Perussuomalaisten kiusaamisen ehkäisyohjelma
MOT:n kiusaamisartikkeli (8.1.) kirvoitti laajan keskustelun koulukiusaamisesta sekä mediassa että somessa. Perussuomalaiset tarjoaa Koulutuspoliittisessa ohjelmassaan eväitä kiusaamisen ehkäisyyn. Kannattaa lukea Koulutuspoliittinen ohjelma kokonaisuudessaan.
Listaan alle ehdotuksiamme koulukiusaamisen ehkäisyyn. Kommentoin alle jokaista kohtaa.
1. Pääasiallinen kasvatusvastuu on vanhemmilla
Lasten kasvatuksessa kodin merkitys on suuri. Koulun pääasiallinen tehtävä on opettaa lapsia, sivistää heitä. Koulu kyllä kantaa kortensa kekoon lasten kasvatuksessa, pääasiassa lapset kasvatetaan yhteisöllisyyteen. Lasten on opittava tulemaan toimeen toistensa kanssa.
Koulu pystyy jossain määrin korjaaviin toimiin, jos lapsella on ongelmia käytöksessään tai ei pärjää muiden lasten kanssa, mutta silloin koululle ja opettajille on eväitä tai resursseja, joita listaan alle.
2. Pienemmät luokka- ja ryhmäkoot
Tavoitteemme on, että peruskoulussa luokilla 1-4 olisi maksimissaan 18 oppilasta ja luokilla 4-9 24 oppilasta. Selvää on, kun luokka ei ole valtaisa, opettajalla on aikaa kaikille lapsille.
Inkluusio eli erityisoppilaan sijoittaminen normiluokkaan ei kaikilta lapsilta onnistu. Oppilaalla voi olla niin suuria oppimis- tai tarkkaavaisuusvaikeuksia, että silloin tarvitaan pienluokkaa ja osaavan erityisopettajan jatkuvaa tukea. Joillain oppilailla voi olla myös käyttäytymishäiriöitä, pienluokissa erityisopettajien tukena on koulunkäyntiavustajia, joita normiluokissa ei juuri ole.
3. Opettajien auktoriteetti ylläpitää järjestystä palautetaan
Auktoriteettiä ei saa sekoittaa autoritäärisyyteen. Auktoriteetti tarkoittaa vaikutusvaltaa, kun taas autoritäärisyys tarkoittaa epädemokraattista johtajuutta, joka ei ole enää tätä päivää.
Tietenkin aikuisella opettajalla pitää olla vaikutusvaltaa oppilaisiin nähden. Vaikutusvaltaa pitää käyttää oikein lapsen hyväksi. Kaikilla opettajilla ei ole sisäsyntyistä auktoriteettiä, vaan se tulee ajan ja kokemuksen myötä.
Lempeäkin opettaja voi auktoriteetti.
Kannattaa perehtyä myös Perusopetuslakiin kokonaisuudessaan. Erityisesti kannattaa tutustua seuraaviin kohtiin:
a. oikeus turvalliseen opiskeluympäristöön – luku 7, pykälä 29
b. oppilaan velvollisuudet – luku 7, pykälä 35
c. kurinpito – luku 7, pykälä 36
Järjestyksen pitoon opettajille on annettu selkeät ohjeet. Tarpeen vaatiessa opettajalla on oikeus ottaa haltuun esineitä tai aineita tai tarkastaa oppilaan tavarat. Opettajaurani aikana en usein ole joutunut edellä mainittuihin toimenpiteisiin.
4. Puhelimien käyttökielto oppitunneilla
Joissakin maissa kuten Ranskassa kouluissa on jo kännykkäkielto. Suomessa puhelimia käytetään opetuksessa. Tavoite on luvaton kännykän käytön kieltäminen. Jos puhelinta ei oppimisessa tarvita, kännykkä pidetään repun taskussa. Joissain luokissa puhelimet kerätään koulupäivän alussa kännykkälokerikkoon.
Välitunneilla ei puhelimia tarvita, paras olisi, että lapset menisivät ulos leikkimään raittiiseen ulkoilmaan.
Olen vain kerran joutunut ottamaan oppilaalta puhelimen pois, kun hän häiritsi tahallaan opetusta soittamalla musiikkia kovaäänisesti.
