Kirjallisuus omaksi oppiaineekseen
Kirjoitin mielipiteeni Hesariin noin kuukausi sitten, hauskaa, että se julkaistiin nyt.
Tiedän, että ajatus kirjallisuudesta omana oppiaineenaan ärsyttää joitakin opettajia. Argumentteina käytetään pirstaloitumista tai muutosvastarintaa tai haikaillaan menneisyyteen.
Olen aidosti huolissani lukemisen ymmärtämisen tasosta ja siitä, että on lapsia ja nuoria, jotka eivät romaaniin koske. Jos ihminen ei pysty tai halua romaaneja lukea, vielä vaikeampaa on orientoitua oppi- tai tietokirjoihin. Kirjallisuus on myös avain oman maailmankatsomuksen muodostumiseen.
Olen ollut huolissani jo pitkään ja olen kirjoitellut lukemisen ja kirjallisuuden puolesta ennenkin.
Kirjallisuus omaksi oppiaineekseen 1. (Properuskoulu 28.8.2018)
On monenlaisia oppijoita (Properuskoulu 12.8.2016)
Kirjallisuuden korkea veisu (Properuskoulu 30.9.2014)
Kuka pelkää Punahilkkaa? (Properuskoulu 15.2.2012)
Kirjallisuuden osuudesta äidinkielen opetuksessa (Properuskoulu 10.10.2009)
* * *
2.1. HS Lukijan mielipide
Kirjallisuus omaksi oppiaineekseen
Jos lapsi ei saa kotona lukemisen mallia, sitä on annettava koulussa.
Suomessa on pian lukemisen ymmärtämisen hätätila, kun yhä useampi ei enää ymmärrä lukemaansa. Jotain on tehtävä, eikä vain voivotella tai itkeä Pisa-tulosten huonontumista.
Jos koulu tuottaa oppilaita, varsinkin poikia, jotka eivät ymmärrä lukemaansa, vanhempien kotona ja opettajien koulussa on ryhdistäydyttävä.
Vanhempien on luettava ääneen lapsille pienestä pitäen. Lapselle lukeminen on hyvin vuorovaikutteista: kirjan kuvista tai tapahtumista voidaan kysellä tai keskustella. Turvallisuudentunne lisääntyy. Puoli tuntia päivässä isän tai äidin sylissä ei tee yhdellekään lapselle pahaa. Ikävä kyllä monet vanhemmat eivät lue lapsille mitään. He eivät aina anna edes lukemisen mallia lukemalla itse kirjoja. Kaikille ei tule kotiin enää edes sanomalehteä.
Puhelimet hetkeksi pois! Lukemaan oppii vain lukemalla.
Jos lapsi ei saa kotona lukemisen mallia, sitä on annettava koulussa. Lapsille ääneen lukeminen päiväkodissa ja koulussa lisää tasa-arvoa. Ensin luetaan satuja ja myöhemmin romaaneja. Täysin hiljaa kuunteleminen opettaa myös keskittymään. Samalla lapset houkutellaan vaivihkaa kirjallisuuden pariin.
Oppiaineena äidinkieli ja kirjallisuus on hyvin risainen ja täyteen tupattu. Yksi mahdollisuus olisi jakaa äidinkieli ja kirjallisuus peruskoulun viidennestä luokasta ylöspäin kahteen eri oppiaineeseen: äidinkieleen ja kirjallisuuteen. Äidinkieleen jäisivät tekniset osuudet kuten kielioppi, oikeinkirjoitus ja media. Kirjallisuuteen tulisivat kirjallisuuden lisäksi luovat osiot kuten luova kirjoittaminen ja ilmaisutaito.
Kirjallisuuden merkitystä korostettaisiin, jos kirjallisuudesta annettaisiin eri numero todistukseen. Lukemiseen tulisi pontta.
Kai-Ari Lundell
luokanopettaja, Vantaa
Tekstin aiheet:
Toinen vaihtoehto on, että olisi yksi oppiaine, josta annettaisiin kaksi erillistä numeroa, äidinkielestä ja kirjallisuudesta.
Sulje
Ilmoita asiaton kommentti
Ehdottomasti kannatettava ajatus: kirjallisuus omaksi oppiaineeksi.
Kirjallisuus, jos mikä, opettaa lapsen ja nuoren ajattelemaan.
Monet määrittelevät ajattelemaan oppimisen olevan peruskouluopetuksen päätavoite.
Sulje
Ilmoita asiaton kommentti
Kyllä, kannatan ehdottomasti kirjallisuutta omaksi oppiaineeksi. Olin itse teininiä vaihto-oppilaana USA:ssa n. 30 vuotta sitten ja minullakin oli sikäläisessä koulussa oppiaineena ’literature’. Siinä sitten luin kirjoja englannin kielellä ja opettaja suositteli sellaisia kirjallisuuden helmiä mulle. Aina kun ilmoitti opettajalle, että nyt olen kirjan lukenut, opettajan kanssa juteltiin kirjasta, muut aina luki sillä aikaa itsekseen. Opettaja kyseli mitä tykkäsit kirjasta, millainen persoona päähenkilö mielestäsi oli, millaista aikaa elettiin, mitä luulet mitä tarinan loppu merkitsi, jne. Minä tykkäsin hirveästi näistä keskustelutuokioista, luin jo senkin takia, että saan keskustella opettajan kanssa kirjasta ja miltä minusta sen lukeminen tuntui. Tästä voisi ehkä jotakin ottaa suomalaisiinkin kouluihin.
Sulje
Ilmoita asiaton kommentti
Anglosaksisissa maissa kirjallisuus on aivan eri asemassa kuin meillä. Vieraita kieliä ei niissä maissa paljon lueta, joten aikaa jää kirjallisuuteenkin.
Yhdysvalloissa kouluissa harjoitellaan paljon puhetaitoakin, jota meillä harjoitetaan hyvin vähän.
Sulje
Ilmoita asiaton kommentti
Olette oikeassa, siellä USA:laisessa high schoolissa meillä oli kirjallisuuden lisäksi myös teatteritaiteen opiskelua ja kevään loppunäytöksessä minäkin pelmahdin näyttämölle viime sekunneilla (joku vitsi siinä oli, jota en enää edes muista), mutta siis todella monipuolista se opetus oli. Lisäksi meillä oli ns. life management -kurssi, jonka aikana mentiin pareittain kauppoihin katsomaan mitä huonekalut maksaa, mitä maksaa kuukauden ruuat ja kodinhoitotarvikkeet, piti leikisti ostaa liinavaatteet eli kirjoitettiin vihkoon kaupassa mitä kaikki maksaa. Sitten lopputyönä esiteltiin ”perheen” perustamiskustannukset. Kaikille tytöille ei riittänyt ”poikakaveria”, joten minun parina oli ihana toimelias meksikolainen Maria, jonka vieläkin muistan. Siinä oppi hyvin sen, mitä vastuuta omassa elämässä pitää ottaa. Me oltiin siinä 16-18 vuotiaita, joten just oman elämän kynnyksellä. Ymmärrän kyllä, että meillä kouluopetus painottuu eri lailla juuri kuten kirjoititte, mutta jotakin ehkä…
Sulje
Ilmoita asiaton kommentti