Perussuomalaisten kansanedustajaehdokkaita on viime päivinä puhututtanut Facebookin jakamat käyttökiellot eli bannit. Näitä käyttökieltoja on jaettu etenkin sen jälkeen kun ehdokas on virallisesti nimetty ehdolle. Yhteistä näillä ehdokkailla on se, että he ovat aktiivisia sosiaalisessa mediassa ja heillä on puolueen sisällä kannatusta.

Minä ajattelin aluksi että näiden bannien takana täytyy olla tekoäly. Samanlainen tekoäly on esimerkiksi YouTubessa – välillä se toimii ja välillä se ei toimi. Nämä Facebookin jakamat käyttökiellot olivat niin sattumanvaraisia että pidin itsestään selvänä, että niiden takana ei voi olla loogiseen ajatteluun kykenevä järkevä ihminen vaan kyseessä täytyy olla kone.

Totuus on kuitenkin tarua ihmeellisempää, Facebookilla nimittäin on oma Suomen toimistonsa. Se ei vain sijaitse täällä Suomessa eikä Yhdysvalloissa vaan se on Irlannissa, tarkemmin sanottuna Dublinissa. Tuossa kyseisessä paikassa Facebookin suomalaiset työntekijät käyvät manuaalisesti lävitse käyttäjien tekemiä ilmiantoja. Facebookin käyttäjät tuntevat heidät paremmin yhteisönormit -osastona.

Näissä käyttökielloissa on sellainen ongelmallinen puoli että näistä kielloista ei juurikaan voi valittaa, eikä päätöksiä pahemmin perustella. Perussuomalaisten keskuudessa onkin herännyt jopa kysymyksiä siitä yrittääkö Facebookin suomenkieliset moderaattorit vaikeuttaa perussuomalaisten kansanedustajaehdokkaiden vaalityötä. Kaikkein pisimmät käyttökiellot ovat tulleet sellaisesta hieman epämääräisestä termistä kuin vihapuhe. Mutta mitä sitten oikeastaan on vihapuhe?

Euroopan unionin määritelmän mukaan vihapuhetta on ilmaisu jolla levitetään, yllytetään, edistetään tai oikeutetaan rotuvihaa, muukalaisvihaa, antisemitismiä tai muunlaista vihaa joka perustuu suvaitsemattomuuteen. Toisin sanoen mielipide joka saattaa johtua suvaitsemattomuudesta on vihapuhetta. Koska määritelmä on näin ympäripyöreä, niin silloin mikä tahansa mielipide voi olla vihapuhetta.

Saksassa Facebookkia vastaan nostettiin joukkokanne, jonka nämä kanteen nostajat voittivat. Saksalainen tuomioistuin totesi että Facebookin käyttämä vihapuhe käsite on epäselvä eikä se ole juridisesti hyväksyttävä. Tätä kannetta avustanut asianajaja Christian Stahl totesi että vihapuhe käsite on todellisuudessa piiloitettu muoto mielipidekontrollista. Suomi muuten rahoitti tätä mielipidekontrollia vuonna 2017 peräti 8,5 miljoonalla eurolla.

Mitä sitten ehdokkaat voivat tälle asialle tehdä? He voivat ilmaista asiat niin että siihen on vaikea puuttua keksimällä esimerkiksi erilaisia kiertoilmaisuja. Käytännössä he siis sensuroisivat itseänsä. Ehdokas voi luoda itselleen varaprofiilin siltä varalta että varsinainen profiili sattuisi katoamaan. Hän voi siirtyä käyttämään esimerkiksi YouTubea, mutta sielläkin on mahdollista tehdä ehdokkaalle kiusaa erilaisilla ilmiannoilla. Sitten on tietenkin Twitter ja erilaiset blogit.

Minusta vaikuttaa siltä että perussuomalaisia ollaan laittamassa ruotuun vähän isommalla kädellä sekä sosiaalisessa mediassa ja muualla. Useampi puolue onkin jo ilmoittanut että he eivät tee perussuomalaisten kanssa hallitusyhteistyötä vaikka vaaleja ei ole vielä edes käyty. Minun näkemykseni mukaan nämä muut puolueet, moderaattorit ja media eivät ole perussuomalaiset -nimisen puolueen kimpussa. He ovat perussuomalaisia äänestävien äänestäjien kimpussa. Me ehdokkaat vain satumme olemaan heidän tiellään, vähän niin kuin matkan varrella. Kun meidät on hoideltu – sinä olet seuraava.