5. Maahanmuuttajalapsille kielenopetuksesta ja koulukelpoisuudesta on huolehdittava eriytetysti
Kun suomea taitamaton lapsi tulee kouluun, hänelle on tarjottava paikka vastaanottoluokkaan, jossa hänelle opetetaan suomen kieltä. Kotikaupungissani Vantaalla ko. luokassa ollaan vuoden, mutta mielestäni kaksi vuotta olisi sopiva aika. Kun maahanmuuttajalapsi siirretään normiluokkaan, oppilas saa vielä pitkään laaja-alaisen erityisopettajan tukea.
Vantaalla maahanmuuttajataustaisten määrä hipoo jo 25 prosenttia, joten täydelliseen tukeen ei yksinkertaisesti ole varaa. Joskus maahanmuuttajalapsi on jouduttu sijoittamaan suoraan normiluokkaan, siellä hän sitten istuu luokassa ymmärtämättä juuri yhtään mitään. Silloin opettaja on ihmeissään.
Suurin osa vieraskielisistä lapsista on maahanmuuttajataustaisia, joten he aloittavat koulunsa suoraan normiluokassa, koska he osaavat jo suomea. Osa heistä on jo syntynyt Suomessa.
6. Koulurauha-asiamies ratkomaan kiusaamistapauksia
Koulu pystyy yhteistyössä kotien ja muiden tahojen kanssa ratkomaan suurimman osan kiusaamistapauksista, mutta joskus kiusaamista ei saada loppumaan, vaikka kuinka osallistutaan KivaKoulu-ohjelmiin ja panostetaan yhteisöllisyyteen.
Pahin tilanne on, kun kodeista ei tule apua. Joskus voi olla niin, että kiusatun ja kiusaajan vanhemmat ovat riitautuneet, silloin olla pattitilanteessa.
Ratkaisuksi Perussuomalaiset esittää koulun ulkopuolista neutraalia koulurauha-asiamiestä. Ajattelen niin, että koulutukseltaan hän olisi juristi. Ainakin isoimmilla kunnilla olisi varaa palkata koulurauha-asiamies, pienemmät kunnat voisivat tehdä keskenään yhteistyötä.
7. Jos mikään ei auta, kiusaaja vaihtaa koulua, ei kiusattu
Yleisen oikeustajun mukaan ei ole mitään järkeä, että syytön vaihtaa koulua, vaikka joskus kiusaamistapaukset voivatkin olla kompleksisia. Urani aikana muistaakseni koulustani on yksi kiusattu muutti toiseen lähikouluun, minkä koin todellisena vääryytenä. Maalla koulun vaihtaminen on ongelmallista pitkien matkojen takia.
* * *
Omia havaintoja kokemukseni myötä:
Koulu on yhteisöllinen paikka, kaikkien on tultava toimeen toistensa kanssa, samoja sääntöjä on noudatettava. Kun yksittäinen opettaja panostaa iloiseen yhdessäoloon ja opetukseen, kiusaamista esiintyy todennäköisesti vähän.
Kouluissa pitää olla selkeät kiusaamisenesto-ohjelmat, joissa on selkeät mallit, kuinka toimitaan, jos kiusaamista esiintyy. Ennaltaehkäisy on oleellista joka tasolla. Jotkut koulut käyttävät KivaKoulu-ohjelmaa, omassa koulussani käytettiin myös LionsQuest-ohjelmaa.
Itse käytin Leijona-ohjelmaa melko säännöllisesti, Leijona-tunneilla oppilaat tutustuivat toisiinsa, tehtiin paljon erilaisia ryhmäytymisleikkejä. Ryhmät tehtiin arvalla, ryhmän rooleja vaihdettiin.
Velttoilulla ja silmien ummistamisella kiusaaminen ei lopu.
Toivottavasti kukaan reksi ei koskaan sano, että meillä ei kiusaamista tapahdu, koska meillä on nollatoleranssi. Kun lapsia on paljon koolla, kiusaamista esintyy enemmän tai vähemmän, koulun pitää tietenkin karsia kiusaaminen minimiin.
Ongelma on, että osa kiusaamisesta tapahtuu koulun ulkopuolella, kotipihoilla, harrastuspiireissä tai netissä. Koulun suora toimivalta ei ulotu koulun ulkopuolelle, joten valistus on kova sana koulussa yhä edelleen.
Raaimmat kiusaamis- ja väkivaltatapaukset ovat aina poliisiasoita.
* * *
Olen päässyt vaikuttamaan puolueen Koulutuspoliittiseen ohjelmaan sekä v. 2015 että 2018 peruskoulun osalta.
Olen myös Opetushallituksen OPH:n johtokunnan varajäsen. Puheenjohtajan paikka on meillä, OPH:ssa nuijaa heiluttaa kokenut ja osaava ja muutenkin mukava mies, Kari Salminen.
