Vaikka en ole ulkopolitiikan asiantuntija tai edes dosenttitason analysoija, teen omat johtopäätökseni puhtaalla maalaisjärjellä ja historian perusteella. Kuten joku viisas sanoi: “Jos ei tunne historiaa, ei tunne nykyisyyttä”.

Mediassa on ollut paljon kuvia venäläisten raakuuksista, varsinkin Butšan kaupungissa, jotka tulivat ilmi venäläisten vetäydyttyä sieltä. Putinin puheitten perusteella Venäjä lähti vapauttamaan ukrainalaiset venäjävihamielisistä ”natseista” ja heillä on velvollisuus ja oikeutus puolustaa omaa veljeskansaansa. Jos näin on, kuuluuko tähän vapauttamiseen kaupunkien ja siviilikohteiden tuhoaminen, siviiliväestön tappaminen, raiskaaminen, ryöstely ja jopa viattomien lasten ja koirien tappaminen? Ulkoministeri Lavrov kiirehti jo puolustelemaan, että ukrainalaiset ja länsi ovat itse syyllisiä Butšan raakuuksiin. Miksi tällainen onneton valehtelu on vielä olennainen osa Venäjän propagandakoneistoa, vaikka internetin aikakautena tieto kulkee salamannopeasti ja järkyttävät kuvat ovat heti koko maailman nähtävillä? Ukrainalaisetko lahtasivat omiaan ”valehyökkäyksellä” ja tuhosivat omia kaupunkejaan? Ei kuulosta millään mittarilla uskottavalta.

Sanonta ”pantteri ei pääse pilkuistaan” kuvaa hyvin Venäjää. Valehtelukulttuuri on ollut niin kauan olennainen osa politiikkaa, että se on normaali toimintatapa Venäjällä ja entisessä Neuvostoliitossa. Länsimailla ja varsinkin meillä suomalaisilla on vaikeaa tajuta tätä tosiasiaa. Venäläisiä toki arvostan ja he ovat fiksua kansaa, mutta heitäkin johdetaan harhaan huonon valtaeliitin toimesta.

Historia paljastaa toimintatavat

Venäjä on ollut historiassa usein lännen ja idän hyökkäysten kohteena, eikä luottamusta mihinkään ilmansuuntaan ole, vaikka Venäjä on Kiinaa lähestynytkin. Venäjän lähtökohta on edelleenkin se, että heitä ja heidän kulttuuriaan uhataan joka suunnasta kaikkina aikoina ja se antaa oikeutuksen toimia kuten on aina toimittu, eli käydään aina ”vähän sotaa” lähialueilla. Luottamuksen puutteesta johtuen valehtelukulttuuri on ollut historian aikana yksi merkittävä keino selviytyä hengissä, ja sitä se on tänäkin päivänä.

1300-luvulta lähtien Venäjällä oli ns. pajaristo (ven. боярин, bojarin, ’ylimys’), jotka olivat hallitsijan lähipiiriä ja neuvonantajia. Heillä oli yleensä sotilastausta ja olivat rikkaita suurruhtinaita. Pajareilla oli vaikutusvaltaa valita mieleisensä hallitsija johtamaan Venäjää. Tšaarin tai hallitsijan mainetta ja kunniaa ylläpidettiin valehtelemalla tosiasioista kansalle, jotta valta olisi säilynyt ”ylimystöllä”. Venäläisillä on sanonta: ”hyvä Tšaari, mutta pahat pajarit”, joka kertoo luottamuksesta hallitsijaan, mutta syylliset huonoihin päätöksiin olivat pahat pajarit. Vaikka nykyään pajarit ovat vaihtuneet oligarkkeihin, hallitsijaan luotetaan kuin kirveen silmään. Putiniin luotetaan Venäjällä, mutta oligarkeista saa aina hyviä syyllisiä. Toimintatavat ovat edelleen samanlaiset kuin Pajarien aikoina.

Monet yritykset, jotka ovat tehneet venäläisten kanssa kauppaa kertovat, että jos et löydä sitä oikeaa ”pajaria” tai ”oligarkkia” joka on myötämielinen kaupanteolle, koko homma tyssää siihen. Toimintatapa muistuttaa mafiaa, mutta on yleinen tapa Venäjällä ja tämä pitää vain hyväksyä, jos haluaa yleensäkään tehdä kauppaa. Kun saat luottamuksen, tie Venäjälle on helppoa ja kaupat yleensä suuria. Korruptiokaan ei ole pois suljettua tai vähintäänkin ”saunailta”, jossa votka virtaa.

Vaikka me pidämme nyt Ukrainaa kärsivänä osapuolena ja Presidentti Zelenskyä sankarina, pitää muistaa, että Ukrainalla on samanlainen kulttuuritausta kuin Venäjällä. Kaikki kunnia Ukrainalle sitkeästä taistelusta, mutta kuitenkaan Ukraina ei ole turhaan saanut mainetta yhtenä maailman korruptoituneimmista maista. Tämän kun pidämme mielessä ja kehitämme medialukutaitoa, osaamme suhtautua oikealla tavalla informaatiotulvaan.

Sinisilmäisyys on suomalaisten ominaispiirre

Meidän suomalaisten ei kannata sinisilmäisesti luottaa siihen, että liittoutumattomuudella tai venäjämyönteisyydellä takaisimme koskemattomuutemme. Venäjä toimii kuten haluaa, meistä riippumatta. Olemme kuitenkin Baltian maita paremmassa lähtöasemassa, koska olemme ylläpitäneet omaa maanpuolustusta ja asevelvollisuutta, talvi- ja jatkosodan muistot mielessämme. Ilman Natoa, Virolla ei olisi juurikaan omia puolustusvoimia, eikä mahdollisuuksia torjua Venäjän invaasiota. Siksi aina kun Virossa puhutaan ulkopolitiikasta, huomio kääntyy puolustuspolitiikkaan. Naton ja Usan tuki on Virolle niin tärkeä, että kritiikkiä Natosta ei suvaita ja sitä pidetään isänmaan etujen vastaisena.

Elämme jännittäviä aikoja. Mitä tahansa Suomi tekeekin lähiaikoina, toivon että liittoutuminen tai liittoutumattomuus tehdään harkiten ja tosiasiat tunnustaen, eikä hätiköiden. Natolla on omat hyvät ja huonot puolensa, mutta vaakakuppiin täytyy laittaa faktat ja realiteetit. Historian tuntemus ja venäläisen kulttuurin ymmärtäminen auttavat päätöksiä tehtäessä. Oman Nato-kantani teen juuri tällä perusteella.