Kirjoitin viimeksi syyskuussa Ukrainan tilanteesta. Tämän jälkeen Ukrainan hallitus presidentti Petro Porošenkon johdolla, on pyrkinyt esittämään todisteita Venäjän sekaantumisesta aseistamalla ja lähettämällä sotilaita sotimaan Ukrainan separistien, eli kapinnallisten puolelle. Todisteet ovat olleet tähän asti passeja tai esimerkkisi aseita, joita on kuitenkin kummallakin kriisin osapuolella. Myös Nato on esittänyt vanhoja satelliittikuvia, väitetyistä joukkojen keskityksistä, joita on ollut vaikea paikantaa, missä kohtaa yhteistä rajaa ne ovat. Kaatuneita Venäjän kenttäarmeijan sotilaita ei ole kovinkaan montaa löydetty, jotka voisivat kertoa suuremmista sotilaallisista joukoista, tai ryhmittymistä.

Miksi käydä informaatiosotaa, jos nämä loukkaukset ovat oikeita ja varmistettuja. Ukrainan pitäisi julistaa sotatila ja massiivisilla operaatioilla puhdistaa oma alueensa Venäjän kenttäarmeijan sotilaista ja samalla tukahduttaa aseellinen kapina itäisillä alueilla. Tosin Ukrainassa on määrätty yleinen liikekannallepano, jonka tarkoitus on perustaa tarvittavat joukot kukistamaan hallitusta vastaan suunnattu aseellinen kapina. Mutta, kutsunnat ei ole tuottanut tarvittavaa tulosta, kun aseisiin kutsutut eivät ole noudattaneet määräyksiä.

Syitä on varmaan monia, mutta yleisin syy taitaa olla, että nykyinen hallinto ei nauti kansan luottamusta ja koe tätä sotaa oikeutettuna. Kuten tunnettua, niin Ukrainassa valta vaihtui viime vuoden keväällä vallankaappauksella, jonka yhteydessä demokraattisesti valittu presidentti ajettiin maanpakoon Venäjälle. Siten ihmettelen, miksi yleensäkin Euroopan Unionin jäsenmaat ylläpitävät suhteitaan laittomasti maata hallinnoimaan junttaan. Me siis sallimme sen, että hallitukset ja presidentit valitaan ”turuilla ja toreilla”, eikä vapailla vaaleilla. Hyväksyisikö Alexander Stubb sen, että seuraava hallitus ja presidentti valitaan huutoäänestyksellä eduskuntatalon edustalla? Tuskin, eikä kenenkään muunkaan tarvitse sitä hyväksyä. Jos poliitikot itse toimivat demokratiaa vastaan, niin se kertoo näiden poliitikkojen omasta arvomaailmasta paljon. Tarvitaanko tämänlaisia poliitikkoja? Sitä kannattaa miettiä viimeistään huhtikuussa.

Viime aikoina on yleistyneet mielenosoitukset nykyistä harjoitettua talouspolitiikkaa vastaan. Viime viikolla oli suuri mielenosoitus hinnannousuille, joka tukahdutettiin voimalla. Ukrainan hryvnian arvon lähestulkoon romahtaminen, on aiheuttanut elintarvikkeiden ja kaasun hintojen nousua. Ukrainan valtion budjetti on samaa luokkaa kuin meidän ja tavallisen ukrainalaisen keskiansio on noin 550€/kk, joka on huomattavasti vähemmän kuin tavallisen venäläisen rajan toisella puolella. Tänään on raportoitu kaivosmiesten lakkoilleen ja osoittaneen mieltä maksamattomien palkkojen takia.

Kansainvälinen valuuttarahasto eli IMF ja EU rahoittavat Ukrainaa ja sen käymää sotaa kansalaisiaan vastaan. Eli olemme mukana lievästi sanottuna kansallisessa kriisissä, jonka seurauksia ei kannata kuin arvailla.