Tekstin aiheet:
Täyttä asiaa ja ministeriainesta!
Sulje
Ilmoita asiaton kommentti
Asiaa. Kuten sanot, on ensi sijainen kasvatustehtävä kodissa. Entäpä, jos onkin niin, että kotikasvatus johtaa kiusaamiseen? Some-keskustelut ovat hyvä esimerkki joidenkin vanhempien henkilöiden keskustelutaidoista. Kiusaamista, syyttelyä ja nimittelyä esiintyy , joten kyllä lapset ja nuoret ottavat esimerkkiä vanhemmista.
Koululle jää näissä kiusaamistapauksissa aivan liian suuri rooli tänä päivänä. Olen itse miettinyt johtuuko kasvanut kiusaamisilmiö lainsäädännöstä? Enkä tarkoita ruumiillisen kurituksen sietämistä vaan vahvempaa kontrollia ja tiukka sanaista ”kurittamista”.
Oma merkityksensä saattaa olla myös eri kansallisuuksista koostuvista luokista, joihin lapset eivät ole vielä tottuneet.
Sulje
Ilmoita asiaton kommentti
Jaa että lainsäädännöstäkö johtuisi kasvava kiusaamisilmiö? Mielestäni tuollaisessa pohdiskelussa ollaan väärillä ”raiteilla”. Mitä ihmeen vahvempaa kontrollia ja tiukkasanaista kontrollia?? Siis minkä/kenen suhteen? Suomessa ollaan menossa jo aivan diktatuurimaiseen kontrolliin ainakin mitä sananvapauteen tulee. Jokaisen kodin ja vanhempien asia on todellakin lasten kasvatus kiusaamattomuuteen, tämä pätee yhtä hyvin niin kantasuomalaisten kuin myös maahanmuuttajaperheisiin. Niin ketkä lapset eivät ole tottuneet eri kansallisuuksista koostuviin luokkiin? Kotoutuminen suomalaiseen kouluun ja kulttuuriin on ensiarvoisen tärkeää eikä täällä voi laatia omia rinnakkaisia toimintakulttuureita.
Sulje
Ilmoita asiaton kommentti
Olen ajatuksiesi kanssa samaa mieltä. Kodin kasvatusmetodit ovat kaikkein tärkeimmät.
Sulje
Ilmoita asiaton kommentti
Koteihin ja kotien elämään, vanhempien asenteisiin on vain suunnottoman vaikea vaikuttaa.
Etenkin ongelmaiset vanhemmat osaavat yleensä käyttäytyä hyvin ulospäin asioidessaan, ovat tottuneet asioimaan viranomaisten kanssa.
Luonnollisesti lapset pitkälti kopioivat vanhempien tapoja – heistä voi tulla ”hyviä kiusaajia”, jotka eivät hevillä jää kiinni teoistaan tai osaavat luovia tilanteista ulos.
Sulje
Ilmoita asiaton kommentti
Täysin samaa mieltä. Lapset ovat varsin taitavia kuuntelemaan vanhempien puheita ilman, että sen ilmaisevat ja siten voivat ottaa vaikutteita omaan käyttäytymiseen.
Sulje
Ilmoita asiaton kommentti
Huumehörhöjä,Huoria,Homoja,mielenterveys ongelmaisia ja linnakundeja niistä on vaara tulla jos jättää kasvatuksen tuuliajolle ! Kotona se pitää opettaa moraali ja mitä saa tehdä ja mitä ei ja mikä on oikein ja mikä väärin.
Nykyään televisiossa,netissä jopa kuoulissa syötetään vaikka mitä paska propakandaa lapsille ja puskissa väijyy uudet vaarat.
Avioero perheissä kasvatus on vaikein asia kun pennut kapinoi ja oireilee sen takia kun niiden tulevaisuuden alta vedettiin matto jalkojen alta pois kesken kaiken kuin lekalla päähän lyöden, se on lasten kannalta paljon pahempi asia kuin toisen vanhemman kuolema.
Pennut hyppii monesti silmille kurittomina.Hulluimmissa tapauksissa lasta käytetään pelinappulana ja kiristyksen kohteena vanhempien riidoissa jotka jatkuu usein eron jälkeenkin.
Näissä tapauksissa sivulliset ei voi paljon muuta kuin todeta että sitä saa mitä tilaa..
Vankilassa istuvista ikävä kyllä suurinosa on lähtöisin avioero perheistä.
Sulje
Ilmoita asiaton kommentti