kaikki tuo johtuu prekessioliikkeestä, eli maapallon hyrräliikkeestä.