Törmäsin brittiläisen tutkijan Emil O. W. Kirkegaardin tutkimukseen, jossa hän monen muun tutkijan tavoin on tullut siihen johtopäätökseen, että ihmiset politiikan vasemmalla laidalla potevat psyykkisiä sairauksia merkittävästi enemmän kuin politiikan oikealla laidalla. Sivustolla Psychology today eräs kirjoittaja antaa ymmärtää, että politiikan oikealla laidalla kulkevat hyötyvät mielenterveysmielessä siitä, että osaavat ottaa vastuuta itsestään. Ikään kuin vastuun ottaminen olisi henkisen terveyden avain ja se olisi oikeistolle tyypillistä.

Olen kuitenkin halukas menemään piirun verran pidemmälle. Konservatiivi eroaa vasemmistopopulistista siinä, että hän seisoo jalat maassa, laskee ja pohtii kun taas vasemmistopopulisti juoksee koiran tavoin hajujen perässä.

Olen vuosikymmenten ajan kirjoittanut satoja ellei tuhansia blogeja, joissa useimmissa pyrin analysoimaan ilmiöitä ja tapahtumia sen tiedon pohjalta, joka löytyy tieteestä ja johon päädyn syy-seuraus-ajattelulla (kausaliteetti). Monesti olen oikeassa ja joskus väärässä.

Erityisen mielenkiintoisia ovat kommentoijat ja heistä on helposti löydettävissä kolme ryhmää: asiaa hyväksyneet, asiaa vastustaneet ja aggressiiviset. Normaaliin sivistyneeseen keskusteluun kuuluu väittely ja asiallinen argumentointi niin puolesta kuin vastaan. Pidän asiallista kritiikkiä rakentavana, koska se kehittää myös omia näkemyksiäni.

Aivan oman ryhmänsä muodostavat kaikki ne, jotka nimimerkin takaa huutelevat ”per..een persu”, ”työnnä pääsi Putinin ahteriin”, jne. Kommenttien sisällöstä päätellen he ovat kotoisin tuolta vasemmalta laidalta, jossa hyvin usein on tapana reagoida tunteilla. Hyväksyn toki tällaisenkin kommentoinnin, mutta kommentin kirjoittajan tulee muistaa, että tuollainen kommentti kertoo vain ja ainoastaan totuuden hänestä itsestään ja hänen kyvyistään.

Erityisen hyvin poliittinen jako näkyi Uuden Suomen blogissa, jossa jokaisen on esiinnyttävä omalla nimellään ja kirjoittaja on omassa profiilissaan kertonut poliittisesta sitoumuksestaan. Tämä ei julkisuudesta huolimatta ole estänyt vihervasemmistoon lukeutuvia kerta toisensa jälkeen alittamasta tuon sivistyksen alimman tason.

Kaikkiaan näyttää siltä, että radikalisoituminen politiikan vasemmalla laidalla lisääntyy samaa vauhtia kuin sivistystaso laskee ja mielenterveysongelmat lisääntyvät. Yhteiskunnassamme yhä useampi päätös nojaa tunteisiin ja fanatismiin. Ilmastonmuutos, Trump, Putin, Venäjä, EU, maahanmuuttajat ja luonto ovat kaikki osa sitä tunneohjattua politikkaa, jota vastaan ei järjellä ja tieteellä saa argumentoida.

Meille on kerrottu, että lopulta on vain yksi totuus jota meidän tulee seurata ja sen totuusarvon määrittelee valtamediamme. Suurimmat hyötyjät ovat lopulta psykiatrit ja lääketeollisuus.