Rasismi on mielenkiintoinen käsite. Yrittämättä millään tavoin sisäistää sanan merkitystä, eräät heittävät sitä kuin paskakasaa epämieluisia totuuksia laukovien ihmisten silmille. Näen kuitenkin rasismin hieman toisenlaisena kuin miten sitä yleisesti mielletään. Rasismi syntyy teoista eikä puheista ja teot ratkaisevat.

Wikipedian määritelmä sanalle rasismi alkaa sanoilla: ”Rasismi on oppi tai ideologia, jonka mukaan etniset erot ihmisryhmien välillä oikeuttavat ryhmien välisen epätasa-arvon”

Euroopan ”suvakit” ovat lähtökohtaisesti sitä mieltä, että tänne tunkeutuvat elintasopakolaiset ovat vähemmän älykkäitä ja huonompia ihmisinä kuin me kantaväestöön kuuluvat, ja heitä täytyy auttaa kun eivät yksinkertaisina ja tyhminä muuten pärjää. Kotiin jääville on lähetettävä kehitysapua, koska ilman sitä eivät pärjää edes omassa maailmassa – niin kuin koko läntien maailma aikoinaan on joutunut tekemään.

Jos maahantunkeutujat olisivat ihmisinä tasa-arvoisia eurooppalaisten kanssa, niin silloin he pärjäisivät siinä kun suomalaiset siirtolaiset aikoinaan pärjäsivät Ruotsissa, Australiassa, Kanadassa ja Yhdysvalloissa. Heitä kuten muitakaan eurooppalaisia ei tarvinnut avustaa, opettaa kieliä, tukea tai kotouttaa. He käärivät hihansa ylös, ryhtyivät töihin ja oppivat maan kielen. Elleivät oppineet maan tavoille, heidät passitettiin maitojunassa kotiin.

Rasismi poistuu heti, kun kaikkia kansalaisia käsitellään samalla tavalla ja jokainen kantaa oman vastuunsa hyvinvoinnista.