Perussuomalaisille valittiin juuri äsken uudeksi puheenjohtajaksi Riikka Purra. Hänen edeltäjänsä Jussi Halla-aho toimi puheenjohtajana vuosina 2017-2021. Minä lähdin aikoinaan mukaan politiikkaan Jussin innoittamana. Muistan kuinka luin hänen blogiaan nimeltä Scripta – Kirjoituksia uppoavasta lännestä. 

Tässä Scriptassa oli vieraskirja, johon lukijat pystyivät laittamaan kommentteja. Jussi vastaili näihin kommentteihin jos ehti ja jaksoi. Muistan kuinka erääseen kommenttiin Jussi vastasi että kaikkein mieluiten hän viettäisi aikaansa perheensä kanssa, harjoittelisi pianokuvioita ja tarkkailisi talvista tähtitaivasta. Jussi totesi samalla että mikäli hän ei puhuisi maahanmuuton negatiivisista puolista, niistä ei puhuisi kukaan muukaan.

Tällä tavoin Jussista tuli johtava Suomen harjoittaman maahanmuuttopolitiikan arvostelija. Tästä syystä hän sai myös aivan infernaalisen määrän kuraa niskaansa, mikä lienee ennätys sodanajan jälkeisessä Suomessa. Ellei sitten lasketa mukaan sotasyyllisyysoikeudenkäyntiä, joka oli Neuvostoliiton ja suomalaisten kommunistien masinoima teatterioikeudenkäynti, silloisia johtavia suomalaisia politiikkoja vastaan.

Jussi olisi voinut valita myös helpomman tien. Hän olisi voinut pitää suunsa kiinni ja toimia Helsingin yliopistolla. Tänä päivänä hän olisi todennäköisesti oman tiedekuntansa professori. On olemassa ihmisiä jotka laittavat oman mukavuusalueensa toisarvoiseen asemaan, kun isänmaan etu sitä vaatii. Vaikuttaa siltä että Jussi on juuri tälläinen henkilö. Ilman Jussia suomalainen politiikka olisi aika toisenlaista mitä se tänä päivänä on. Voidaankin aivan liioittelematta sanoa, että ilman Jussia minä työntelisin Keravalla potkukelkkaa ja vaaleissa äänestäisin todennäköisesti ”remareita”.

Tämän pidemmittä puheitta: Kiitoksia Jussi näistä vuosista – jatketaan harjoituksia.