Kuusamon yleiskaavan päivitys, 1. vaihekaava, joudutaan käsittelemään Kuusamon kaupungin luottamuselimissä hallintokömmähdyksen takia toistamiseen. Tässä yhteydessä siitä on syytä korjata jokunen perustavaa laatua oleva valuvika ja väärämielisyys, jotta valituskierteiltä vältyttäisiin.

Tuulivoimaloiden minimietäisyyksien lähimpään asutukseen, mukaan lukien loma-asunnot, on ehdottomasti oltava vähintään 2 kilometriä sitovasti, ei vain ohjeellisena. Kaavoituksen perusajatuksena on yhteiskunnan eri toimintojen yhteensovittaminen ja ongelmatilanteiden välttäminen – ei niiden tietoinen ja tarpeeton aikaansaanti.

Tuulivoiman paikallishaitat selvitettävä pikaisesti ja puolueettomasti

Maan hallituksen hiljattain julkistetussa ilmasto- ja energiastrategiassa edellytetään tuulivoiman ympäristö- ja terveyshaittojen riippumattoman selvityksen laatimista ennen kuin uusia tuotantotukia voidaan myöntää. Tämä olisi pitänyt ottaa huomioon myös yleiskaavassa siten, että siinä olisi varauduttu jo ennakkoon infraääniuhkiin ja eliminoitu altistuminen tuulimyllyjen aiheuttamille terveyshaitoille. Kuusamossa myös haitalliset paikallisvaikutukset olisi selvitettävä perin pohjin ennen kaavan mahdollistamaa massarakentamista.

Tilanteessa, missä Kuusamon roolia korostetaan Pohjolan luontopääkaupunkina – tällaiset massiiviset ympärivuotiset kesäntalventörröttäjäpuistot – ovat aivan mahdoton ajatus luontohelmien ”kansallismaisemissamme”, mitä termiä Kuusamon vihreät monissa yhteyksissä käyttävät. Kuvitellaanko täällä aivan tosissaan, että Aasiasta tänne tullaan katsomaan silmänkantamattomia tuulimyllyrivistöjä luontokohteiden kupeessa ja ihailemaan uusrevontulina välkkyvää valosaastaa?

Koko tuulivoima on energiamuotona kärsinyt kansallisen inflaation, kun tolkuttomat tuulivoimatuet syöttötariffien muodossa valuvat laajasti maan rajojen ulkopuolelle. Kustannusmittakaavana kyseessä on sama 3 miljardia, mikä sote-ratkaisusäästöillä kokonaisuudessaan, on tarkoitus saada aikaan. Keskivertokansa siis maksaa kasvavina kipuina ja särkyinä nämäkin tuhlailukustannukset!

Yksityismaanomistajilla maksatetaan yksipuolinen matkailuhulluus

Yleisesti ottaen Kuusamon yleiskaavapäivitystä voidaan luonnehtia puhtaasti matkailun ehdoilla laadituksi, missä metsätalous ja maanomistus laitetaan tämän paikallishulluuden maksumiehiksi, vaikka siitä ei siihen tehtävään olekaan.

Yksityiskohdissakin on korjattavaa, sillä myös pienvesistöjen käyttö virkistyskäyttörakentamiseen on mahdollistettava. Luontopainotteiset harrastusaktiviteetit tarvitsevat niitä tukikohtinaan ja niille on olemassa selvää kysyntää, mikä edistää metsäomaisuuden myönteistä arvonkehitystä.

Erityisen tärkeiksi nämä pienvedet muodostuvat kiinteistökauppojen yhteydessä, erityisesti pienillä metsäpalstoilla, missä monen ostajan vaatimuslistalla on juuri jonkinlaisen vesielementin olemassaolo. Pienvesistöt siis sekä vilkastuttavat ja jouduttavat metsäkiinteistökauppoja kuin myös nostattavat niiden hintaa rakennusoikeuden ansiosta.

Myös suurten kantatilojen ja tilakokonaisuuksien omistajien rakennushaaveet ja -tarpeet ulottuvat varsinaisten perhemökkirakennuspaikkojen ulkopuolelle silloin, kun halutaan omaa rauhaa, yksityisyyttä ja hiljaisuutta, mitkä monille edustavat kaikessa vaatimattomuudessaan myös ylellisyyttä. Ei yleiskaavoituksella pidä ryhtyä määrittelemään maanomistajien mielihaluja – saati sitten estämään niiden toteuttamista.