Se on sittenkin uskon asia
Olen ehdokkaana seurakuntavaaleissa Vuosaaren seurakuntaneuvostoon. Aluksi olin täynnä ideoita, millä tavoin haluaisin uudistaa seurakuntaa ja saada kirkosta eroaminen loppumaan. Nyt kun olen viikon verran käynyt kampanjaa, onkin alun idealismi alkanut hiipumaan ja tilalle on tullut hienoinen epäusko muiden kanssa ehdokkaiden tarkoitusperistä.
Kirkon asema on hieman epätoivoinen tällä hetkellä. Kirkkomme pitäisi uudistua ulkoapäin tulevan painostuksen takia. Mutta taas, kirkon sisällä pyritään pitämään kiinni ”puhdasoppisuudesta”. Mikä taas antaa läheltä seuraavalle ulkopuoliselle ”tunkkaisen” kuvan kirkon piirissä toimivien tarkoitusperistä. Painostusta, peiteltyjä uhkauksia, eristämistä ja niin edelleen. En ihmettele, miksi kirkkomme voi pahoin, kun sen pitäisi seurata yhteiskunnan muutosta, niin se kuitenkin kääntyy entistä enemmän sisäänpäin, eikä se ole hyvä asia.
Olen ottanut aikaisemmissa kirjoituksissa värikkäästi kantaa, niin homoliittoihin, kuin myös maahanmuuton kautta tapahtuvaan yhteiskunnan moniarvoistuminen. Kun olin Vuosaaren kirkossa järjestetyssä vaalipaneelissa, meiltä ehdokkailta kysyttiin suhtautumista, niin tasa-arvoiseen avioliittoon, kuin myös maahanmuuttajien sijoittamiseen maahamme. Näissä kysymyksissä äänestin vastoin listamme arvomaailmaa vastaan. Ryhmässämme vastustetaan tasa-arvoista avioliittoa, mutta kannatetaan Islamisoitumista, joka on ainakin minulle kristittynä kammottavaa. Voiko siis kirkko ajaa sen vihollisen asiaa, näköjään voi, ja hyvällä mielin. Mutta, tasa-arvoista avioliittoa ei.
Olen miettinyt sitäkin vaihtoehtoa vakavissani, että onko tarpeen enää ylipäänsä tarkoituksenmukaista ylläpitää kirkkoa ja valtiota yhdessä, vaan pitääkö ne erottaa toisistaan, ellei kirkkomme pysty uudistumaan nykyaikaiseksi toimijaksi. Kirkkomme pitää siis valita kumman puolen se valitsee, ja sen jälkeen erottaa toisistaan nämä vanhoilliset ja uudistusmieliset, omaksi erillisiksi yhteisökseen.
Kirkolla on tärkeitä yhteiskunnallisia tehtäviä, mutta tarvitaanko nykyaikana kaikkia niitä, vai voitaisiinko karsia? Seuraavilla kirkkovaaltuustoihin ja seurakuntaneuvostoihin valittavilla luottamushenkilöillä on vaikutusvaltaa kirkon suunnan muuttamiseksi, siksi on tärkeää äänestää tulevissa kirkon vaaleissa, viimeistään isänpäivänä 9.11.2014.
Vain äänestämällä voit vaikuttaa, siksi se on sittenkin uskon asia.
Tekstin aiheet:
Voiko tai voidaanko kirkko jakaa ”kahteen leiriin” – erikseen ja mitä se tuottaisi yhteiskunnallisesti ajateltuna eri ihmisissä. Vaikeaa etukäteen määritellä ja tuottaisiko se keskuuteemme eripuraisuutta.
Kirkonkin ja ehkä jossain muodossa muuttunutkin aiemmista ajoista,jossa ei ollut kuin vakavuudelle sijaa ”synnin paikka”. Kirkolla pitäisi olla myös avoimempaa suhtautumista nykyhetkeen että myös tunteita nostattavia sanomia,eikä turhaa ”paatosta”,sillä sitä on ilmankin jokaisen elämässä. Toivon että uskon luoja ja kuitenkin vanhan hyvän pohjimmaisen arvon pitävä.
Ollut jossain määrin jopa kirjoituksia kuin mielipiteitä kirkon ja valtion erottamista toisistaan ”erillisinä yksikköinään” mutta miten kuin millä tavoin että edellytyksin tulevaisuuksineen olisi edettävä,jotta se olisi ns.hyväksyttävää/toivottavaa.
Pahinta – on se jos ihmiset eri ryhmineen lokeroituvat omiin piireihinsä mahdollisien uudistuksien ymv.kirkollisten seikkojen myötä – sehän ei saisi olla tarkoitus ” kuin puolesta ja vastaan ”. Kirkkoa ei pidä politisoida vaan pitää kaikki yhdessä,eikä karkoittaa toisistaan.
Ehkä kirkko on vielä nykyäänkin eräänlainen tabu,jota ei saa ”arvostella”mutta avoimuuteen kuuluu myös erilaiset keskustelut asianmukaisesti esitettynä.
Sulje
Ilmoita asiaton kommentti