Vantaan taloustilanne on erittäin vakava. Meillä on yli miljardin euron velat. Kaikki kustannukset pyritään avaamaan, arvioimaan ja asettamaan tärkeysjärjestykseen – mihin on varaa ja mistä karsitaan. Kouluja on lakkautettu, lastensuojelun ja vanhustenhoidon tilanne on kriittinen. Jonot palvelujen piiriin ovat pitkät.

Miten voi olla mahdollista, että tällaisessa tilanteessa ei ole arvioitu maahanmuuttajien aiheuttamia kustannuksia ja sitä miten niitä voitaisiin minimoida? Perussuomalaiset ovat pyytäneet laskelmia. Niitä ei ole saatu.  Onko maahanmuuttajien aiheuttamat kustannukset jotenkin ideologisesti suojeltua aluetta? Virkamiehet eivät ole esittäneet edes arviota. Tässä tarkkoja lukuja ja arvioita.

Maahanmuuttajien sosiaalitukimenot ovat suhteellisesti yli kaksinkertaiset kantaväestöön verrattuna eli 25,3 miljoonaa euroa (toimeentulotuki 12,7, asumistuki 9,2 ja työmarkkinatuki 3,6).  Työllistämispalvelut 2,6 miljoonaa.  Koulutusmenot ovat 24,4 miljoonaa euroa ja varhaiskasvatuksen 14,9 miljoonaa. Sosiaali- ja terveystoimen menot ovat 57,5 miljoonaa. 

Maahanmuuttajien kustannukset ovat Vantaalla siis arviolta 124,7 miljoonaa euroa vuodessa. Näissä laskelmissa ei ole mukana työttömyyspäivärahoja, tulkkauskustannuksia eikä hallinnon kuluja. Ei myöskään harmaan talouden ja rikollisuuden aiheuttamia kustannuksia.

Ennusteen mukaan maahanmuuttajien määrä kaksinkertaistuu 10 vuodessa. Samoin kustannukset. Vantaan talous ei tätä kestä ilman leikkauksia peruspalveluihin.  Mitä voidaan tehdä? Lisää valmennusta ja työllistymistä edistävää toimintaa ja yritysneuvontaa? Ei vakuuta.

Parasta maahanmuuttopolitiikkaa olisi selvittää perusteellisesti se, kuinka paljon ja mille toimialoille tarvitsemme maahanmuuttajia. Jos tarvitsemme. Sen jälkeen olisi varmistettava jo lähtömaassa, että henkilöllä on kielen ja koulutuksen suhteen edellytykset integroitua suomalaiseen yhteiskuntaan. Tämä olisi sekä maahanmuuttajien että yhteiskuntamme yhteinen etu.

Alkuperäinen kirjoitus julkaistu Vantaan Sanomissa 31.1.2015