Biodiversiteetti eli biologinen monimuotoisuus tarkoittaa elollisen luonnon monimuotoisuutta. Yleinen biodiversiteetin mittari on lajirunsaus eli alueen lajien lukumäärä. Lajiston monimuotoisuuden mittaamiseen kehitetyt erilaiset diversiteetti-indeksit painottavat yleensä lajien lukumäärän lisäksi myös lajien populaatiokoon tasaisuutta: suurin monimuotoisuus saadaan silloin kun lajit ovat yhtä runsaita.

Tällainen käsitys voi syntyä vain siellä, missä tietämys luonnosta on vähimmillään ja erilaiset uskomukset voimakkaimpia.

Ihminen (homo) on ollut osa luonnon monimuotoisuutta arviolta 1,5 – 2,5 miljoonaa vuotta ja nykyihminen (homo sapiens) on tassutellut täällä arviolta 300.000 vuotta.

Nyt cityvihreät ovat liikkeellä suojeluideologiansa kanssa unohtaen tyystin, että se todennäköisesti johtaa täysin vastakkaiseen lopputulokseen. He haluavat cityvihreän uskonnollisella työkalupakilla naulata horisonttiin unelmiensa luonnon, joka on pysyvä ja muuttumaton aina ja iankaikkisesti. Siis ensin luonnon on muututtava heidän halunsa mukaisesti ja sitten se on jäädytettävä.

Edesmennyt tutkija professori Valerius Geist kirjoitti pienen nasevan artikkelin aiheesta ”predator pit”, eli miten käy, kun yltiöpäinen suojelu iskee luontoon. Samasta aiheesta ovat monet muut olleet huolestuneita jo vuosikymmenten ajan.

Mistä on siis kysymys?

Eläinpopulaatio kasvaa, kun olosuhteet ovat suotuisat. Suotuisia ne ovat, kun ravintoa on riittävästi ja petoja vähän. Kennelin omistaja tietää, että pentutuotantoon voidaan vaikuttaa ravinnolla – näin myös luonnossa.

Neuvostoliiton romahtaessa 1990-luvun alussa maan hirvikanta salli noin 50 000 hirven vuotuisen metsästyksen. Samaan aikaan maassa elävää susikantaa onnistuttiin vähentämän noin 30 000 suteen. Kun sosialistinen järjestelmä kaatui, susikanta kaksinkertaistui sitä seuranneessa kaaoksessa, ja seurasi hirvikantojen täydellinen romahtaminen. Aiempi 50 000 hirven vuosikiintiö romahti 16 000 hirveen alueella, joka oli 2 300 000 000 hehtaaria.

Kun nämä lukemat suhteutetaan suomalaisiin olosuhteisiin, puhutaan hirvitiheydestä, joka on 0,006 hirveä / 1000 ha. Suomen olosuhteissa tämä tarkoittaisi noin 203 hirveä. Jokainenhan tietää, että Suomessa hirvitiheys muualla kuin susialueilla on tätä kirjoitettaessa yli 2 yksilöä 1000 ha kohti.

Erityisesti Kazakstanin alue kärsi susikannan voimakkaasta kasvusta ja maan runsaat hirvi- ja peurakannat romahtivat 2000-luvulla täysin. Kun saaliseläimet olivat poissa, hävisivät myös sudet ja lopuksi maan metsät tyhjenivät kokonaan eläimistä.

Oli syntynyt ”kauhun tasapaino” eli ”predator pit”, jossa sudet käytännössä estivät muiden eläinlajien lisääntymisen. Suomessa tästä on hyviä esimerkkejä Sotkamon alueelta, jossa vaivalla palautettu metsäpeurakanta on romahtanut petojen paineen alla. Perholaiset yrittivät estää Keski-Suomen metsäpeurakannan romahtamista tunnetuin seurauksin.

Vuosien 1835 – 1876 Yellowstonen aluetta tutki lähes 50 tieteellisiä retkikuntia. He raportoivat nähneensä bisoneita vain kolme kertaa, hirviä keskimäärin yksi jokaista 18 päivän tutkimusjaksoa kohti ja vain yksi retkikunta ilmoitti nähneensä suden. Yellowstonen nykytilanne johtuu ihmisesti, ei siis luonnon omasta toiminnasta. Yellowstonen suojelualueen aulkopuolelle levinnyt susikanta on romahduttanut sorkkaeläinkannat murto-osiin entisestään ja kohta menehtyvät myös sudet.

Sama ilmiö tunnetaan Serengetin puistosta, joka oli pinta-alaan nähden jotakuinkin tyhjä ja aluetta hallitsi masai-heimot. 1800-luvulla Ison Britannian aatelisto halusi itselleen ”elämys- ja metsästysalueen”. Häätivät masait alueelta ja tekivät siitä suojelualueen itselleen. Se pysyy tällaisena vain ihmisen valvonnassa.

Ongelma ei koske pelkästään suurpetoja vaan myös esimerkiksi petolintuja. Tänä kesänä taloni yläpuolella liiteli samanaikaisesti enimmillään neljä tuulihaukkaa ja toisena päivänä kaksi kanahaukkaa. Vuosittain pihaltani löytyy tyynyn verran untuvia, kun petolinnut verottavat pikkulintukantoja. Toissa päivänä kanahaukka naposteli pellollani nuorta jänistä kaikessa rauhassa. Saaristomerellä merikotkakanta kasvaa rajusti, kun merimetsoja riittää popsittavaksi .. vaan kuinka kauan.

Kaikki tämä voi jatkua niin kauan, kun petokannat voivat vapaasti lisääntyä ja niille riittää saaliseläimiä. Kun saaliseläimet loppuvat, toteutuu cityvihreiden unelmaluonto Kazakstanin riistahallinnon johtajan Nicolai S. Paschinski sanoin 23.2.2001 Moskovassa:

”Oletteko todellakin sitä mieltä, että luonnon monimuotoisuus syntyy tyhjistä metsistä?”.

Lue lisää kirjastani ”Suden pohjola”, vapaasti ladattavissa tästä.