Koskaan ei ole lähikouluja lopetettu sellaiseen tahtiin sen jälkeen, kun lanseerattiin käsite lähikouluperiaate. 

Suomessa oli vuonna 2005 yhteensä 3579 peruskoulua, mutta vuonna 2014 niitä oli jäljellä 2633 kappaletta. Suuri osa pikkukouluista lakkautettiin jo ennen vuotta 2005.

Lähikouluperiaate tarkoittaa sitä, että oppilas voi käydä lähikouluaan eli sitä koulua, jonka oppilaaksi hän asuinpaikkansa perusteella kuuluu. (OPH)

Kuinka lapsi voi käydä lähikoulua, jos lähikoulua ei ole?

1. Maaseudulla suuri osa toimivista lähikouluista on lopetettu, ja oppilaita kuskataan kilometrikaupalla kirkonkylien suuriin koulukeskuksiin.

Koululakkautukset voivat rikkoa perustuslakia (Properuskoulu 2.12.2015)

Usein pienten lasten koulumatkat ovat laillisuuden rajamailla, oppilaan päivittäinen koulumatka saa kestää korkeintaan 2,5 tuntia. Ylärajasta on monessa paikassa tullut normi.

Kaksi ja puoli tuntia koulutaksissa päivittäin on pienen lapsen järjetöntä kidutusta.

2. Suurissa kaupungeissa, kuten Helsingissä, kaupunki on suunniteltu niin, että koulut alkavat eriytyä luonnostaan vuohiin ja lampaisiin, vaikka opetuksen tasoissa ei ole  eroja eri koulujen välillä.

Keskiluokka liikehtii jo (Properuskoulu 5.12.2014)

Vanhemmat kokevat, että lähikoulu ei olekaan hyväksi omille lapsille. Silloin lähikoulu ei kelpaakaan, vaan etsitään sitä parempaa muualta.

On selvää, että rikkaat pystyvät valitsemaan asuinalueensa. Pian tulemme näkemään muureilla eroteltuja ja turvakameroin varustettuja rikkaiden asuinalueita.

Vähitellen Helsinkiin alkaa muodostua köyhien, yksinhuoltajien ja maahanmuuttajien reservaatteja. Malleja ei tarvitse kaukaa etsiä, lautalla yli Ruotsiin vaan, jo löytyy. 

Lopuksi aletaan itkeä yksityiskoulujen perään.

3. Kaiken kukkuraksi lähikouluperiaatteeseen ideologista syistä sotkettiin myös inkluusio. Asiantuntijakeskuksia, erityiskouluja lopetettiin, ja erityisoppilaita siirrettiin normiluokkiin.

Kunnat pelaavat kovaa peliä erityisoppilailla (Properuskoulu 2.2.2014)

Luokan- ja aineenopettajat ovat ihmeissään. Aina ei voidakaan opettaa sillä tasolla kuin pitäisi, kun aika menee levottomien oppilaiden kaitsemiseen.

Pikkuhiljaa opetuksen yleinen taso alkaa laskea.

Ensimmäisen luokan opettajat ja erityisopettajat alkavat väsyä.

Kaikki on sen varassa, mitä minä jaksan (Properuskoulu 8.12.2014)

Vanhemmat ovat ihmeissään. Yhä useammin koteihin alkaa kuulua ihmeellisiä asioita. Tulee sellainen olo, että lapsi ei olekaan enää turvassa omassa luokassaan. Joitain oppilaita pitää rauhoitella tavan takaa, joskus turvaudutaan jopa houldaamiseen.

Suomen Luokanopettajien puheenjohtaja Matti Sippola puhuu selkokieltä:

– Lähikoulu on tuttu ja turvallinen. Oppilaiden huoltajien tulisi jopa aiempaa enemmän taistella oman lähikoulun ja sen resurssien puolesta. (Ilkka 15.2.2015)

Eivät päättäjät asiantuntijoita kuuntele. Opettajat kokevat olevansa paarialuokkaa.

Vanhempia kuunnellaan, koska heillä on äänestysvoimaa.

http://www.properuskoulu.net/2015/02/lahikouluista-on-pidettava-huolta.html