Rita Dahl kirjoitti (VS 23.5), että maahanmuuttajien positiivista syrjintää eli suosimista työhönhaussa on turha pelätä. Totean, että ei tässä asiassa mistään pelosta ole kysymys vaan siitä, että syrjintä kaikessa muodossaan on lain, oikeudenmukaisuuden ja ihmisten oikeustajun vastaista. Rita Dahlin mielestä maahanmuuttajien suosiminen on ainoastaan lillukanvarsikysymys, johon ei pitäisi tarttua, kuten tein kirjoituksessani (VS 25.4).

Rasismi on siis kirjoittajan mielestä pikku asia. Minulle se ei sitä ole. Mielipidekirjoitukseni oli vakava kannanotto kantaväestöön kohdistuvaa rasismia vastaan. Ihan yhtä lailla aiheellinen, kun kannanotot maahanmuuttajiin kohdistuvaa rasismia kohtaan. Ei näkemyksiä voi rajoittaa toiseen puoleen asiaa, kyllä ihmisten täytyy yrittää nähdä kokonaisuus objektiivisesti. Kantaväestöön kohdistuva rasismi on ihan yhtä lailla rasismia kuin maahanmuuttajiin kohdistuva rasismi.

Nuorisotyöttömyys on Suomessa yli 20 %. Mitähän kirjoittaja vastaisi sille suomalaiselle työttömälle, jolle olisi vihdoin tarjolla työpaikka työkokemustaan vastaavaan tehtävään, mutta hänelle ilmoitettaisiin, että anteeksi nyt vaan, mutta meidän täytyy ottaa tähän työhön maahanmuuttaja positiivisen syrjinnän hengessä ja järjestää hänelle tarpeellinen koulutus, kun hän ei vielä ole ihan pätevä tähän tehtävään. Tämäkö on lillukanvarsissa roikkumista? On selvä, että maahanmuuttajia suosimalla kasvatetaan maahanmuuttovastaisuutta. Tätäkö nyt halutaan?

Kirjoituksen mukaan somalitaustaisista nuorista 41 % on vailla työtä, koulutusta ja peruskoulun jälkeistä tutkimusta. Tämä ei ole ainakaan suomalaisen yhteiskunnan syytä. Maahanmuuttajien koulutukseen eri muodoissa panostetaan valtion ja kuntien taholta kymmeniä miljoonia euroja. Kouluissa opetetaan kymmenillä eri kielillä ja maahanmuuttajataustaisten oppilaiden opetukseen käytetään jopa siinä määrin enemmän aikaa, että muiden oppilaiden koulutus tästä kärsii.

Maahanmuuttajien suosimista on perusteltu sillä, että onhan naisten tasa-arvokehityksessäkin tätä mallia noudatettu. Asioilla on kuitenkin iso ero ja se on se, että maahanmuuttajien positiivinen syrjintä asettaa lähtökohtaisesti pätevän ja epäpätevän työnhakijan samaan asemaan, kun taas naisten tasa-arvokehityksessä oli kyse siitä, että yhtä pätevistä hakijoista valittiin usein mies ja positiivisella syrjinnällä tätä epäkohtaa korjattiin. Tämä löytyy Tasa-arvolaista (kohta 9 § 4). Laissa ei ole mitään mainintaa etnisten ryhmien suosimisesta.

Yhtä pätevien hakijoiden kohdalla perusteluna on ”yleisesti heikommassa olevien” suosiminen tai eriarvoisuuden vähentäminen. Mikäli tällainen näkemys hyväksytään maahanmuuttajien osalta niin sitten tätä näkemystä on laajennettava.

Tällöin on maahanmuuttajien rinnalle asetettava erityishuomioon myös vammaiset, ikärasismia kohtaavat työntekijät, työehtosopimusta noudattavat työnhakijat, saamelaiset, yksinhuoltajat, omaishoitajat, toimeentulonsaajat, nuorisotyöttömät, syrjäytyneet ihmiset jne.. Lista on loputon. Näihin ryhmiin verrattuna maahanmuuttajat eivät voi olla minkäänlaisen erityiskohtelun suojassa.

Suomi tarjoaa hyvät mahdollisuudet maahanmuuttajien työllistymiseen ja he kyllä työllistyvät, jos hankkivat riittävät valmiudet – kielen, koulutuksen ja yhteiskunnallisen tietoisuuden osalta. Suomi myös tarvitsee maahanmuuttajien työpanosta, mutta ei kantaväestöä syrjimällä.

Alkuperäinen kirjoitus julkaistu Vantaan Sanomissa 2.6.2012